Espanjanvesikoira Ramon elämää

Hyvää uutta vuotta 2012

2011-12-31T22:47:00.005+02:00

Vuosi 2011 lähenee kirjaimellisesti loppuaan ja uusi vuosi odottaa malttamattomana tuloaan. Kuluneena vuotena meille suotiin monta ilon hetkeä ja toisaalta myös suurta surua, kun jouduimme luopumaan rakkaasta Tahvo-tiikeristämme. Tahvo tulee elämään muistoissa pitkään. Siitä pitää osaltaan huolen Ramon Tahvolta matkittu jokseenkin kissamainen tapa venytellä aamulla huolellisesti ja hartaasti.

TK1 Tulimaan Omar

Kun katsoo kulunutta vuotta taaksepäin, niin harrastusrintamalla suurin ilon ja ylpeyden aihe on ehdottomasti verijäljellä jäljestämisvarmuudessa saavutettu kehitys. Sen eteen tehtiin töitä lähes hartiavoimin. Koekauden jälkeenkin päästiin vielä jatkamaan harjoittelua ja ottamaan tuntumaa VOI-luokan jälkeen. Yksi kokeenomainen VOI-jälki ehdittiin tehdä ja lajista jäätiin talvitauolle hyvillä mielin. Täytyy toivoa, että loppukauden onnistumiset siivittävät meidät keväällä hyvää alkuun tulevalle kaudelle. Tokossa uskaltauduttiin vihdoinkin koekehään, mikä on jo sinällään hurja saavutus, jos ottaa huomioon kuinka paljon koetilanteessa jännitän. Siitä huolimatta jonkinlainen toko-kipinä minussa syttyi ja näin vuoden lopulla voin jo oikeasti nauraa kaikille koetilanteissa sattuneille pienille ja suurille kömmähdyksille.

Aivan näillä näppäimillä alkavaa uutta vuotta kohti mennään hymyssä suin ja täysillä, kuten yllä olevasta kuvasta voi päätellä. Tavoitteita on asetettu tulevallekin vuodelle, joskin vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina.

Näihin kuviin ja tunnelmiin... Toivomme kaikille tutuille terveyttä ja onnea vuodelle 2012!

Hajamietteitä kuluneesta MEJÄkaudesta

2011-10-13T13:18:00.008+03:00

Meidän tämän vuoden MEJÄkausi on kokeiden osalta päätöksessä, mutta harjoituksia jatketaan vielä muutaman viikon verran. Sanonta "lahjattomat harjoittelee" pitää meidän kohdalla paikkansa, koska me on harjoiteltu ja harjoitellaan jatkossakin. Ramo on luontaisesti kohtuullisen motivoitunut verijäljen jäljestäjä, mutta oikeat riistan hajut vaan vievät välillä voiton, joten harjoituksissa me on tehty työtä jäljestämisvarmuuden ja makausten merkkausten kanssa. Välillä harjoittelu on ollut kirjaimellisesti verta (oikeastaan joka kerta pullossa, sienessä ja maastossa), hikeä (otsalla erityisesti sinä kertana, kun tarvottiin rapia kolme kilometriä peuran jälkiä seuraten ja sen jälkeen ties kuinka monta, kun etsittiin auto) ja kyyneleitä (sinä kertana, kun mikään ei sujunut ja ohjaaja löi varpaansa sekä polvensa kivikossa), mutta myös erittäin antoisaa (etenkin niinä kertoina, kun olen tajunnut osaavani tulkita Ramon eleistä, koska se ampaisee riistan jäljille) ja opettanut kärsivällisyyttä sekä pitkäjänteisyyttä (erityisesti niinä kertoina, jolloin olen vain seistä nököttänyt hiljaa paikoillani estääkseni Ramon etenemisen milloin kissan tai peurapukin perään ja milloin riistan jäljille).

Turhaan me ei olla tuota kaikkea työtä tehty, vaikka voi joku olla asiasta tietysti toistakin mieltä. Joka tapauksessa Ramon jäljestämisvarmuus ja kulmauksien selvittämiskyky ovat virallisten koetulostenkin perusteella parantuneet selvästi viime kauteen verrattuna. Myös makausten merkkaamisessa on tapahtunut huima ja toivottavasti pysyvä edistyminen. Itse asiassa Ramo on alkanut merkata makaukset jopa sellaisella tarkkuudella ja huolellisuudella, että ohjaaja on parissa viime kokeessa ollut vähällä tuskastua. - Kuten huomaatte, ei ole jälkikoirana oleminen helppoa. Ensin makausten merkkausta pidetään liian hätäisenä, mutta annas olla, kun sitten jäät huolellisesti osoittelemaan sitä ihmeellistä maaplänttiä eri puolilta tassuillasi, että tässä se nyt on ja näettekö nyt aivan varmasti, että olen sen huomannut ja teille ilmoittanut, niin johan alkaa taas mamma mulkoilemaan epäluuloisena lippalakkinsa alta. -

Mutta mennäänpä niihin meidän loppukauden koesuorituksiin. Saatiin onneksemme kesäkuun kokeen jälkeen vielä paikka kahteen kokeeseen, joista ensimmäinen oli Auran Nuuskujen järjestämä koe elokuun lopulla ja toinen oli Köyliön Metsästysseuran järjestämä koe lokakuun toisena viikonloppuna.

Auran Nuuskut ry:n 28.8.2011 järjestämän kokeen koepaikkana oli Virttaa ja meidän ryhmän tuomarina toimi Anne Viitanen. Meille arvonnassa tullut jälki sijaitsi Turku - Säkylä -tien varrella ja oli ihan kelvollista vaihtelevaa metsämaastoa. Jäljellä oli pari ojan ylitystä ja harhajälki, kun jäljentekijät olivat joutuneet jälkeä suunnistaessaan muuttamaan jäljen kulkua jyrkkäreunaisen ja hankalasti ylitettävän ojan vuoksi. Mainitsen jo tässä kohtaa, että tuo kohdan Ramo jäljesti ongelmitta tarkasti ja täysin veriuraa pitkin. Olen joskus synkkinä hetkinä pohtinut itsekseni, että olenko onnistunut jotenkin sotkemaan koiran, kun olen ajanut sillä sekä henkilö- että verijälkeä ja nyt se ei enää tiedä, mitä sen odotetaan verijäljellä tekevän. Koesuorituksen perusteella sanoisin, että tietää se ja, että ihan turha minun on tuolla asialla niin kovasti päätäni vaivata. Mielenkiintoista on se, että joka kerta kun verijäljellä on minun mielestäni erityistä tarkkuutta vaativia tapahtumia, niin Ramo yleensä selvittää ne hienosti, mutta sen sijaan voi lähteä hyvinkin helpolta vaikuttavasta kohdasta riistan jäljille. Niin kävi myös tällä koejäljellä. Viime aikoina olen siirtynyt pohtimaan edellä mainittua asiaa, mutta antaa sen nyt olla tässä kohtaa ja mennään Ramon koesuorituksen arvosteluun (pisteet) ja koeselostukseen:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 6
c) Työkentelyn etenevyys (0-10) 8
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadollahaukkuminen (0-14) 12
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 4

Koeselostus: "Ramo opastetaan hyvin jäljelle. Jäljestys on ilmavainuista ja jäljen molemmin puolin aaltoilevaa. Edetään hyvää kävelyvauhtia. 1:llä osuudella pari laajempaa tarkastuslenkkiä. 1 kulma tarkasti, makaus hyvin pysähtyen. 2:n osuus 1:n mukaisesti, mutta noin puolivälissä määrätietoinen poistuminen jäljeltä. Hukka. Uudelta alulta hyvää jäljestystä kulmalle, jonne tulee takaa ja makuun nuuhkii hyvin pysähtyen. 3 osuus parilla tarkastuslenkillä. Kaadolle tulee sivusta ja sen nuukii ja ottaa suuhun kun murkut on ensi häädetty. Ohjaajalla ja koiralla erinomainen yhteistyö."

Tuloksena AVO 2, pisteet 38.

Köyliön Metsästysseura ry:n 9.10.2011 järjestämässä kokeessa oli valmiit jäljet eli kokeeseen osallistuvat henkilöt eivät osallistuneet edellisenä päivänä jälkien tekoon. Tuntui oudolta mennä kokeeseen ilman, että oli ravannut edellisen päivän metsässä ristiin rastiin. Toisaalta oli hirmu mukavaa, kun ei tarvinnut jännittää omaa opastustehtävää, vaan sai alusta asti keskittyä pelkästään omaan ja oman koiran suoritukseen. Meidän ryhmän tuomarina toimi Nina Kujala. Koemaastot sijaitsivat Köyliön ja Kokemäen rajalla ja ne olivat suurin piirtein samanlaista kangasmaastoa kuin nämä meidän lähimaastot. Koepäivän aamu valkeni aurinkoisena, lähes tuulettomana ja melko kylmänä, joten arvelin, että Ramo tulisi jäljestämään siinä kelissä todella vauhdikkaasti. Ramon koesuorituksen arvostelu (pisteet) ja koeselostus:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 5
b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 11
c) Työskentelyn etenevyys (0-10) 9
d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen (0-14) 12
e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3
f) Yleisvaikutelma (0-5) 4

Koeselostus: "Rauhallinen ohjattu lähtö alkumakaus merkaten. Ramo jäljestää jarrutettuna ilma- ja maavainua käyttäen siksakkia jäljen päällä koko jäljen matkan. Ensimmäisen osuuden rinnalla kulkeva oja kiinnostaa sen verran, että se on tarkistettava parikin kertaa. Toisen osuuden alussa sorkkaeläinten syöttöpaikka aiheuttaa tarkastuslenkin. Kulmat tarkasti, kummatkin makaukset merkaten. Ensimmäiseltä makaukselta kehotuksella eteenpäin. Kaadolle pysähtyy ja ottaa suuhunsa. Hienosti jarrutettua työskentelyä."

Tuloksena AVO 1, pisteet 44.

Arveluni Ramon vauhdista osui oikeaan, mutta nyt uskalsin rohkeasti jarruttaa Ramon menoa ja se toi tällä kertaa myös kokeessa toivotun tuloksen eli Ramon jäljestäminen muuttui sitä tarkemmaksi mitä enemmän otin vauhtia pois. Jäljen ehdoton hupinumero koettiin heti ensimmäisellä osuudella, kun Ramo sananmukaisesti hyppyytti minua edestakaisin sellaisen jumalattoman syvän ja leveän ojan ylitse. Otin ylitysloikkaan aina muutaman juoksuaskeleen vauhtia ja siitä huolimatta tössähdin joka kerta ojan jyrkkää reunavallia vasten ja sain ähkien kammettua itseni sieltä tasaiselle maalle. Tuomarille ja oppaalle bonuspisteet siitä, että eivät revenneet nauramaan, vaikka se ymmärrettävästi hyvin lähellä olikin. Jäljen huipuin hetki oli puolestaan Ramon käynti sorkkaeläinten syöttöpaikalla tai oikeastaan huipuinta oli se, että Ramo vain kävi siellä ja palasi empimättä tyynen rauhallisesti jäljelle. Olen kehittänyt itselleni kokeeseen vähänkin epävarmoilta näyttäviin tilanteisiin sellaisen tavan, että alan hokea mielessäni kahta sanaa "luota koiraan". Jösses, miten monta kertaa sen pystynkään muutaman sekunnin aikana mielessäni toistamaan. Se on kyllä erinomaisen hyvä hokema, koska sitähän Mejä-harrastus parhaimmillaan on, täydellistä luottamusta koiraan ja uskallusta antaa koiran työskennellä itsenäisesti.

Kesälomalla

2011-08-16T20:05:00.013+03:00

Kesällä ja kesälomalla on oltu ulkona niin paljon kuin mahdollista ja höntsätty siellä täällä, joten blogi on saanut minun puolestani viettää rauhassa hiljaiseloa. Arjen alettua ja syksyn lähestyessä tuntuu voivan taas aktivoitua kirjoittamisessa. Verryttelen muistelemalla pikakelauksena kesän ja kesäloman tapahtumia. Loma aloitettiin perinteisellä tavalla eli osallistumalla heinäkuun loppupuolella järjestetyille Tulimaan kasvattien koulutus- ja kesäpäiville. Tänä vuonna päivien ohjelmassa oli leppoisan yhdessäolon lisäksi henkilöhakuun ja paimennukseen tutustumista sekä etsineiden etsinnän alkeita. En kirjoittele kesäpäivien tapahtumista kuitenkaan sen enempää, vaan laitan muutaman Samulin (Samuli Haataja) ottaman valokuvan välittämään tunnelmia. Omasta mielestäni päivien ehdottomasti parasta antia on saada nähdä erilaisia koiria ja tietysti tavata Ramon pentuesisarruksia omistajineen. Tänä vuonna O-pentueesta kesäpäiville osallistuivat Ramon lisäksi Vesper ja Åsa.

Ramo palauttamassa esineruudusta löytämäänsä "monoa" - Ramolla esineruutu-treenissä teemana nopea esineen palautus. Tällä kertaa toimi loistavasti ja lähti palautukseen heti esinseen tartuttuaan.

Ramon sisarruksia paimennukseen tutustumassa

Vesper-sisko tutustumassa paimennuksen aakkosiin

Åsa-sisko "kirkuu" lampaat liikkeelle

Ramon sisko ja sen tenava

Åsa-sisko ja Iippa

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Ramo MH-luonnekuvattiin Ikaalisissa järjestetyssä luonnekuvauksessa. Ramon kuvaus suoritettiin loppuun ja näin ollen se kirjattiin suoritetuksi. Mielestäni Ramo käyttäytyminen kuvauksen eri osioissa vastasi paljolti sitä mitä arvelin sen olevan oman näkemykseni ja aikaisemmin keväällä suoritetun luonnetestin perusteella. Kuvauksen tulokset löytyvät niistä kiinnostuneille Ramon tiedoista Koiranetistä.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna osallistuttiin Suomen Villakoirakerho ry Turun paikallisosaston järjestämään toko-kokeeseen. Kokeen tuomarina toimi Ralf Björklund ja koepaikkana oli Naantalissa sijaitseva hiekkakenttä. Me startattiin ALO-luokan viimeisenä koirakkona ja tällä kertaa kykenin jollain ihmeellisen kummallisella tavalla omaa vuoroa odotellessa työntämään päälle puskeneen jännityksen taka-alalle. Leikö johtunut edellä mainitusta, mutta myös Ramo vaikutti olevan tavanomaista paremmin kuulolla, eikä esimerkiksi höntsännyt tai säätänyt mitään omiaan. Ryhmä- ja yksilöliikkeitä suorittamaan marssin sillä mielellä, että nyt tehdään hyvä ja onnistunut suoritus. Helkkari, kun vaan muistaisin, että miten ihmeessä sain synnytettyä itselleni tuollaisen tunnetilan. Osasuoritusten arvosanat ja omat kommentit.

1. Luoksepäästävyys 10

Ramolta aivan "nappisuoritus" - katse liimautui tiukasti ohjaajaan ja peppu pysyi tyynesti maassa, vaikka häntä vispasi kuivasta hiekkakentästä ilmoille valtaisan tomupilven.

2. Paikalla makaaminen 10

Alusta loppuun Ramon ehkä yksi parhaista paikallamakuun suorituksista - meni nopeasti maahan, asento oli suora, ilme koko ajan keskittynyt ja tarkkaavainen, loppuun vielä suora perusasento ja se oli siinä.

3. Seuraaminen kytkettynä 9

Näin oikeassa paikassa tapahtuvaa ja säpäkkää seuraamista en ole Ramolta montaa kertaa saanut kaivettua esille edes harjoitellessa.

4. Seuraaminen taluttimetta 9,5

Edellisen toisinto ja aavistuksen vielä parempi. Menin jotenkin ihan hämilleni onnistumisista ja tuttuun tyyliini mietin kuumeisesti, että hölläsikö tuomari nyt äkkiä jotenkin arvostelua vain vetästiinkö me ihan oikeasti meidän tasoomme aivan loistavat seuruut? Mitä, pitäisikö tässä ihan iloita vai kuinka päin tässä nyt sitten oikein olisi? Moinen oman keksittymisen herpaantuminen ei tiennyt hyvää...

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

Valmistava seuruuosuus oli hyvä, mutta maahanmenon sijaan Ramo teki oikein täpäkän seisomaan jäämisen. Lopun perusasento ok. Edeltävien liikkeiden onnistumisen huumassa hinkaisin käskyn niin kummallisesti, että Ramo vaikutti aidosti kysymysmerkiltä (tarkotiks sää tätä?), kun käännyin sitä kohti. Yhtään en sitten liikkeen aikana vilkuillut taakseni, joten huomasi Ramon seisovan vasta käänntyessäni sitä kohti ja tämä liike siis nollaksi.

6. Luoksetulo 9

Kaikinpuolin hyvä suoritus. Lopun perusasentoon tuli vähän liian vauhdikkaasti ja vinotti siinä selvästi oikealle.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9

Valmistava seuraaminen oikein hyvä, mutta stoppi olisi nyt saanut olla yhtä täpäkkä kuin nollatussa liikkeessä. Loppuun hyvä perusasento.

8. Estehyppy 9,5

Meille se liike, jossa mopo keulii todella helposti, mutta tällä kertaa onnistuttiin tasoomme nähden oikein mallikkaasti.

9. Kokonaisvaikutus 9,5

Tuomarin kommentin mukaan suorituksemme oli mukavaa katseltavaa, iloista ja keskittynyttä yhteistyötä. Omasta mielestäni yhden liikkeen nollaamisesta huolimatta meidän tähänastisista koesuorituksista ehdottomasti paras.

Pisteitä koottiin yhteensä 169,5 ja tulos ALO 1 (sjoitus 4.)

Kesäloman lopulla osallistuttiin vielä Vesikoirat ry järjestämään toko-kokeeseen. Koe pidettiin 14.8. Vantaalla Hakunilan urheilupuistossa sijaitsevalla hiekkakentällä. Kokeen tuomarina toimi Pirkko Bellaoui. Koepaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta jostain syystä nyt sitten taas jännitti aivan kamalasti. En onnistunut samaan edellisessä kokeessa ollutta mukavaa tunnetilaa ja hermostuksissani sain idean virittää nälkäiselle Ramolle reppupalkan. Tuo kuningasajatus ei taatusti tule mieleeni toista kertaa. Jännä, miten jotkut asiat oppii ihan helposti kerrasta! Osasuoritukset ja omat kommentit.

1. Luoksepäästävyys 10

Tämän selvitimme, vaikka olin huomaavina Ramon selvästi arpovan, että pitääkö se peppu ihan oikeasti pitää maassa, kun tuo emäntäkin on jotenkin taas omituisen oloinen.

2. Paikalla makaaminen 9,5

Tässä jäi mielestäni hieman vinoon asentoon johtuen alun perusasennon lievästä vinotuksesta. Lopun perusasennon teki suoraan, mutta mielestäni nousi aavistuksen hitaasti. Tuomari ei kuitenkaan maininnut mitään hitaudesta.

3. Seuraaminen kytkettynä 8,5

Sellaiset pisteet, millainen suoritus. Käännöksissä aukesi ja pariin otteeseen kontakti tipahti ja Ramo oli muutoinkin sen oloinen, että pitäisikö tässä nyt tehdä tosissaan töitä vain höntsäisinkö vain.

4. Seuraaminen taluttimetta 7,5

Edelliseen verrattuna vielä astetta huonompi. Täyskäännöksen jälkeen aukeni ja edisti.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Saatin paketti jotenkin kasaan ja ehjä liikesuoritus. Maahanmeno oli todella nopea, mutta lopun perusasennossa vinotti vasemmalle.

Tämän liikkeen jälkeen sain sitten sen mitä olin tilannut. Ralli-Ramo ampaisi täysillä kentän ulkopuolla odottavalle repulle! Tuli sentään kutsusta heti takaisin, eikä raahannut reppua mukanaan. Olin valmis poistumaan kehästä, mutta tuomari totesi tyynen rauhallisesti, että jatketaan. Ja niin me sitten jatkettiin...

6. Luoksetulo 8

Mopon keuliminen näkyi selvästi. Tuli täysillä ja aivan liian tiiviisti eteen. Lopun perusasento jäi tuollaisella höntsäasenteella vinoksi.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5

Tässä kohdin sain koottua itseni ja Ramokin terästäytyi. Mulkoilu puolin ja toisin tuotti kohtuullisen ehjän ja tasomme mukaisen suorituksen. Pysähdys olisi saanut olla tuomarin mukaan aavistuksen nopeampi.

8. Estehyppy 9

Viimeinen liike tehtiin samanlaisissa tunnelmissa kuin edellinen. Ralli-Ramo vaikutti tosissaan pohtiavat, notta ok, hyvä on, tehdään, senkin huumoritajuton ilonpilaaja! Tosikko!

9. Kokonaisvaikutus 6

Tuosta olisi mielestäni voinut antaa vielä pari pistettä vähemmän, koska käsittääkseni neljä pistettä lähti koiran kehästä poistumisesta ja itse olisin napannut vielä pari pistettä ylipäätään huonosta kokonaisuudesta. Kehästä poistuttaessa oma tyhmyyteni todella harmitti ja toisaalta hymyilytti se, miten taitavasti Ramo otti kaiken irti ohjaajan epävarmuudesta. Siinä koira vei ohjaajaa, eikä toisinpäin. Tuollaisen tilanteen syntymistä olen omat heikkouteni tiedostaen yrittänyt koetilanteessa kaikin keinoin välttää, mutta nyt se on sitten sekin kokemus hankittu.

Pisteet yhteensä 170,5 ja tulos ALO 1. Sijoitus luokassa 3. ja Vesikoirat ry Toko Rotumestari tittelin voitto. Tuollaisen tittelin olisin halunnut pokata paljon tasokkaammalla suorituksella, mutta toivottavasti saadaan yrittää ensi vuonna uudestaan. Toivottavasti ensi vuonna kokeessa on myös tämänvuotista huomattavasti runsaampi vesikoirien edustus. Tänä vuonna kokeen eri luokissa kilpali vain yhteensä kolme vesikoiraa. Jotenkin oletin kokeeseen ilmoittautuessani pääseväni ihastelemaan useamman taitavan vesikoira-koirakon suorituksia.

Kokeen jälkeen me on pidetty lähes totaalitaukoa tokoilun suhteen ja yritetty löytää kipinää loppukesän Mejä-kauteen. Sen jälkeen jatketaan taas aktiivisemmin tokoilun merkeissä, koska liikkeiden harjoitteleminen on oikeasti aika hauskaa puuhaa. Tuskastuttavan hitaasti tapahtuvan edistymisen jälkeen saavutetut onnistumiset tuntuvat lottovoitoilta ja epäonnistumiset opettavat tekemään nöyrästi töitä.

"Kesämiäs" - jonka toisinaan huumorintajua koetteleva seura on paras keino unohtaa turha "tärinä" ja kaikenlainen asioiden murhettuminen

Toko-kokeessa 21.5. ja Mejä-kokeessa 19.6.2011

2011-06-26T18:29:00.007+03:00

Toukokuinen lauantaipäivä painui mieleen ihka ensimmäisenä toko-koepäivänä. Koetta edeltävinä päivinä ehdin käydä mielessäni läpi kaikki mahdolliset epäonnistumiset ja niistä seuraavat mahdolliset ja mahdottomat tapahtumat. Koeaamuna olisin voinut ajaa minne tahansa muualle kuin koepaikalle. Sinne kuitenkin saavuttiin hyvissä ajoin ja tuttujen koirakoiden tapaaminen sekä hurtti huumori hieman loivensivat jännitystä. Ilmoittautumisen jälkeen kävin Ramon kanssa lyhyellä lenkillä, kävin pissalla, join kahvia, kävin pissalla, niin ja ymmärsin jossain välissä hieman viritellä koiraakin ja käydä pissalla! Tunnelma oli siis jokseenkin hilpeä, mutta se ohjaajan rakon toiminnasta ja jännittämisestä.

Koepaikka oli Auran Nuortentalon pysäköintialueella ja kokeen tuomarina toimi Tuija Sere. ALO-luokkaan osallistui yhdeksän koirakkoa ja mainittakoon tässä kohtaa, että kaikki saivat tuloksen, joten päivä oli siinä mielessä oikein onnistunut. Sitten meidän osasuorituksiin:

1. Luoksepäästävyys 10

Tämä meni Ramolta yllättävän hienosti, vaikka pusu tuomarin poskelle oli aivan siinä hilkulla. Ramo siis todellakin on luoksepäästävä, mutta samalla myös luoksetunkeva eli sille on oikeasti keskittymistä vaativaa pitää pepa maassa ja olla höntsäämättä.

2. Paikalla makaaminen 9

Pisteen alennus tuli liikkeen alussa perusasennossa tapahtuneesta pompahduksesta. Maahan meni nopeasti ja pysyi paikallaan varman oloisesti - tässä kohtaa ohjaajan jännitys hetkeksi hieman hellitti.

3. Seuraaminen kytkettynä 7,5

Tämä on kokeemme pohjanoteeraus - ohjaajan jännitys ehti ennen liikkeen alkua nousta taas sellaisiin mittasuhteisiin, että Ramokin vaikutti todella mietteliäältä - mihinköhän päin tuo tuosta oikein aikoo singahtaa vai pyörtyykö se nyt tähän? Ramo muun muassa jätätti, jota se ei normaalioloissa juurikaan tee, vaan enemminkin edistää tai poikittaa. Varsinaista tilannekomiikkaa edusti seuraamisliikkeen aikana tehty pysähdys - liikkeenohjaajan käskyn "liike seis" kuultuani iskin tennarit hiekkaan niin nopeasti, että olin lähellä lentää nenälleni. No, tuomarin kannustavan loppukommentin ja painokelvottoman yksinpuhelun siivittämänä siirryttiin seuraavan osasuorituksen aloituskohtaan.

4. Seuraaminen taluttimetta 9

Nyt lähti "pelittämään". Tätä saattoi jo kutsua seuraamiseksi. Ramokin lähti aivan erilaisella vireellä mukaan ja teki hienosti tosissaan töitä. Käännöksissä oikealle ja vasemmalle Rumbe tarjosi harjoituksiin nähden todella parastaan.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tässä liikkeessä kaikki osui kohdalleen ja vähän yli :)

6. Luoksetulo 8,5

Näin jälkikäteen arvioiden olisin voinut odottaa harjoitusten perusteella meiltä tästä liikkeestä parempaa suoritusta. Liikkeen luoksetulo-osuudessa ei ollut mitään moitittavaa, Ramo tuli käskystä täysillä, mutta tulikin eteentulon sijaan sivulle. Tiedä sitten, olisivatko ennen koetta tekemäni perusasento-harjoitukset voineet jollain tapaa sekoittaa koiraa vai mistä moinen johtui, mutta joka tapauksessa Ramo yritti tulla sivulle perusasentoon. Kovasta vauhdista jarrutuksen kautta perusasentoon tuleminen vaan ei kylmiltään oikein toiminut ja perusasento jäi pahasti vinoksi.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5

Liikkeen valmistava seuruuosuus oli mielestäni huono, mutta en enää muista oliko siinä jotain pisteitä alentavaa. Liikkeestä seisominen olisi saanut olla nopeampi ja säpäkämpi, tämän puutteen kuitenkin tiesin etukäteen. Ramon pysähdys oli samaa tasoa kuin ennen koetta tehdyissä harjoituksissa, joten tehtiin aivan tasoamme vastaavasti.

8. Estehyppy 8,5

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä liike, joka vaati ohjaajalta eniten asennetta ja, josta annan itselleni kiitettävän arvosanan. Tässä liikkeessä meillä oli etukäteen " ihan fifty sixty" mahdollisuudet tehdä saatua arvosanaa vastaava suoritus tai ottaa pyöreä nolla (villisti esteen yli pomppiva ja iloisesti haukahteleva karvanoppa). Alun perusasento oli hyvä, Ramo lähti hyppyyn käskystä, pysähdys esteen takana hieman hidas (samanlainen kuin liikkeestä seisomisessa) ja lopun perusasento hieman vinoon, mutta asenne meillä oli kohdallaan eli koira pysyi lapasessa, eikä lähtenyt esteen houkuttelemana säätämään omiaan.

9. Kokonaisvaikutus 9

Tuomari kommentoi muistaakseni tekemistämme ohjaajan alkujännityksestä selvittyä iloiseksi ja toimivaksi. Omasta mielestäni tärkeintä ja parasta oli se, että "paketti" pysyi koko kokeen ajan kasassa.

Tulos ALO 1, pisteillä 176,5 ja sijoitus 2. Bonuksena mainio itsensä voittamisen ja yhdessä tekemisen tunne sekä iloinen mieli. Reilusti lisää jännitystä, hyvää mieltä ja iloa päivään toi Eevan ja Ytyn loistava suoritus VOI -luokassa. He taituroivat tiensä EVL:n käsittämättömän hienoilla pisteillä. Ensimmäisestä toko-kokeesta jäi päällimmäisenä mieleen mukava tunnelma ja onnistumisen ilo. Iso kiitos lähtee Eevalle ja Ytylle, jotka auttoivat meitä kokeeseen valmistautumisessa ja toimivat treenikavereina. Kokeesta selvisimme osaamistasomme mukaisesti ja hetken tuumaustauon jälkeen jatketaan taas hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.

Mejä-kokeessa oltiin kesäkuun 19. päivänä. Koepaikkana oli Salo (Muurla) ja meidän ryhmän tuomarina toimi Juhani Heikniemi. Olin etukäteen päättänyt, että jätän Mejä-kokeet tältä kaudelta, jos kokeessa ravaamme riistan jälkien perässä tai, jos löydän itseni joltakin mättäältä peuran makuupaikkaa ihmettelemästä. Mejä-harrastus on kivaa, mutta nyt oltiin vaan tultu harjoittelussa ja koekäyntien lukumäärässä siihen pisteeseen, että joko otetaan ykköstulos tai jätetään kokeet ja tyydytään toistaiseksi harrastamaan omaksi iloksemme. Ramo osaa jäljestää ja tekee sen mielellään, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ole mikään luonnonlahjakkuus verijäljellä, joten sen tarvitsee olla selvillä tehtävästään ja riittävän motivoitunut tekemään mitä ohjaaja siltä pyytää. Tuon asian kanssa on koko kevät painittu ja toukokuun kokeessa oltiin jo oikeasti yhdessä jäljellä suorittamassa kumpikin omaa tehtäväämme.

Noin viikko ennen tätä koetta tehdyssä harjoituksessa tehtiin kuitenkin yllättäen pohjanoteeraus niin jäljestämisessä kuin yhteistyössä. Joko Ramo niin tasan luki tummat ajatuskuplat mun pääni päältä tai sitten mullla vaan oli ihan uskomattoman hyvä tuuri. Joka tapauksessa Ramo teki kokeessa tosissaan töitä ja keskittyminen oli loistavaa jo laukauksensietotestiin pääsyä odotellessa. Jäljelle lähtöä Ramo joutui odottelemaan noin kolme ja puoli tuntia, mutta siitä huolimatta jäljelle lähti keskittyneen ja varman oloinen koira. Tosin Ramo ei ole odottelusta mielestäni koskaan mitenkään intoaan menettänyt saati jotenkin paineistunut. Se heittää rennosti auton peräkonttiin makuulle ja nukkuu, kunnes on aika lähteä. Meille arvonnassa osunut jälki kulki pääasiassa hyvin tiheäpuustoisessa ja osin soisessa maastossa. Jäljellä oli lisäksi useamman ojan ylitystä, jotka Ramo selvitti varsin mallikkaasti ja epäröimättä. Kerran ajauduttiin pois jäljeltä, mutta siinäkin kohtaa Ramo oli mielestäni selvillä tehtävästään, jokin maastossa ollut haju piti vaan käydä tarkistamassa.
Ramon koesuorituksen arvostelu (pisteet) ja koeselostus:

a) Jäljestämishalukkuus (0-6) 6

b) Jäljestämisvarmuus (0-12) 10

c) Työskentelyn etenevyys (0-10) 10

d) Lähdön, kulmauksien, makauksien ja kaadon selvittämiskyky sekä tiedottaminen. (0-14) 10

e) Käyttäytyminen kaadolla (0-3) 3

f) Yleisvaikutelma (0-5) 4

Koeselostus: "Ohjattu lähtö. Ramo käyttää pääasiassa maavainua ja vauhti on sopivaa. Ramo tekee jälkitarkkaa työtä. Kulma merkataan ja laajalla kaarrolla uudelle suoralle. Suoralla pari tarkastuspyörähdystä. Toinen kulma oikaistaan, joten makaus jää merkkaamatta. Viimeisen suoran lopulla ajautuu pois jäljeltä, löytää kuitenkin takaisin. Jälkeä pitkin kaadolle, jonka osoittaa pysähtyen nuuhkimaan. Hieno suoritus kulman oikaisusta huolimatta."

Tuloksena AVO 1, pisteet 43.

Tahvo 2.7.2000 - 8.6.2011

2011-06-26T16:34:00.009+03:00

Tahvo on poissa

"Taas valo viiltää taivaanrantaa, se päivän yöstä erottaa. On tullut aika pois se antaa, jota niin paljon rakastaa. Sen järjellä me ymmärrämme, kun toinen lähtee, toinen jää. Vain pieni lapsi sisällämme, ei sitä tahdo käsittää.

Hyvää matkaa, hyvä matkaa, kulje kanssa enkelin. Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua paljon rakastin."

Tahvo oli Ramolle se turvallinen "isoveli", tiikeri ja guru, joka tiesi aina kaiken ja, joka opetti pienelle espanjanvesikoiran pennulle muun muassa huolellisen aamuvenyttelyn jalon taidon.

Tahvo yritti parhaansa mukaan opastaa Ramoa myös saalistuksessa tuomalla minun suureksi riemuksi kotiin vielä elävien kirjoissa olleita päästäisiä.

Vilkkaa perropojan kanssa eläminen taisi saada myös Tahvon omaksumaan joitain koiramaisiakin tapoja, kuten putkiluiden "esipuhdistus" ja "jälkitarkastus"sekä lötkönarun kiskominen.

Tahvo oli suuri persoona, jonka arjesta ja tekemisistä voisi kirjoittaa pienen romaanin. Voin vain kuvitella kuinka tylsiltä ensi syksyn ja talven kotona tehtävät "kalsaritokoilut" tuntuvat ilman viiksenpäät väpättäen harjoituksia seuraavaa mentaalivalmentajaamme. Tahvo oli suureksi avuksi esimerkiksi opettaessani Ramolle paikalla makuuta.

Eräs kiehtovimmista Tahvon ja Ramon yhteisistä puuhista oli se, kun Tahvo kutsui Ramon keittiöön, hypähti itse keittiön tasolle ottaen napukupistaan omia ruokanappuloitaan ja siirteli niistä muutaman tassullaan aivan tason reunalle. Sen jälkeen seurasi hetken odotus, jonka ajan Ramo istui tai seisoi pienen matkan päässä tasosta ja tuijotti herkeämättä Tahvoa. Tiukka keskittyminen, Tahvolta salamannopea etutassun kohotus ja Ramo painui "merkistä" lähes yhtä salamannopeasti makuulle, josta puolestaan seurasi Tahvon toimesta napujen "lyönti" etutassulla Ramon etsittäväksi. Kuin palkaksi kaikesta yhteisestä puuhastelusta Ramo toimi Tahvon "ovikellona" ja viime talvena Ramo sai myös kunnian toimia lampaankarvapeiton ohella Tahvon "lisälämmittimenä". Tahvon viimeisinä elinviikkoina Ramo ilmeisesti aisti rakkaan kaverin kunnon heikkenemisen, koska se vietti aikaisempaa huomattavasti enemmän aikaa vain rauhallisesti Tahvon vierellä maaten.

Laadukkaat luontodokumentit, formulat ja alppilajit olivat Tahvon lempikatseltavaa. Lauantai-iltaisin esitettävä Avara luonto -ohjelma keräsi koko meidän lauman Tahvon johdolla television ääreen.

Mejä-kokeessa 15.5.2011

2011-05-15T22:29:00.005+03:00

Osallistuttiin tänään Auran Nuuskut ry järjestämään Mejä-kokeeseen. Ramon koesuoritus ansaitsee kiitoksen, vaikka pisteet eivät ykköstulokseen riittäneetkään. Tällä kertaa emme matkanneet runsaiden riistanjälkien perässä huitsin nevadaan, vaan Ramo palasi riistajälkien tarkisteluista itsenäisesti jäljelle. Mistä olen todella iloinen, sillä uskon sen osoittavan, että Ramo tietää tehtävänsä ja pystyy voittamaan jälkien houkutuksen. Yhden hieman pitemmän tarkistuslenkin johdosta kuitenkin ohitettiin ensimmäinen kulma ja sillä ollut makaus jäi merkitsemättä. Toisen kulman Ramo jäljesti tarkasti ja makauskin tuli hyvin merkattua. Merkkauksen jälkeen Ramo kääntyi vielä katsomaan suoraan tuomariin päin ikään kuin sanoen, notta näikkö sää nyt varmasti, että se on tossa! Jälki kulki koko matkan varsin avonaisessa kangasmaastossa ja aivan jäljen lopussa oltiin niin lähellä tietä, että Ramo bongasi ilmeisesti ensin ilmavainuilla ja sitten silmillä autoni! Auton havaittuaan Ramo katsoi minua hetken hieman hölmistyneellä ilmeellä ja eteni sitten määrätietoisesti autoa kohti. Olin jättänyt auton hieman kauemmas jäljen lähtöpaikasta, enkä tajunnut, että se voisi olla niin lähellä jäljen kaatoa! Ramo ei kuitenkaan mennyt kaadon yli, emmekä ehtineet autolle asti, kun tuomari tuomitsi hukan ja sain palauttaa Ramon jäljelle. Jäljestyksen Ramo aloitti heti kehoituksesta ja eteni suoraan kaadolle. Tuomari oli mielestäni koiraa kohtaan todella reilu, kun tilanteen huomattuaan tuomitsi hukan ja antoi koiralle mahdollisuuden korjata erheensä ja hoitaa tehtävä loppuun asti.

Koesuorituksemme pisteet olivat yhteensä 34 ja tuloksena palkintosija AVO 2. Tuomarin koeselostus oli seuraava: "Koiralle osoitetaan lähtömakaus, se tutkitaan ja ohjatusti matkaan. Työskentely on sopivavauhtista ja maavainuista. Kaikilla osuuksilla tehdään kaksi riistan jälkien tarkastelua ja palataan aina itsenäisesti. Ensimmäinen kulma oikaistaan noin 25 metrillä ja makaus jää merkkaamatta. Toinen makaus merkataan hyvin pysähtyen ja katsotaan tuomaria: "Näitkö?" Kulma pienellä suunnantarkastuksella. 30 metriä ennen kaatoa ilmavainu vie koiran 20 metriä ohi kaadon ja kuono kohti tietä, tulee hukka. Jatketaan puhtaalta ja suoraan kaadolle,se kiinnosti. Harmittava hukka aivan lopussa laskee tänään palkintosijaa."

Kokonaisuutena mukava koeviikonloppu ja jäljelle pääsyä odotellessa tuli tehtyä kahteen otteeseen toko-harjoitukset, joten nyt tätä selostusta näpytellessä jaloissani kuorsaa varsin väsynyt, mutta selvästi tyytyväisen oloinen koira.

Luonnetesti 22.4.2011

2011-04-24T23:24:00.015+03:00

Meidän pääsiäisen vietto on ollut harvinaisen koiraharrastuspainotteinen, mutta sitäkin antoisampi. Kiirastorstai-iltana tokoiltiin Hilpi-hallilla ja pitkäperjantaina ohjelmassa oli Ramon luonnetesti. Testipaikalle Huittisiin matkattiin yhdessä Ramon kasvattajan kanssa ja yleisön joukkoon saatiin myös toinen Ramon tunteva henkilö, joten Ramon testausta seurasi itseni lisäksi pari muutakin silmäparia. Testi myös videoitiin, joten pitää katsoa, että saisinko linkitettyä videot blogiin jossain vaiheessa. It-taitoni huomioiden se saattaa jäädä haaveeksi. Testin tuomarina toimivat Sirkka Lempinen ja Jorma Lankinen. Pöytäkirjaan Ramolle kirjattiin seuraavat osasuoritusten arvostelut:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen, 15 p

Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, 1 p

Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty, 3 p

Taisteluhalu +2 Kohtuullinen, 20 p

Hermorakenne +1 Hieman rauhaton, 35 p

Temperamentti +3 Vilkas, 45 p

Kovuus +1 Hieman pehmeä, 8 p

Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin, 45 p

Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Tulos 172 p ja loppupisteet 172

Itselleni ehdottomasti suurin yllätys oli Ramon palautuminen osasuoritusten välissä, kaikenlaisen säheltämisen vähyys ja se, että se ei missään vaiheessa reagoinut uhkaaviin tilanteisiin heittämällä kunnolla kehiin ns. höntsäysvaihdetta, johon liittyy mielistelyeleet ja hirmuinen "höntsääminen". Kokonaisuutena erittäin mielenkiintoinen päivä, jonka antia pitää vielä rauhassa sulatella suorituksia videolta katsellen.

Lankalauantaina ja tänään ensimmäisenä pääsiäispäivänä nautittiin kauniista ja lämpimästä ilmasta jäljestämällä. Lauantaina tein Ramolle ensimmäisen hieman pitemmän jäljen, noin 510 metriä, kahdella suoralla kulmalla. Ramo jäljesti tällä kertaa todella matalla nenällä ja jälkitarkasti. Ensimmäisen kulman eteni aivan jäljen päällä tehden suoran kulman. Toisella kulmalla ajoi aavistuksen kulman yli, mutta korjasi hienosti takaisin melkein kulmaan. Jäljellä oli vain kaksi esinettä, ruokapalkkarasia hieman piilotettuna jäljen puolivälissä ja lopussa. Tänään ajettiin vieraan henkilön tekemä jälki, jolla neljä esinettä (keppiä) ja lopussa oma rakas piippapallo. Ramo jäljesti taas jälkitarkasti, myös kulmat. Esineet nosti, mutta viimeisellä kepillä oli havaittavissa hieman sellaista "vieläkö näitä sa..tanan keppejä pitää täältä noukkia, ekkö sää niitä ite löydä" asennetta. Ramolle jäljestäminen on selvästi se kova juttu ja esineet ovat toisarvoisia. Olin kuitenkin todella ilahtunut siitä, että kepit nousivat, mikä toivon mukaan on viimesyksyisen "keppiprojektimme" ansiota.

Jäljen perään Ramo teki esineruudun, jossa kolme käyttöesinettä. Ramo irtosi hyvin aivan ruudun takalinjaan, josta löysi ensimmäisen esineen melko helposti ja lähti heti palautukseen. Toisen esineen etsintään meni hieman pitempään, mutta malttoi tarkentaa aivan ruudun oikeassa reunassa olleen esineen rauhassa ja lähti heti palautukseen. Kolmannen esineen paikallistaminen vaati huomattavasti enemmän työtä ja pariin otteeseen meinasi turhautuminen iskeä, mutta pienillä avuilla työsti sitkeästi esineen esille. Nyt laitetaan henkilöjälki ja esineruutu hetkeksi tauolle ja siirrytään seuraavaksi ihmettelemään verijäljen ihmeellistä maailmaa. Huomenna nautitaan kuitenkin pääasiassa auringosta, mitä nyt vähän tokoillaan välillä.

Pk-tottista ja tokoa

2011-03-06T18:29:00.006+02:00

Selittämättömän treeni-innon seurauksena hiotaan nyt pk-tottista ja tokoa. Maaliskuun alusta huhtikuun puoliväliin ulottuvalla jaksolla treenataan kerran viikossa ohjatusti sekä pk-tottista että tokoa. Ohjattujen treenien lisäksi on kerran viikossa luvassa myös omatoimitreenit hallissa. Kun nyt on vauhtiin päästy, niin toivottavasti kyetään säilyttämään tekemisen ilo ja ehditään tehdä suunniteltujen treenien välillä myös vähemmän suunniteltuja, mutta osaamista eteenpäin vieviä "toppahousu- ja kalsaritokoiluja".

Liekö pakkastalven aiheuttamaa turhautumaa vai jotain muuta, mutta Tahvo-katti on tänä talvena osoittanut ennennäkemätöntä kiinnostusta mun ja Ramon "kalsaritokoiluun". Se singahtaa joko eteisen lipaston päälle tai keittiön pöydän kulmalle viikset täristen heti kun sen mielestä alkaa näyttää siltä, että kohta tapahtuu. Aina Tahvo ei tyydy pelkästään tarkkailijan rooliin, vaan se saattaa esimerkiksi tulla kannustavasti naukuen tepastelemaan Ramon ja mun ympärille. Joku kerta vielä kompastun siihen tai astun sen hännälle. Ehdottomasti rohkeimman vetonsa tiikeri esitti syöksymällä kesken mun ja Ramon leikin kiinni Ramon naruleluun. Noilla kaveruksilla on ainakin johtajuuskuviot selvillä, koska Ramo irrotti välittömästi narusta ja tyytyi vaimeasti piipaten seuramaan Tahvo The Tigerin ja mun "taistelua" narusta. "Taistelun" voitettuaan Tahvo tarttui narun päästä ja sitetöi narun "kuoleman" hirvittävällä tapporavistuksella. Operaation jälkeen voittaja tyytyi tassuja pesten katselemaan meidän ähellystä "tapetulla" narulla.

Auringon ilmestyminen yhä useammin taivaalle antaa lupauksen ilmojen lämpenemisestä ja lumien sulamisesta. Sormet syyhyää jo päästä kokeilemaan, miten jäljestys talvitauon jälkeen lähtee sujumaan. Esineruutua on runsaasta lumesta huolimatta harjoiteltu muutamia kertoja. Niiden perusteella tuntuu, että esineruudun idea on vihdoinkin alkanut kirkastua Ramolle sellaisena kuin minä sen haluan olevan. Saas nähdä, onko homma yhtään paketissa, kun joskus päästään lumettomaan maastoon.

Perjantaina 18.2. se tapahtuu...

2011-02-17T20:54:00.011+02:00

Ramo ja muut Tulimaan O-pentueen koirat viettävät 3-vuotissyntymäpäivää.

Kuvat Turun Lemmikkikuvaus

"Tulevia vuosia kiireettä vietä, edessä vielä on mukavaa tietä.
Leppeitä tuulia rauhassa haista ja elämän anteja halulla maista."

Lämpimät onnittelut Tulimaan O-pentueen koirille syntymäpäivän johdosta!

Epävirallisessa toko-kokeessa

2011-02-06T20:52:00.003+02:00

Kävimme tänään tekemässä epävirallisessa toko-kokeessa ALO-luokan liikkeet. Teimme liikkeet paikalla makaamista lukuun ottamatta kokeenomaisesti. Paikalla makaamisen teimme "mölli-tyyliin" helpotettuna eli aika oli ALO-luokan kahden minuutin sijaan yksi minuutti. Kokeen tuomaroi virallinen toko-tuomari, joten saimme totuudenmukaista palautetta suorituksistamme. Arvostelulomakkeeseen pisteitä kertyi yhteensä 174, mutta todellisuudessa niitä olisi tullut 159, koska estehyppy meni oikeasti nollille.

Luoksepäästävyys 10. Ramo pysyi perusasennossa ja tarjosi tuomarin lähestyessä oikein tiivistä kontaktia hännän viuhutessa rytmikkäästi puolelta toiselle. Tästä lähtee iso kiitos Eevalle!

Paikalla makaaminen 10. Liikkeen aloittava perusasento oli tällä kertaa suora, joten makuuasennostakin tuli suora. Makuussa Ramo oli ehkä vähän liiankin rennon oloinen, mutta suorituksesta jäi kokonaisuutena juuri sellainen hyvä olo, jota tavoittelinkin.

Seuraaminen kytkettynä 8. Kontakti oli tällä kertaa todella hyvä ja siitä saatiin kehuja. Normaalissa käynnissä ja täyskäännöksessä seuruupaikkakin pysyi suhteellisen hyvänä, mutta rytminvaihdoksissa Ramo teki pienen pompun eteenpäin, jonka seurauksena seuruusta tuli hetkeksi väljää ja poikittaista. Rytminvaihdosten osalta saan katsoa peiliin, koska tein itse rytminvaihdokset valtavan hienolla "tikru-pompulla" höystettynä.

Seuraaminen taluttimetta 8. No, tämä oli pitkälti edellisen uusinta. Että voi ihmistä pomputtaa.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. Tämä oli oikeasti hieno suoritus. Valmistava seuruuosuus oli meidän päivän paras ja Ramo putosi käskystä maahan kuin kivi. Liikkeen loppuun vielä säpäkkä, mutta suora perusasento.

Luoksetulo 8. Luoksetulo oli tuomarin mukaan aina eteentuloon asti kympin luokkaa. Alun perusasento hyvä, odotti rauhassa käskyä, eteni täysillä, mutta jarrutti kuitenkin riittävän ajoissa, että ei törmännyt ja tuli suoraan eteen oikeaan paikkaan, mutta ... liikkeen päättävään perusasentoon Ramo siirtyi näyttävällä "tikru-pompulla" ja siinä me sitten seistiin melkein peput vastakkain.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9. Liikkeen valmistava seuruuosuus oli ok ja jäi käskystä seisomaan. Lopun perusasento jäi tekemättä.

Estehyppy 7,5. Tämä liike olisi ollut oikeasti nolla, kun Ramo ehti ennen liikkeen aloitusta pompata oma-aloitteisesti esteen edestakaisin. No, saimme toisen mahdollisuuden. Siinä Ramo lähti hyppyyn ok, mutta kääntyi melkein hypyn päällä paluusuuntaan ja jäi hypyn taakse poikittain. Lopun perusasento yllättäin pompulla ja vinoon.

Kokonaisvaikutus 9. Tekemisemme oli ollut pompuista huolimatta keskittynyttä ja iloisen näköistä. Kokeesta jäi mukava olo ja virheet me tehtiin niissä kohdissa, joissa meillä oikeasti on eniten parannettavaa. Tyytyväisin olin siihen, että Ramo rauhoittui osasuoritusten välillä ja lähti uuteen suoritukseen innokkaasti, mutta ei kuitenkaan ohjaajan olkapäille kiiveten. Omaan tekemiseen täytyy saada jatkossa enemmän asennetta ja vähemmän pomppua!

Kurkistus menneeseen ja katse kohti tulevaa

2011-01-09T17:38:00.012+02:00

Vuosi vaihtui, ja vuoden päättyessä tulee väkisin puntaroitua vuoden tapahtumia, vaikka toisaalta tuntuukin siltä, että mitä noita enää märehtimään. Ramon ja Tahvo-katin kohdalla vuoteen mahtui monenlaista tapahtumaa ja sattumusta. Osa iloisia yllätyksiä ja osa vähemmän iloisia, mutta kokonaisuutena vuodesta jäi enemmän hyviä kuin huonoja muistoja. Viime vuoden tammikuussa kirjasin blogiin kosolti erilaisia Ramon ja minun harrastuksiin liittyviä tavoitteita. Osa tavoitteista me saavutettiin ja osa siirtyi sujuvasti odottaamaan aikaa parempaa.

Agilityn osalta tavoitteena oli harjoitella suunnitelmallisemmin, säännöllisemmin ja kehittyä ohjaajana. Tavoite jäi saavuttamatta, vaikka harjoittelukertojen lukumäärässä petrattiinkin edelliseen vuoteen verrattuna. Agilityyn liittyviä osatavoitteita olivat muun muassa lähtöluvan odottaminen varmemmaksi ja kontaktit sellaiseen kuntoon, että niiden puolesta voitaisiin periaatteessa osallistua epävirallisiin kisoihin sekä pujotteluun lisää varmuutta ja nopeutta. Lähtöluvan odottamista koskeva tavoite saavutettiin, mutta se voidaan siitä huolimatta saman tien siirtää tulevienkin vuosien tavoitteeksi. Lähtöluvan odottamisen vaatimisen suhteen Ramon kanssa saa olla nyt ja tulevaisuudessa ehdoton, jos ei aio palata malliin, jossa takkutukka singahtaa esteille jos ohjaajan pikkusormi tai silmäkulma nytkähtää. Puomin ja A-esteen osalta kontaktit saatiin sellaiseen kuntoon, että homma toimi myös radalla. Muutoin kontaktiesteiden suorittamisessa on vielä monia parannettavia asioita. Keinua harjoiteltiin todella vähän ja sen suorittaminen esimerkiksi osana rataa tuon sata lasissa kiitävän hotaleksen kanssa ei ole edes käynyt mielessä. Agilityn osalta viime vuoden osatavoitteet voi sujuvasti uudistaa satunnaisen harjoittelumme tavoitteiksi myös tälle kuluvalle vuodelle.

Tokon osalta tavoitteena oli alokasluokan kokeeseen osallistuminen, mutta eipä osallistuttu. Liikkeitä harjoiteltiin sekä suunnitellusti että kaikenlaisen sähellyksen lomassa, mutta kokeeseen meno vaan jäi. Tokon saavuttamatta jäänyt tavoite siirretään sellaisenaan tälle vuodelle ja siihen palataan uudestaan reilun 11 kuukauden kuluttua. Tokoliikkeiden suunnitelmallisempaan harjoitteluun löydän toivottavasti riittävästi aikaa ja intoa. Treeniseuran löytäminen tai saaminen useammin kuin viime vuonna on myös tavoitteena ja toivelistalla. Rally-tokoa luvattiin harrastaa ja niin tehtiin. Se on itseasiassa jotenkin koukuttavaa ja hauskaa. Kalenterimerkintöjen mukaan ilmoittauduttiin yksiin epävirallisiin kilpailuihinkin, mutta ko. tapahtuma perutettiin, muistaakseni liian pienen osallistujamäärän takia. Helteinen ja aurinkoinen kesä ei ehkä innostanut riittävästi harrastajia kisailemaan. Meidän puuhailulistalla laji pysyy ilman muuta tänäkin vuonna.

Canicrossin osalta tavoitteena oli käydä testaamassa vauhtiamme harrastusluokassa. Tavoite jäi saavuttamatta, ja se onkin kaikista saavuttamattomista tavoitteistamme ainoa, joka hieman närästää. Eniten asiassa oikeastaan harmittaa se, että juoksuharjoittelutavoite jäi erilaisten pienten vastoinkäymisten vuoksi saavuttamatta. Ehkäpä juuri siitä johtuen tulikin sitten syksypuolella kompuroitua pimeässä useamman kertaa. Tästä vuodesta tulee canicrossin osalta ehdottomasti vauhdikkaampi, jotta päästään molemmat nauttimaan useammin liikunnan nostamasta endorfiinitasosta.

Mejän harjoittelullisena tavoitteena oli makauksen merkkauksen ja kulmatyöskentelyn parantaminen. Ne molemmat saavutettiin ja merkkausten osalta voitaisiin puhua jopa ylikunnosta. Ramo alkoi nimittäin viihtyä makauksilla vähän turhankin kauan, kun sinne kuitenkaan ei ole tarkoitus leiriytyä. No, olen vilpittömän iloinen, että sain entisen makaukset ylikävellessä hätäiseen nuuhkaisevan koiran ymmärtämään, että niitä pitää ihan oikeasti hieman haistella ja pällistellä ennen kuin voi jatkaa jäljestämistä. Kauden aikana me käytiin myös jonkinlainen jäsentenvälinen siitä, että seurataanko peuranjälkiä vai sitä veri-saapas sekoitusta. Totuuden nimessä, en uskalla julistautua väännön voittajaksi, mutta jonkinlainen yhteisymmärrys asiasta saavutettiin. Sen sijaan lajin urheilullisena tavoitteena ollut ALO-kokeen ykköstulos jäi saavuttamatta. Tulevalla koekaudella yritetään uudestaan ja taas hieman kokeneempana.

Pk-puolen henkilöjäljen ja esineruudun osalta viime vuoden tavoitteena oli toteuttaa harjoitukset aikaisempaa suunnitelmallisemmin, kehittää Ramon jäljestämisvarmuutta ja vahvistaa jälkiesineiden nostoa sekä tehdä esineiden ruudusta tuomisesta Ramon näkövinkkelistä yksi maailman kivoimmista jutuista. Kuittaan tavoitteet ensimmäistä lukuun ottamatta saavutetuiksi. Vaikka emme harjoitelleetkaan niin suunnitelmallisesti ja usein kuin olin etukäteen ajatellut, niin toteutin kuitenkin lähes jokaisen harjoituksen aina jotakin suunnittelemaani asiaa painottaen, enkä vaan painunut takki auki metsään jälkeä tekemään. Pitänee ainakin uskoa, että hyvin suunniteltu on tosiaan puoliksi tehty. Syitä Ramon jäljestämisvarmuuden ja -tarkkuuden parantumiseen en oikein osaa sanoa, mutta ehkä siinä osaltaa vaikuttaa myös jonkinlainen asennemuutos. Jälkiesineiden ilmaisun ja noston suhteen tehtiin ihan oikeasti ja tosissaan töitä. Olin välillä löydä hanskat naulaan, mutta kerrankin sitkeys palkittiin. Kun löysin Ramolle sopivan tavan kertoa, mikä on kupletin juoni, niin johan lähti pelittämään. Samaa oivallusta haettiin vielä ihan vuoden lopulla esineiden ruudusta tuomiseen. Täytyy toivoa, että loppukaudesta tehdyt oivallukset ja onnistumiset kantavat vielä tälle keväälle ja päästään jatkamaan näiden asioiden parissa heti lumien sulettua. Viime vuonna kovin tavoiteemme oli BH-kokeen hyväksytysti suorittaminen ja tänä vuonna sen paikan ottaa jälkikokeeseen osallistuminen. Uskoisin ohjaajan puntin tutisevan siinä vähintään yhtä paljon kuin BH-kokeessa, joten siinä on taas yhdelle vuodelle riittävästi tavoitetta.

Aivan viime vuoden lopulla toteutin kauan mielessä olleen asian eli tutustutin Ramon ahkion vetämiseen. Mietin asiaa jo edellisenä talvena, mutta tuumasta toimeen ryhdyin vasta kun etelään tuli peräkkäin toinen runsasluminen talvi. Tässä lajissa tavoitteena on nauttia talviulkoilusta ja kasvattaa kuntoa sekä tuottaa hyvää mieltä ja iloa ahkiossa silloin tällöin kyydittäville junioreille.

"Iso E" ajoluvan ensimmäisillä "ajotunneilla" yleensä velmun Ramon ilme oli ajoittain empivä ja vakava. Nykyisin pitkän yhdistelmän hallinta sujuu jo huomattavasti rennommin.

Niin se on, jotta oikiat asiat pysyy ja paranoo - yksi niistä on Ramo.

Rauhallista joulun odotusta

2010-12-19T18:47:00.011+02:00

Hyvää Joulua - Feliz Navidad

Jou, jou, joulua!

Hyvää Joulua!

Esineruutua ja pk-tottista

2010-12-11T18:55:00.006+02:00

Yllättävä kirjoitusinto iski, joten luvassa puuduttavaa selostusta viikon kohokohdista esineruudun ja pk-tottiksen osalta.

Tein Ramon kanssa ulkoilun ja muun puuhastelun lomassa kahteen otteeseen esineruutu-harjoituksen. Ensimmäiseen harjoitukseen tamppasin ruudun, jossa oli leveyttä noin 30 metriä ja syvyttä noin 20 metriä. Pimeys esti tekemästä isompaa ruutua, kun en olisi erottanut syvemmän ruudun takalinjaa :) Ruudun tamppaamisen jälkeen tehtiin pk-tottiksen seuraamiskaavio ja istumisliike sekä maahanmeno ja luoksetulo. Seuraamiskaavion alussa Ramon seuraaminen oli aivan liian väljää, mutta kontakti oli hyvä ja se jopa pysyi hyvänä koko kaavion ajan. Seuruukaavion käyntinopeuden muutosten jälkeen Ramo korjasi oma-aloitteisesti seuruuta tiiviimmäksi. Ihme ja kumma, hoksasin pakkata Rumbelon oma-aloitteisesta seuruun tiivistämisestä. Istumaliikkeen valmisteleva seuraaminen oli tiiviimpää kuin kaaviossa, mutta edisti. "Istu" -käskyyn Ramo reagoi nopeasti ja pysyi rauhallisesti istumassa liikkeen loppuun asti. Siitä palkaksi rasun "repimis- ja tapporiehat". Ennen maahanmenon ja luoksetulon liikettä pidin muutaman minuutin rauhoittumistauon. Liikkeen valmistelevassa seuraamisessa tein ylimääräiset täyskäännökset oikealle ja vasemmalle. Seuraaminen oli taas väljää, mutta maahanmeno oli juuri sellainen säpäkkä putoaminen, jollainen haluan sen olevankin. Sehän putosi kuin kivi :) Meinasin jo palkata ja vapauttaa tuosta maahanmenosta, mutta jatkoin kuitenkin liikkeen luoksetuloon ja sivulle siirtymiseen saakka. Luoksetulossa Ramo tuli tuttuun tapaansa lujaa vauhtia, mutta jarrutti voimakkaasti eikä törmännyt, vaikka tassut vähän luistivatkin. Vauhdista ja jarrutuksesta huolimatta tuli myös suoraan eteen, palkkasin edestä ja odotutin muutaman sekunnin ennen perusasentoon käskyä. Perusasentoon siirtyminen oli odotetusti tikru-pompulla höystetty. Edestä sivulle siirtyminen tuntuu nyt vaan olevan jotenkin tavattoman vaikeaa saada onnistumaan ilman tuota tikru-pomppua, hmm... pitänee vaan sitkeästi harjoitella. Tottisosuuden jälkeen tehtiin pieni hihnalenkki ja siirryttiin esineruutu-alueen lähelle.

Esineruudulla jätin Ramon odottamaan ja katsomaan, kun vein esineet (pipo, hanska ja crocsi) ruutuun. Kelpo suoritus tuolta duracelilta, vaikka piippailua ja pari kiljahdusta pääsikin. Ennen ruudun lähetyslinjalle siirtymistä kävelytin Ramoa hetken vapaana vierellä. Kerran jouduin kieltämään todella kuuluvasti, jotta Rumbe ei olisi singahtanut omia aikojaan alueelle. Lähetyslinjalla otin vielä Ramon sivulle, tavoitteena hetken rauhoittuminen ja keskittyminen. Erilaisissa aloitusrutiineissa pitää olla Ramon kanssa ehdoton, jotta se oikeasti oppisi rauhoittumaan ja keskittymään tulevaan tehtävään. Lisäksi minun täytyy pysyä näissä tilanteissa todella rauhallisena, mutta päättäväisenä. Lähetin Ramon alueelle linjan oikeasta kulmasta ja se irtosi kovalla vauhdilla aina ruudun takalinjaan asti, josta löysi nopeasti (tuurilla) ensimmäisen esineen (pipo). Pipoon tartuttuaan Ramo lähti heti vauhdilla palautukseen. Lyhyt rasu-leikki palkaksi. Siirryin muutaman askeleen lähetyslinjan keskikohtaa kohden, josta uusi lähetys alueelle. Taas vauhdikas lähtö ja hieman oikealle kaartaen takalinjalle, josta varmaankin ainakin noin pari metriä yli. Sieltä paluu alueen keskelle, samalla työskentely muuttui keskittyneemmäksi ja häntä aloitti hurjan vippauksen. Hienosti malttoi tarkentaa alueen keskellä hieman piilossa olleen crocsin. Crocsin löydettyään Ramo jäi hetkeksi paikoilleen, mutta lähti palautukseen ilman käskyä. Siirryin taas lähetyslinjalla muutaman askeleen kohti kulmaa ja lähetin Ramon suoraan crocsin palautuksesta kolmannen kerran alueelle. Lähti edelleen vauhdilla, mutta osoittamaani suuntaan, aloittaen maavainuisen työskentelyn. Eteni aivan alueen reunaa, teki tarkistuslenkin keskelle, josta siirtyi taas alueen takalinjalle vasempaan kulmaan ja tarkensi siellä piilossa olleen hanskan. Tällä kertaa onnistuin hihkaisemaan juuri kun Ramo nosti hanskan ja otti samalla suunnan kohti meikäläistä, se toivottavasti kertoi tuolle huurittomalle klopille, että nopea esineen palautus on se "juttu", josta "täti-tättärää" repää riemusta. Ja repesinhän minä, riemusta! Ikivanhojen toppahousujen saumatkin olivat lujilla, kun vähän irroteltiin hienosti sujuneen työskentelyn päätteeksi. Samalla retkahti ennestään jäykkänä ja ajoittain kipeänä ollut olkapää ja takalistoon tuli kunnon mustelma männyn kannon päälle päätyneestä "laskeutumisesta". No, syksyn erinäisten kompurointien myötä näihin alkaa jo tottua.

Viikon toinen esineruutu-harjoitus tehtiin edellistä huomattavasti huonommalla suunnittelulla ja valmistelulla, ei vaan jostain syystä "napannut". Ruutu, tai ei sitä ruuduksi voi sanoa, lähinnä epämääräinen kaistale. Muutamaan kertaan ristiin rastiin kävelty kahdeksikon muotoinen noin 30 metriä syvä alue. Esine oli lähes "takalinjalla" lumisten kanervien ja risujen alle piilotettuna. Jätin Ramon odottamaan kun kävelin alueen ja piilotin esineen. Alueelle menon ja lähetyksen tein kuten tuossa aikaisemmassa harjoituksessa. Ramo lähti alueelle aivan hirvittävällä vauhdilla ja kohelluksella. Keskeytin kohelluksen äänekkäällä murahduksella ja annoin uuden käskyn. Ramolta keskeytykseen saadun mulkaisun tulkitsin seuraavasti. "Jaaha, että sitä ollaan taas niin tosikkona. Juu, ruvetaan hommiin." Keskeytyksen jälkeen Ramo aloitti kuitenkin huomattavasti keskittyneemmän työskentelyn ja esineen paikannus onnistui helposti. Palautukseen lähti heti esineen napattuaan ja toi sen suoraan lapaseen. Balsamia edellisestä kerrasta entisestään jäykistyneelle olkapäälle ja mustelmille! Rumbelle puolestaan "ykskätinen rasu-ralli" ja puolet iltaruuasta.

Viikon aikana on lisäksi tullut lähinnä autoilleissa mietittyä, että monien asioiden harjoitteluun pitäisi talven aikana löytää aikaa, jos aiotaan ensi keväänä yrittää mahtua mukaan johonkin jälkikokeeseen. Tottisosuuden osalta tarvittaisiin suunnitelmallisempaa harjoittelua. Tottiksen osalta epävarmin ja siinä suhteessa heikoin osa-alue meillä on valitettavasti tuo seuraaminen. Silloin kun kaikki "palaset" osuvat kohdalleen, niin Ramon seuraaminen on iloisen näköistä ja vähitellen myös tiiviimpää, mutta ... jos "palaset" eivät osu kohdalleen, niin mennään sellaista "matkalaukku-seuraamista", josta ei varmana kokeessa heru pisteitä. Luoksetulon osalta takkuaa edestä sivulle siirtyminen. Tikru-pompun korjaamisen onnistumiseen kuitenkin uskon, koska päästiinhän me luoksetulon "kurre-asennostakin" ihan kelvolliseen eteen tuloon. Hyppynoudoissa ja eteen lähettämisessä ilmaantuvista haasteista ja ongelmista olen autuaan tietämätön, koska näiden liikkeiden opettelussa ollaan vasta alkuvaiheessa. Todennäköisesti jotain on niistäkin on kuitenkin odotettavissa. Jäljen osalta heikoin osa-alue on janatyöskentely. Se tuntuu vaivaavan mieltäni niin paljon, että taidan sittenkin yrittää tehdä asialle jotain talven aikana. Toisaalta en voi myöskään tuudittautua siihen, että jälkiesineet takuuvarmasti nousevat ensi keväänä. Niin, ja saatetaan me jonain kauniina päivänä sujuvasti kurvata henkilöjäljeltä riistanjälkien perään. Tiedostettu on sekin, että myös esineruudun osalta tarvitaan tämän viikon onnistuneista suorituksista huolimatta vielä hurjan paljon harjoittelua ja esineiden palautuksen vahvistamista. Oho, kylläpä tuli autoilumietiskelyiden kirjoittamisesta sellainen olo, että "laiska töitään luettelee".

Talven riemuja

2010-12-06T19:49:00.003+02:00

Blogiin kirjoittaminen on jäänyt milloin mistäkin syystä. Pimeinä syysiltoina kaikki liikenevä energia piti käyttää ennemmin Ramon kanssa tekemiseen kuin blogin kirjoittamiseen ja kun lumipeite toi kaivattua valoa pimeisiin iltoihin, pitää olla ulkona, eikä istua sisällä. Ramosta pakkaslumessa kiihdyttely on vähintäänkin yhtä hauskaa kuin kesällä hiekkakuopilla "kurvailu". Talvessa ei oikeastaan ole muuta ikävää kuin, että liian kylmällä ilmalla ja liukkailla teillä ei voi juosta, ei pääse jäljestämään ja, että ulkona harjoitellessa on sormet aina jäässä.

Ennen lumipeitteen tuloa ehdittiin tehdä yhteensä neljä henkilöjälkiharjoitusta, pari kokeenomaista ja pari kulmaharjoitusta. Henkilöjäljellä Ramo edistyi loppusyksystä eniten esineilmaisussa. Viimeisessä jälkiharjoituksessa kaikki jälkiesineet tulivat ohjaajan lapaseen, eikä niitä "sylkäisty" olan yli tyyliin, että tossa on "tikkus". Sen sijaan Ramon janatyöskentelyä en saanut työstettyä sellaiseksi kuin olin suunnitellut. Verijäljen osalta "palikat" ovat kasassa, joten se laji jätettiin hyvillä mielin talvitauolle. Syksyn viimeisessä verijälkiharjoituksessa oli mukana muun muassa Ramon emä Frida. Olin yllätynyt miten samanlaisella tyylillä "äitee" ja poika jäljestävät. Frida muuten toimi verijäljellä kuin vanha tekijä,vaikka oli ensimmäistä kertaa lajia kokeilemassa.

Agility-harrastusta on jatkettu kerran viikossa olevilla ryhmäharjoituksilla ja muutamilla omatoimiharjoituksilla. Talven kylmyys tuntuu haittaavan eniten agilityn harrastamista. Vaikka tykkään liikkua talvisessa ilmassa noin muuten, niin agilityssä kylmyys häiritsee omaa keskittymistä ja toisaalta päästä varpaisiin topattuna olen entistä hitaampi ja kankeampi. Yritän epätoivoisesti kuvitella, että kylmässä hallissa olisi ihanan lämmintä, mutta minkäs teet kun paleltaa niin paleltaa. Agilityn omatoimiharjoituksissa on tahittu pujottelua ja kontaktiesteistä erityisesti puomia ja A-estettä. Niiden osalta Ramo on edistynyt siten, että pujottelu sujuu helpoista kulmista osana rataa. Järin kaukaa en voi vielä radalla Ramoa lähettää pujottelemaan, mutta harjoittelumäärän nähden en sitä voi odottaakaan. Samoin kontaktit puomilla sekä A-esteellä onnistuvat radalla, eikä ainakaan toistaiseksi ole ilmennyt varastamista. Keinua ei olla vielä tehnyt osana rataa, enkä tuota "hessu hopoa" uskaltaisi radalla keinulle vielä päästääkään.

Kaikenlaisen sähellyksen ja arkisten touhujen keskellä ei olla unohdettu myöskään tottelevaisuusliikkeitä. Niitä on harjoiteltu pienissä erissä ja useimmiten sellaisella hurlumhei tyylillä. Tottiskuvioiden lisäksi on tahittu esineruutua. Esineruudussa palattiin lähtöpisteeseen, kun perropoika keksi alkaa koota esineet ensin ruudun keskelle ja yritti sitten tuoda kaikki kerralla meikäläisen lapaseen. Olen aina ollut sitä mieltä, että Ramo ei ole välttämättä se meidän "penaalin" terävin kynä, mutta tuossa kohtaa se kieltämättä yllätti. Samantapaista käyttäytymistä ilmenee tosin joskus myös kotona, kun Ramo oma-aloiteisesti kerää lattialla tai tuolilla lojuvat sukat ja hanskat yhteen pinoon. Tahvo-kissan mielestä tuollainen siivousintoilu on aina kiitettävää ja katsomisen arvoista. Se ampaisee yleensä tiikerinä paikalle istumaan sukka- ja hanskapinon viereen "viralliseksi valvojaksi".

Halloween tokoilua

2010-10-30T19:35:00.005+03:00

Palasimme perjantai-iltana muutavan viikon tauon jälkeen tokoharjoitusten pariin. Kotikulmilla ainoa edes jotenkin valaistu harjoittelupaikka on paikallisen koulun hiekkakenttä. Perjantai-iltaiseen harjoitukseen saatiin bonuksena kunnon häiriöt, kun koululla pidetyn lasten halloween-juhlan päätyttyä pienet äänekkäät piippalakit säntäilivät pihalla odottaviin autoihin. Ramo Dumblerode näytti yllättäin parastaan ja esimerkiksi seuruun kontakti ja paikka olivat piipalakkihäiriössä jopa paremmat kuin häiriöttä tehdyssä seuruussa. Jäävät liikkeet ja luoksetulo tehtiin peräkkäin muutaman piippalakki-ihmisen toimiessa yleisönä. Jäävistä liikkeistä istuminen ja maahan meno ok, mutta seisomaan jääminen oli hidas ja tarkkasilmäisen yleisön mukaan Ramo oli vielä siiränyt toista etutassua eteenpäin käskyn jälkeen! Luoksetulo noin 20 metrin matkalta. Ramo tuli täysillä, kuten aina, jarrutti kuitenkin tällä kertaa ajoissa, eikä törmännyt. Tässä palkkasin välissä hyvästä eteentulosta. Sivulle siirtyminen onnistui ilman pomppua, mutta olisi saanut olla huomattavasti nopeampi. Lyhyt tauko ja sen jälkeen liikkeestä maahanmenot kävelystä ja juoksusta. Iltaisin tehty maahan-seiso jumppa alkaa ilmeisesti tuottaa tulosta, koska nyt Dumblerode todella putosi käskystä maahan. Harjoituksen loppuun kaukokäskyt (maahan-seiso-istu) rasiapalkalla ensimmäisen kerran 10 askeleen päästä. Ensimmäisessä yrityksessä liikkui reilusti eteenpäin seisomaan noustessa. Tein asennon vaihdokset lähietäisyydellä (ok) ja uudestaan 10 askeleen päästä. Nyt pelitti ja vapautus rasialle, ehkä me joskus tuokin opitaan.

Agilityn harjoittelu on taas syyskuun lopusta alkaen kuulunut Ramon arkeen. Ohjatut harjoitukset ovat kerran viikossa ja niiden lisäksi on lokakuun puolivälin jälkeen ollut myös yhdet omatoimiset harjoitukset per viikko. Omatoimisissa harjoituksissa olen pyrkinyt tekemään ohjatussa harjoituksessa vaikeusia tuottanut juttua ja pujottelua tai vahvistanut kontaktiesteiden alastuloa.

Elo-, syys- ja lokakuun ajan harrastamisen pääteema on kuitenkin ollut henkilöjälki. Ramon jäljestäminen ja jälkiesineiden ilmaisu alkavat nyt olla sellaisessa vaihessa, että voidaan hyvillä mielin jättää laji talvitauolle. Jos kelit pysyvät tällaisina, niin muutamana viikonloppuna on tarkoitus tehdä vielä kokeenomaisia harjoituksia ja ehkä yksi ylipitkä useamman kulman jäljestys. Henkilöjäljen lisäksi olisi hyvä saada vielä ennen lumen tuloa myös muutama verijälki ajettua, jotta voisi senkin lajin jättää talveksi hautumaan.

Hyvinkään ryhmänäyttelyssä 19.9.2010

2010-10-03T20:25:00.004+03:00

Koiranäyttelyharrastajien määrä kasvaa vuosi vuodelta, mutta minulle näyttelyt ovat jotenkin vieraalta tuntuva maailma. Lähinnä edellä mainitusta syystä näyttelyksi valikoitui sopivan pieneltä vaikuttava ryhmänäyttely. Ennen näyttelyyn menoa opetin Ramolle iltapuhteena näyttelyseisonnan, jotta se osaisi seisoa edessäni tarjoamatta kontaktia. Kehässä liikkumista eli ravaamista vierellä ilman kontaktia olisi pitänyt harjoitella paljon enemmän, jotta homma olisi toiminut varmuudella myös kehässä. Yhteisliikkumisessa Ramo liikkui vielä kauniisti ravissa, mutta yksittäisarvostelun liikeosuudessa välillä peitsaten ja lanneosaa köyristäen, kuten tuomarikin arvostelussa mainitsi. Näyttelytulos kuitenkin saatiin ja arvostelustakin olen monelta osin tuomarin kanssa samaa mieltä. Ramo sai avoimen luokan urosten laatuarvostelussa maininnan hyvä. Kirjallinen arvionti kuului seuraavasti: "2,5-vuotias hyvärunkoinen nuori uros, joka tänään tekee hieman korkearaajaisen vaikutelman. Riittävästi raajaluustoa. Erinomainen uroksen pää. Vahva kuono. Purenta voisi olla paremmin leikkaava. Vahva kaula, joka voisi kiinnittyä sulavammin ylälinjaan. Köyristää lanneosaa liikkeessä. Liikkuu hieman kapealla ja lyhyellä askeleella. Voisi olla paremmin kulmautunut. Erinomainen karvan laatu. Peitsaa miellään. Mukava luonne."

Loppukesän ja alkusyksyn parhaat ja pahimmat palat

2010-09-26T20:42:00.014+03:00

Sunnuntaina 26.9. seikkailtiin Säkylänharjun ja Virttaankankaan maisemissa alkusyksyn aurinkoisesta säästä nauttien. Neljän tunnin ulkoiluun sisältyi reippaan kävelyn lisäksi juoksua ja mäkitreeniä. Kävellen ja juosten taitettua matkaa kertyi 12 kilometriä. Ramolla kilometrimäärä lienee huomattavasti suurempi, koska sillä riitti virtaa kiihdytellä niin hiekkakuopalla kuin maastossakin.

Ramo 25.7.2010

Kuvaaja Merle Holmberg

Sunnuntain ulkoilu oli hyväksi vastapainoksi edellisen päivän autossa ja luentosalissa istumiselle. Kävin Espoossa Espanjanvesikoirien rotupalaverissa kuuntelemassa Opaskoirakoulun johtajan, Riitta Liimataisen mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää esitystä koiran luonteesta ja sen testaamisesta sekä luonnetyöryhmän toiminnasta. Esityksen jälkeen matka jatkui vielä Mäntsälän kautta kotiin, joten päivälle kertyi ihan kiitettävästi pituutta. Ramo oli tietysti mukana, koska periaatteenani on, että viikonloppuisin koira kulkee mukanani, jos vaan suinkin mahdollista. Hienosti tuo malttoi makoilla jaloissa ja kuunnella Liimataisen esitystä. Ilme taisi olla vähän samanlainen, kuin tuossa alla olevassa kesällä otetussa kuvassa.

Ramo 25.7.2010

Kuvaaja Merle Holmberg

Keskiviikkona 22.9. käytin Ramon eläinlääkärissä kontrollissa. Kontrollikäynnillä tarkistettiin, että tassuissa ollut hiivatulehdus on poissa. Nizoral-pesut näyttivät tehonneen, koska hiivaa ei enää löytynyt. Tassujen hiiva todettiin 25.8. käynnin yhteydessä, jolloin varsinaisena käynnin syynä oli paikallisen eläinlääkärin 18.8. toteama kynsivallin tulehdus, joka ei antibioottilääkityksestä ja muista hoitotoimenpiteistä huolimatta osoittanut parantumisen merkkejä. Käynnistä paikallisella eläinlääkärillä tuli yllättävien käänteiden johdosta varsin kummallinen kokemus. Eläinlääkärille mentiin reippaasti kävellen, mutta pois tultiin hitaasti huojuen, kun nopealiikkeinen lääkäri ehti tuikata rauhoittavan Ramo takalistoon enempiä kyselemättä. Syynä ilmeisesti koiran tuima ilme ja tuijotus, kun lääkäri otti tassun käsiinsä. Ymmärrän toki, että koiran rauhoittaminen voinee joskus olla tarpeen koiran itsesäkin vuoksi, jos se on kovin paniikissa, mutta tässä tapauksessa niin ei ollut. Myönnän, että suhtaudun rauhoitteiden käyttöön jotenkin vainoharhaisesti, mistä syystä olisinkin ehdottanut vaikkapa kuonokopan laittamista, jos mahdollinen hampaiden käyttö oli päällimmäisenä huolena. Tassun jatkohoidot sujuivat onneksi ilman mitään tuollaisia meikäläisen hermoille käyviä tapahtumia, eikä potilaskaan tuijotellut tai jäykistellyt rauhallista, mutta varmaotteista lääkäriä, vaan keskittyi lääkärin korvan tutkimiseen ja pussailuun tassututkimuksen ajan.

Kynsivallin tulehdus ja siihen annettu lääkitys estivät osallistumisen Auran Nuuskut ry:n 21.-22.8 järjestämään Mejä-kokeeseen ja antidoping-karenssin johdosta myös 28.8. päivälle suunniteltu luonnetesti jouduttiin jättämään väliin.

Ramo 18.8. ell käynnin jälkeisenä päivänä "päivähoidossa" valvonnassa, jotta ei nuole karvatontona ja rikkinäistä kynsivallin ihoa.

Ennen kynsivallin tulehtumista ja myös sen jälkeen ollaan harjoiteltu pääasiassa toko-liikkeitä ja henkilöjälkeä. Tokoilun osalta ei ole erityistä mainittavaa. Sen sijaan henkilöjäljen osalta jälkitarkkuus ja kulmatyöskentely ovat parantuneet aikaisempaan verrattuna. Esineiden ilmaisu on tällä hetkellä jäljestyksen heikoin kohta. Yritän työstää sitä ennen talvitaukoa paremmaksi. Ramolle pitäisi jollain keinoa löytää jäljellä olevien esineiden osalta sellainen "nosta keppi ja tuo se nopeasti - vähänkö on hianoo" juttu, mutta se tulee vaatimaan mielikuvitusta, koska jäljestäminen nyt vaan on sen mielestä jotain todella palkitsevaa. Syyskuun alussa aloitin uudestaan esineruudun harjoittelun. Nyt ruudussa on toistaiseksi vain yksi esine ja panostetaan harjoittelussa vauhdikkaaseen esineen palautukseen.

Agilityn osalta elokuu ja syyskuun kolme ensimmäistä viikkoa olivat erinäisistä syistä johtuen lähes totaalitaukoa. Tiistaina 22.9. päästiin vihdoinkin mukaan syyskuun alussa alkaneisiin pienryhmän harjoituksiin. Tauko oli tehnyt Ramolle hyvää, mutta minulle ei. No, epäonnistumisista oppii ja pienikin parannus seuraavalla kerralla tuntuu aivan varmasti hienolta saavutukselta.

Loppukesän parhaimpiin hetkiin kuuluivat ehdottomasti lomapäivät, joissa yhdistyi sopivasti joutenolo ja kavereiden tapaaminen. Tuossa yksi kuva, jota katsoessa tulen hyvälle mielellä. Ramo vieraili vanhemman herrasmiehen "Sir Vilin" luona ja yllätyksekseni se käyttäytyi erittäin kunnioittavasti tuon hienon ja iloisen herrasmiehen seurassa.

Sir Vili ja Ramo elokuussa 2010

Mejä-kokeessa 25.7.2010

2010-08-04T21:19:00.005+03:00

Vihdoinkin saan aikaiseksi kirjoittaa heinäkuun lopun Mejä-kokeesta, jonne pääsimme jonkun koepaikan alunperin saaneen koirakon peruuttaessa osallistumisensa. Koepaikan saaminen ei ole ylipäätään mitenkään varmaa, koska tulijoita kokeisiin on käsitykseni mukaan yleensä poikkeuksetta enemmän kuin mitä järjestäjät voivat mukaan ottaa.

Kokeen järjesti Salon Seudun Noutajat ry ja koepaikkana oli Salon Muurla. Kokeen keskuspaikkana toimi paikallisen metsästysyhdistyksen maja. Puitteet olivat hienot, mutta helteinen ilma teki niin jälkientekotalkoista kuin itse kokeestakin ihan vakavasti otettavan urheilusuorituksen. Koepäivä valkeni yön ukkosen ja sateen jäljiltä kostean kuumana, joten myös koirilla oli odotettavissa rankka työrupeama. Otin autoon mukaan muun muassa vettä tavanomaista huomattavasti enemmän, jotta saisin tarvittaessa kasteltua vaikka koko koiran. Laukauksensietotesti sujui odotetusti ja kaikki meidän tuomariryhmän koirakot pääsivät maastoon.

Ramolle arvonnassa tullut jälki kulki suhteellisen korkealla harjumaastossa. Jäljen ensimmäinen osuus oli nuorta mäntymetsää, josta tultiin hakkuuaukean reunaan. Siitä noustiin kallioisen alueen läpi suhteellisen helppokulkuiseen mäntymetsäiseen harjumaastoon. Jäljen toinen ja kolmas osuus kulkivat kokonaan harjumaastossa. Kaato oli sijoitettu loivaan ylämäkeen. Jäljelle lähtö ja valmistelevat toimenpiteet sujuivat totuttujen rutiinien mukaisesti. Käytin koko avomerkatun matkan ohjaukseen ja yritin sillä tavalla viestittää Ramolle, että sen tehtävänä on jäljestää tarkasti, eikä kaahottaa itsevarmana tuhatta ja sataa eteenpäin. Ohjauksen alussa sain Ramolta tutun "mulkaisun", jonka tulkitsen tarkoittavan jotain sen suuntaista, että mitä siinä jarrutat, kyllä minä tiedän kuinka tämä homma hoidetaan. Ohjaus ja vauhdin säätäminen tuottivat kuitenkin toivomani tuloksen eli kirsu painui lähemmäs maata ja koira keskittyi enemmän jälkeen. Hakkuuaukeaa lähestyttäessä Ramon jäljestysvauhti ja nenän käyttö olivat mielestäni juuri sellaiset kuin halusin niiden olevan, kävelyvauhtia matalalla nenällä. Heti aukealle tultaessa edettiin vähän matkaa heinikkoisessa maastossa, jossa Ramon häntä alkoi heilua puolelta toiselle kiivaammin ja jäljestys muuttui aaltoilevammaksi. Seuraavaksi kaarrettiin suhteellisen jyrkästi oikealle ja hännän liike voimistui entisestään ... arvasin, että kohta pyöritään. Tällä kertaa ei menty ruokintapaikalle tai muihin mielenkiintoisiin kohteisiin, mutta sen verran pyörittiin, että jälki aivan ilmiselvästi hukkui, vaikka "vispilä" ihan tosissaan yrittikin sille palata. Uusi alku ja johan lähti "pelittämään". Edettiin tarkasti ja tehtiin vain yksi tarkistuspisto. Ramon kulmatyöskentelyyn olin erityisen tyytyväinen. Se merkkasi kummatkin kulmat kunnolla (toisen vähän turhankin huolellisesti) ja selvitti suunnat pienillä tarkistuksilla. Kaatona oli hieman tuoksahtava hirven sorkka! Sinne edettiin lievään vastatuuleen reippaasti ilmavainulla. Sorkalle päästyään Ramo pysähtyi nuuhkimaan sitä jännittyneen uteliaana, mutta oli siitä huolimatta sen oloinen, että "tul sää mamma ottamaan toi, se on iso ja haisee".

Virallisen arvostelun tulos oli 38 pistettä ja AVO 2. Tuomarina toimineen Juhani Heikniemen koeselostus oli seuraava: "Ramolle osoitetaan alku ja ohjataan jäljelle. Ramo käyttää enimmäkseen maavainua, mutta varsinkin viimeisellä suoralla osittaiseen vastatuuleen myös ilmavainua. Jäljestys on melko jälkitarkkaa jäljen päällä tai sen läheisyydessä loivaa aaltoilua. Ensimmäisellä suoralla ilmeisesti riista aiheuttaa runsasta rengastavaa hakua, jopa paluujäljelle ja lopulta vie hukkaan asti. Toisella suoralla vain yksi tarkistuspisto pois jäljeltä. Kulmat selvitetään pienillä suunnan tarkistuslenkeillä ja merkataan nuuhkien, toinen jopa hieman maistellaan. Kaadon osoittaa pysähtyen nuuhkimaan. Suhtautuu hieman varautuneesti. Jälkiparin työ hyvää ja äänetöntä." Heh, toi "äänetöntä" pisti jotenkin hymyilyttämään, tai siis kyllähän hyvän jälkityön pitää sitä ollakin, eikä me paljon "puheltu", me vaan mulkoiltiin. Ramolta hieno suoritus ja loistava parannus edelliseen peuranruokintapaikalle suuntautuneeseen kevätretkeen verrattuna. Tässä oli jo ihan oikeaa jäljestyksen tuntua.

Kesäkuulumisia ...

2010-07-26T21:13:00.028+03:00

Ennen Ramon kuulumisia kuitenkin merkkipäiväuutinen. Joogan ehdoton mestari Tahvo The Tiger saavutti heinäkuun 2. päivä kunnioitettavan 10 -vuoden iän. Tahvo on viisaana otuksena opettanut joogan saloja myös "pikkuveljelleen" Ramolle. Mestarin opeista huolimatta Ramon kehon ja mielen hallinta eivät vielä yllä lähellekään Tahvon tasoa, mutta huolellisen aamuvenyttelyn se on omaksunut.

Ramon kesäkuun loppu sujui pääasiasiassa totutun kaavan mukaan. Aamulla lenkille, päivä kotona hengailua ja illalla lenkkeilyä sekä sopivassa määrin erilaisia aktiviteetteja, kuten agilityä, rallytokoa ja tokoilua. Edellä mainittujen lisäksi tehtiin muutama juoksulenkki ja pari lyhyttä henkilöjälkeä.

Agilityn ryhmätreenejä ei enää juhannusviikon jälkeen ollut, mutta käytiin omatoimisesti harjoittelemassa muun muassa irtoamista, kontakteja ja pujottelua. Mitään erityistä raportoitavaa ei noista harjoituksista ole, mutta sen sijaan laitan tähän väliin pari valokuvaa toukokuun ohjatuista agitreeneistä. Ensimmäisessä kuvassa keskitytään suoritukseen ja toisessa mennään tai oikeammin tullaan täysillä.

Kuva: Tiina Jaakkola

Teivon raviradalla pidetyssä Agirotu 2010 -tapahtumassa kävimme hengailemassa ja aistimassa mukavan rentoa tunnelmaa. Mukavasta tunnelmasta huolimatta tapahtuman parasta antia olivat tietenkin hienot ratasuoritukset, joita ei voinut kuin ihailla. Heinäkuun alun jälkeen me panostettiin treenailussa tottelevaisuusliikkeiden harjoitteluun ja jätettiin suosiolla muut aktiviteetit hieman vähemmälle, koska ajatuksissani kyti tavoitteeksi alkuvuodesta asettamani käyttäytymiskokeen suorittaminen. Kesäloman aloitin osallistumalla Ramon kanssa 17. - 18.7. Tulimaan kasvattitapaamiseen ja koulutusviikonloppuun Rymättylässä. Kouluttajana toimi Kaisa Hilska ja ensimmäisen päivän teemana oli meille sopivasti toko ja toisena päivänä henkilöhaku. Tokopäivällä tehtiin lyhyitä harjoituksia erilaisten häiriöiden alla. Keskityin Ramon kanssa erityisesti paikallaoloon häiriön alla sekä luoksetuloon häiriön alla. Muita juttuja teimme enemmän sellaisella antaa mennä vaan -tyylillä. Lyhyitä harjoituksia ja paljon leikkiä sekä hengailua. Henkilöhakuun tutustumisen perusteella laji vaikutti hirmuisen mielenkiitoiselta, mutta todella aikaa vievältä. Kaiken kaikkiaan erinomaisen onnistunut ja mukava viikonloppu, jonka järjestämisestä iso kiitos Sinille ja tietysti myös kouluttajana toimineelle Kaisalle.

Keskiviikkona 21.7. oli sitten edessä todellinen totuuden hetki, kun ajettiin aamulla Laitilaan Suomen Suursnautserikerhon järjestämään käyttäytymiskokeeseen. Sen verran oma puntti tutisi, että jos ei henkisenä tukena ja tuuppijana ollut Annukka olisi istunut hanttarin paikalla, niin olisin varmasti ajanut ihan minne muualle tahansa, mutta en Laitilaan. Kiitos Annukka! Puntin tutinaa ei mitenkään lieventänyt se seikka, että edellisenä iltana liikkeestä istuminen vaikutti Ramosta rakettitieteeltä. Tosin istumisliikkeen totaalisen hukkumisen taustalla saattoi olla enemmän kysymys siitä, että pojankloppi näytti ehkä tahimiseen osittain jo kyllääntyneenä meikäläiselle "keskikynttä", notta tässä viiti alvariinsa takapuolta maahan iskiä, kun olis meinaan flikkojakin paikalla. Etukäteen pidin kaikkein varmenpana liikkeenä paikallaoloa. Arvelin, että Ramo voisi kovassa häiriössä nousta seisomaan, mutta paikoillaan se pysyisi. Sen verran paljon ja haastavissa häiriöissä olimme hommaa harjoitelleet.

Kokeen alkua odotellessa ja ensimmäisen parin koesuoritusta katsoessa iski todellinen paniikki, eikä oksennuskaan ollut kaukana. Kentälle kuitenkin päästiin ja aloitettiin paikallaololla. Siinä seistä tönöttäessä minuutit tuntuvat aika pitkiltä, mutta koiraa päin kääntyessä oli hymy herkässä, kun näin Ramo makaamassa suorassa ja ryhdikkäänä. Jälkeenpäin kuulin, että paikallaolon alussa Ramo kaula oli hieman venynyt liikkeitä suorittavan parin edesottamuksia seuratessa, mutta sen jälkeen paikallaolo oli ollut ryhdikästä.

Seuraamiskaavio ja henkilöryhmä sujuivat sekä kytkettynä että vapaana virheittä. Ramon seuraaminen erityisesti kytkettynä oli varmasti yksi sen tähän mennessä parhaista suorituksista. Hyvin menneistä kaavioista huolimatta mietin ennen jäävien liikkeiden aloittamista, että autanko Ramoa istumisliikkeessä selvästi omaa vauhtia hidastamalla vai annanko mennä ja katson, mitä asentoa tarjoaa. Päätin katsoa, ja helkkari sentään Ramo iski pepun maahan, niin kuin pitikin. Alla kuva todisteena.

Kuva: Annamari Heikkilä

Tässä taas ohjaaja näyttää jokseenkin humoristiselta.

Kuva: Annamari Heikkilä

Tottelevaisuusosuuden arvostellut tuomari ei löytänyt suorituksestamme mitään moitittavaa. Hieman hymyillen hän kehotti kuitenkin vielä hiomaan luoksetulon eteentulon pysäytystä ja siitä perusasentoon tulemista. Ramo teki kyllä siinäkin liikkeessä tähän mennessä ehdottomasti yhden parhaista suorituksistaan noin pitkältä matkalta. Jarrutuksen kanssa oli täpärällä (hiekkapilvi ympärillämme oli melkoinen), mutta ei törmännyt, eikä tullut oravana (peppu maassa ja etujalat mun polvien ympärillä). Meidän osaamistasoomme nähden hienosti sujuneen tottelevaisuusosuuden jälkeen jatkettiin suoraan liikenteeseen suhtautumisosioon, joka sujui ilman erityisiä kommelluksia tai kummallisuuksia. Alla olevassa kuvassa kuunnellaan liikenteeseen suhtautumisosuuden arvostelleen tuomarin kommentteja ja toteamusta siitä, että käyttäytymiskoe on suoritettu hyväksytysti.

Kuva: Annamari Heikkilä

21.7.2010 Laitila
BH Tulimaan Omar

Jäljestystä ja agilityä

2010-06-20T22:06:00.004+03:00

Olen alkanut fanittamaan valoisia kesäiltoja. Ulkoilun ja mielekkään tekemisen järjestäminen työpäivien ajan kotona odottavalle koiralle tuntuu niin paljon helpommalta kuin syksyn ja talven säkkipimeinä iltoina. Kuluneella viikolla tehtiin pitkiä lenkkejä, jäljestettiin ja käytiin pariin otteeseen agilitykentällä.

Tein Ramolle keskiviikkona noin 600 metriä (200 x 100 x 200) pitkän jäljen, jossa oli kaksi suoraa kulmaa. Esineinä jäljellä oli kaksi namirasiaa (hieman piilossa sammaleiden ja risujen alla) ja lopussa ruokapalkka. Ramo on koira, joka kokee jäljestämisen mielekkääksi, mutta siitä tulee myös helposti nopeuskilpailu ja vauhdin kasvaessa työskentelytarkkuus vähenee. Kokeilin keskiviikkona vauhdin hidastamista todella hitaaseen kävelyvauhtiin. Ramo ei ole mitenkään herkkä liinan kiristymisten suhteen, mutta jatkuva kireys ja vauhdikkaamman etenemisen estäminen taisivat kuitenkin hieman "nyppiä", koska ensimmäisen suoran puolivälissä sain pariin otteeseen liinan päässä kiskovalta kiharapäältä tuimailmeisen kysyvän katseen. Ensimmäisen kulman Ramo meni aavistuksen yli, mutta kaarsi ulkokautta takaisin kulmaan, josta jatkoi jälkeä oikeaan suuntaan. Toisella suoralla Ramon hotales asenne alkoi ilmeisesti hellittämään ja sen jäljestämisestä tuli temmoltaan rauhallisempaa. Toinen kulma oli ensimmäisen kopio, mutta ylitys oli pienempi kuin ensimmäisessä kulmassa. Rasiat Ramo ilmaisi kaivamalla ne esille ja malttoi jopa syödä namipalat kaikessa rauhassa. Viimeisellä suoralla työskentelytarkkuus parani entisestään, taisi perropoika oikein nautiskella jäljestämisestä. No tiedä häntä, mutta liinan toinen pää tuli oikein hyvälle mielelle katsoessaan peppu keikkuen ja häntä puolelta toiselle vipattaen etenevää koiraa.

Torstai-iltana käytiin agilitykentällä puuhastelemassa omatoimisesti vähän sitä sun tätä. Harjoiteltiin 3 x pujottelua, puomia ja A-estettä yksitellen ja 3 x yhdistettynä pieneen ratapätkään. Vauhdin kasvaessa kasvaa myös virheiden määrä eli kaikkia edellä mainittuja esteitä tehdään vielä jatkossakin enimmäkseen yksitellen. Tauon jälkeen tehtiin hyppyharjoituksia, joissa Ramolle ehdottomasti vaikeinta oli keskittyminen hallittuun tekemiseen. Tosin ohjaajallakin riitti ihan mukavasti pähkäiltävää, kun yritti säädellä koiran tekemistä niin, että hommassa olisi jotain järkeä. Perjantai-iltana aksatettiin puolestaan vesikoirien "äijä-ryhmän" kanssa. Harjoiteltavana oli rata, jossa ohjausteemoina muun muassa välistäveto ja sylkkäri.

Lauantaina käytiin jäljestämässä Annukan ja Napin kanssa. Tein molemmille koirille jäljet, joten Ramo pääsi Napista poiketen jäljestämään oman ihmisen tekemää jälkeä. Ramon jäljellä oli tällä kertaa kolme suoraa kulmaa ja pituutta yhteensä noin 300 metriä. Jälkiesineinä kaksi namirasiaa, yksi keppi ja lopussa ruokapalkka. Jäljestysvauhtia nostin hieman keskiviikon vauhdista, mutta edelleen mentiin hidasta kävelyvauhtia. Ramo pysyi melko tarkkaan jäljen päällä ja kulmat se otti tällä kertaa tarkasti. Ensimmäinen aivan kulman päältä, toinen ja kolmas pienellä ylityksellä. Hämmästyksekseni jälkiesineenä ollut keppikin nousi, vaikka olin etukäteen uumoillut sen jäävän maastoon. Kepin luovutus oli tosin hieman hätäinen. Ramo toi kepin eteeni ja sylkäisi sen tennareille, notta tos on keppis! Loppupalkkana ollutta herkkurasiaa sen sijaan käsiteltiin huomattavasti hellävaraisemmin. Ilmojen haltija oli todella suosiollinen, koska sade alkoi vasta kun olimme saaneet jäljet ajettua.

Aika menee niin nopeasti

2010-06-13T21:46:00.011+03:00

Aika on tosiaan tuntunut menevän niin nopeasti, että toisinaan ei meinaa perässä pysyä. No, vierivä kivi ei sammaloidu. Tahvo-kissan nukkuessa kerällä sylissä on sopiva hetki kirjata blogiin jotain kesäkuun alkupuolen puuhasteluistamme. Aloitankin tällä kertaa Tahvosta, jonka aika on kulunut lähinnä saalistuksen ja nukkumisen merkeissä. Tahvolla on aina ollut tapana tuoda saalista kotiin, mutta nyt se on jostain syystä ollut erityisen ahkera lauman ravinnonsaannin turvaaja. Kotiin on tullut kymmenkunta päästäistä, pari puoliksi syötyä hiirtä ja pari rotan vonkaletta! Rotta saaliistaan Tahvo oli erityisen tohkeissaan - meikäläisen kirkaisuun suuri saalistaja vastasi paljon puhuvalla ilmeellä, joka taisi tarkoittaa, että kirkumisen sijaan aavistus "rispektiä" olisi nyt paikallaan!

Ramon alkukesään on taasen kuulunut arkirutiinien ja ulkoilun lisäksi niin agility-harrastelua kuin "omaksi iloksi tokoilua" sekä henkilöjälkeä. Molempien kuntoa on kohennettu yhteisillä juoksulenkeillä. Kesäkuun 10. päivänä ilmassa oli kuitenkin suuren urheilujuhlan tuntua, kun agilityn pienryhmän harjoitukset päättyivät yhdessä toisen pienryhmän kanssa pidettyihin kilpailunomaisiin harjoituksiin. Pienryhmien kouluttajat olivat suunnitelleet mukavan syheröiset radat, joilla ei kuitenkaan ollut kontaktiesteitä. Rataan tutustuminen ja arvostelu tehtiin kilpailunomaisesti. Rataan tustumisen jälkeen koirakot (10) starttasivat säkäluokittain yksi toisensa perään radalle. Jännitys ehti vallata mielen ennen ensimmäistä omaa starttia, mutta asenne oli kohdallaan. Ensimmäisestä startista meillä oli saldona 5 virhepistettä, kuten myös toisesta startista, jossa vitonen tuli harmillisesta ohjaajan eli oman sähellyksen seurauksena. Yhteistuloksissa sijoituimme kolmansiksi. Agility-harrastelun parissa on oltu myös vesikoirien omatoimi-ryhmän eli testosteroni-ryhmän harkoissa, niin ja pariin otteeseen on käyty ihan vaan omatoimisestikin harrastelemassa.

Tokoilua on harrasteltu periaatteella vähän kerralla, mutta sitäkin useammin, ja todella vapaalla tyylillä. Jälkimetsään ollaan suunnattu hieman harvemmin, vaikka se on ehkä meidän molempien mielestä sitä kaikista mukavinta puuhaa. Hassua, miten kahvikin maistuu aina jotenkin erityisen hyvältä metsässä jäljen vanhenemista odotellessa.

Mejä-kokeessa riistajälkiä nuuskimas ja muuta tarinaa

2010-05-30T20:21:00.005+03:00

Otetaan ennen riistan ruokintapaikalle suuntautuneen kevätretkemme selostusta toisenlainen huumoripläjäys. Kuvassa näette varsinaiset tottelevaisuusliikkeiden virtuoosit. Blogissa on tainnut tulla julkaistua aikaisemminkin päättömiä kuvia, mutta tässä kuvaajan tarkoituksena oli ihan oikeasti kuvata Ramon "säpäkkä" asento ja ilme. No, ei ohjaajakaan kyllä mitenkään ryhdikkäältä näytä.

"Onks mun ihan pakko olla ton vieressä? Kattokaa se on kasvanu, huosunlahkeet on käyny lyhkäsiks."

Sitten siihen meidän keväiseen patikkaretkeen. Kävin Ramon kanssa tänään Mejä-kokeessa. Jos koesuorituksen tunnelmat haluaisi kiteyttää yhteen lauseeseen, niin se voisi olla esimerkiksi seuraava: "Kuano maas ku meet, niin kyllä sieltä jotaki saat kiinni." Tuloksena avoimen luokan pyöreä nolla. Ramon jälki kulki suhteellisen helppokulkuisessa riistarikkaassa kangasmaastossa. Avomerkatun osuuden jälkeen Ramo aloitti vauhdikkaan ilmavainuisen jäljen päällä aaltoilevan jälkityön. Ensimmäisen osuuden puolivälissä se lähti laajalle tarkistuskierrokselle, josta palasi itsenäisesti jäljelle. Ennen ensimmäistä kulmaa Ramo lähti taas riistajälkien tarkistuskierrokselle, josta palasi jäljelle vasta kehoituksesta. Toista osuutta edettiin reippaasti puoliväliin, kun taas riistajäljet veivät Ramoa. Nyt mentiinkin vauhdilla ja päädyttiin läheiselle riistan syöttöpaikalle. Tuossa kohtaa hihnan toinen pää (se, joka liikkui kahdella jalalla) mietti kokeen keskeyttämistä, mutta päätin, että periksi ei anneta, otetaan sitten vaikka vielä se kolmaskin hukka. Kovin pitkään minun ei tarvinnutkaan odotella, kun Ramo paineli taas erittäin määrätietoisesti riistan jäljille. Kun totesin homman joka tapauksessa menneen harjoitteluksi, estin Ramon riistajäljellä etenemisen ja, koska uskoin sen oikeasti tietävän mitä olemme tekemässä, muistutin tehtävästä hieman topakammin. Jarrutin Ramon menoa entisestään ja kolmannen osuuden Ramo jäljesti hienosti maavainulla suoraan sorkalle. Tuosta jäi hyvä mieli ja mikä parasta, pääsin kiittämään Ramoa hyvästä työstä jäljen lopussa. Tuomari totesi koeselostuksessa noiden meidän huimien seikkalujen selostuksen jälkeen jotekin tähän tapaan, että "Koira osoitti osaavansa jäljestää, runsaat riistajäljet veivät tänään voiton verijäljestä." Mielestäni juuri oikein todettu. Itselleni jäi sellainen olo, että Ramo tiesi alusta asti tehtävän, mutta valitsi keinojäljen sijaan riistajäljen. Jonkun verran olen jo ehtinyt analysoida, että miksi, mutta jääköön se nyt tarinoimatta. Ennen koetta tehdyt harjoitusjäljet sujuivat Ramolta koejälkeä huomattavasti paremmin, koetta edeltäneessä harjoituksessa se tosin lähti tuoreelle riistan jäljelle. Harjoituksessa pysäytin etenemisen ja palautin Ramon eleettömästi jäljelle. Ramon kokeen riistan jäljillä "seikkailu" ei siten tullut mietenkään yllätyksenä. Todennäköisesti kokeillaan kesän aikana muutama harjoitusjälki riistan kulkualueilla ja katsotaan sen jälkeen, riittääkö vielä intoa yrittää kokeisiin. Harjoittelukaverimme Sari ja Ami ottivat ensimmäisestä Mejä-kokeestaan hienon tuloksen AVO 2, lämpimät onnittelut heille vielä tälläkin foorumilla.

Muuta tarinaa blogin kirjoitustauon aikana tapahtuneista jutuista. Agilityn osalta ollaan oltu pienryhmän harjoituksissa, jotka muutoin päättyvät muistaakseni kesäkuun 10 päivänä pidettäviin kilpailun mukaisiin harjoituksiin. Ryhmän rataharjoitukset ovat menneet kohdallamme vaihtelevasti, joskus jokin kohta on vaan ollut meille tosi vaikea ja joskus taas ei. Meidän todellisessa "murheenkryynissä "eli aloituksissa ollaan onnistuttu, eikä varastamisia ole tapahtunut. Vesikoirien "testosteroni-ryhmän" omatoimiharjoituksissa ei ole juurikaan tehty rataa, vaan kontaktien ja pujottelun lisäksi tahittu erilaisia yksittäisiä ohjauskuvioita ja irtoamisharjoituksia. Tämänkin kokoonpanon osalta harjoitukset ovat katkolla, mutta toiveena on, että sataisiin jatkoa, ja ehkä jopa joku meitä "koutsaamaankin".

Tottiskuvioitakin on tullut tahittua niin omatoimisesti kuin asiantuntevassa opastuksessakin. Tahimisen tulokset ... hmmm ... totuutta on syytä katsoa syvälle silmiin ja todeta tammikuussa asetetut tavoitteet turhan optimistisesti asetetuiksi. Tokon osaltahan asetin tavoitteeksi uskaltautua alokasluokan kokeeseen. Hih, nyt kyllä hymyilyttää oma optimistisuuteni. Olinkohan tammikuussa ihan terve? No, samaa humoristista linjaa edustaa eräs toinen tavoite, nimittäin BH-kokeen hyväksytysti suorittaminen.

Tavoitteiden saavuttaminen tarkoittaa tietenkin työn tekemistä niiden eteen. Jotain on toki tullut tehtyäkin, mutta eri asia on, että onko tekemisen tapa ollut oikea ja onko sitä ollut riittävästi? Todennäköisesti oikea vastaus molempiin kysymyksiin on, notta ei ole. Jos jompaa kumpaa yrittäisi parantaa tai muuttaa, niin tekemisen tavan muuttaminen olisi ehkä todennäköisempi vaihtoehto, koska työt haittaavat harrastuksia eli aikaa ei oikein ole mistään lisää otettavaksi. Eikä elämä yksiin tavoitteisiin kaadu, opettaa ehkä taas vaan hitusen rautaista realismia. Pääasia on, että meillä molemmilla, niin minulla kuin koirallakin riittää intoa ja halua tehdä ja touhuta yhdessä. Sitä paitsi toi mun oma "mutruhuuli" on todellinen "humoristi" ja sen kanssa on kiva säheltää kaikenlaista.

Treenausta ja terveisiä Frida-äireelle

2010-05-08T21:04:00.011+03:00

Maanantain BH-treeni aloitettiin tuomarille ilmoittautumisella, minkä jälkeen kahlattiin läpi BH-kaavio, lisäksi tehtiin henkilöryhmä, vauhtiluoksetulo ja treenattiin paikallaoloa häiriön alla. Virittelin Ramoa ilmoittautumiseen muutamalla lyhyellä seuruutuksella. Ilmoittautuminen meni ok, mutta palkkasin suht tiheästi perusasennosta - tyyliin kiva mennä tuomarin eteen istumaan ja nameja syömään. Kaaviossa palkkasin Ramoa nameilla hyvästä seuruupaikasta ja katsekontaktista. Askellajin muutokset menivät ok, mutta käännökset voisivat olla jyrkempiä. Vauhtiluoksetulon tein samoin kuin omatoimitreeneissäkin eli palkkasin lelulla taaksepäin. Paikallaolossa Ramo nousi kerran seisomaan, mutta ei liikkunut. Omatoimiharjoittelussa panostetaan lähiviikkoina eniten paikallaoloon erilaisten häiriöiden alla ja onnistuneista suorituksista superpalkka - kotona tehtävissä harjoituksissa haetaan paikallaoloon kestoa ja rauhallista mielentilaa.

Keskiviikkona treenattiin vaihteeksi henkilöjälkeä. Ramon jälki alkoi noin 30 metrin suoralla osuudella (vastatuuleen), josta 90 kulma ja noin 100 metriä suoraa (sivutuuleen). Pitkällä suoralla kaksi rasiaa (piilotettuna) ja loppupalkka. Lähetin Ramon lähes kohtisuoraan jäljelle - hyvä jäljen nosto, vauhdikas ja tarkka jäljestys (vastatuuli). Kulma tarkasti (ei ylitystä - vastatuuli). Pitkän suoran jäljesti matalalla nenällä, ajoittain hieman jäljen sivussa (sivutuuli), toinen rasioista jäi ilmaisematta, vaikka Ramo oli siinä kohdin lähes jäljen päällä. Jäljen loppupalkkana vetorasu, jonka malttoi (ihme) ilmaista rauhallisesti ja odottaa luvan - vapaaseen "ilmaisuun" - wau! tän mää tunnen, tää on mun! Ennen kotiin lähtöä tehtiin vielä pienet "tottis-sulkeiset" lyhyitä seuruupätkiä käännöksillä, perusasennossa oloa, jääviä liikkeitä (istuminen ja maahan meno) ja tuomarille ilmoittautuminen. "Tuomarina" toimi Ramolle tuttu (ihku)henkilö, joten oli "pörröpäällä" täysi työ yrittää pysyä kuosissa, mutta kyllä se ihan oikeasti yritti.

"Onks ny hyvä, täh?!"

Perjantai-iltana tehtiin nopea "sukellus" agilityn saloihin vesikoirien omatoimivuorolla. Vuoro oli ryhmän ensimmäinen ulkovuoro ja teimme viidestä hyppyesteestä, kahdesta putkesta ja kepeistä koostuvaa rataa. Radan alun välistäveto (kaksi rinnakkain olevaa hyppyä) ja ohjaus putkeen menivät kohtuullisesti, mutta ... Putken jälkeen koira tuli ohjata viistosti vasemmalla oleville kepeille. Jouduin hidastamaan putkesta täysillä ulos ampuvan Ramon vauhtia tosi paljon, jotta sain Ramon hakeutumaan kepeille oikein. Kepeiltä jatkettiin suoraan edessä olevalle hypylle ja siihen olisi pitänyt saada tarkka ohjaus jo ennen hyppä, jotta koira olisi laskeutunut mahdollimman lähelle esteen taakse. Ohjaukseni oli myöhässä ja jotain sinne päin hosumista, joten Ramo laskeutui aivan liian pitkälle hypyn taakse, joten jatkettiin hypyltä "kunniakierroksella" putkelle. Putken jälkeen kiihdytys kahdelle hypylle. Radan lopussa olisi tarvittu sitä irtoamista, jota jokin aika sitten onnistuneesti harjoiteltiin, mutta joka tällä kertaa oli niin koiralle kuin ohjaajallekin "rakettitiedettä".

Tänään onkin sitten paikallaolo-harjoitusta lukuun ottamatta otettu harjoittelurintamalla rennosti. Kohtalaisen viileää ja sateista kevätsäätä uhmattiin juoksulenkillä ja muutoin on vaan oltu tekemättä yhtikäs mitään. Ai niin, ne Ramon terveiset Frida-äireelle.

"Frida-äireelle terveisiä! Mä oon yhtä lutuunen kun piänenä. Enimmäkseen oon pruukannu olla kiltti, mutta joskus tulee oltua vähä hotales ja huuriton."

Vappuviikon puuhastelut

2010-05-02T20:44:00.002+03:00

Vappuviikko aloitettiin maanantaina BH-kurssin pienryhmän harjoituksilla, torstaina oli vuorossa agilityn ryhmäharjoitus, perjantai eli vappuaatto vietettiin kevättä ihastellen Mejä-harjoituksessa, lauantaina tehtiin kevään ensimmäinen rally-tokon rataharjoitus tämän päiväistä rally-toko kilpailua silmällä pitäen. Vappuviikko oli näin jälkikäteen ajatellen varsinainen suomalaisen työn viikko. Pientä univelkaakin taisi ennen vappuaattoa päästä kertymään, koska vappuaattoillan Mejä-harjoituksesta kotiuduttuani nukahdin saunan ja simalasin jälkeen sohvalle jo ennen yhtätoista.

BH-kurssin harjoitus aloitettiin kuvitteellisella kentälle tulolla ja tuomarille ilmoittautumisella. Tällä kertaa "tuomari" ei saanut perroa syliin, mutta jouduin "auttamaan" Ramoa aika paljon. Ramon mielestä "tuomarille" voisi ihan hyvin antaa pusun nenälle, pomps ja lurps! Seuraamisosiot toimivat omasta mielestäni kohtuullisesti ja Lauran mukaan paikkakin on nyt hyvä. Siltä osin on siis valoa tunnelin päässä, vaikka tarvitaankin vielä paljon treeniä ja taas treeniä. Tottelevaisuusosion liikkeistä harjoittelimme henkilöryhmää, vauhdikasta luoksetuloa ja paikalla makuuta ryhmässä sekä häiriön alla. Ramolla luoksetulon vauhti on ok, enkä usko sen ihan äkkiä hidastuvankaan. Sen sijaan pysähtymistä yritän saada ennakoimaan palkkaamalla vauhdista taakse. Paikalla makuun häiriöharjoittelua emme ole liiemmin tehneet ja se näkyi ryhmäharjoituksessakin. Perro-pojan kaula venyi tuon tuostakin toooodella pitkäksi ja leluja heittelevä "häiriöhenkilö" sai pörrö-perron nousemaan seisomaan. Harjoittelua siis vaan ihan älyttömästi lisää.

Torstain agilityn ryhmäharjoituksessa tehdyllä radalla oli hyppyesteiden ja putken lisäksi myös puomi. Me pätkittiin rata osiin, jotta päästiin tekemään puomi hallitusti. Ohjauskuvioissa sylikäännöksen tekeminen tuotti vaikeuksia, enkä lopultakaan saanut tehtyä ohjausta sujuvasti. Hyvä opetus, erilaisia ohjauksia pitäisi jaksaa harjoitella koko ajan, jotta ne oikeasti oppisi niin, että ne löytyvät radallakin jostain selkäytimestä. Ramon irtoamiseen esteille (tarvittiin radan lopussa) olin enemmän kuin tyytyväinen, koska sen eteen on tehty töitä. Ai, niin ja aloituksissa ei varastamisia.

Perjantai-iltana tehtiin kevään ensimmäinen Mejä-harjoitus. Ramolla hieman koejälkeä lyhempi jälki kahdella 90 kulmalla (makaukset kulmissa). Jälki oli noin 24 tuntia vanha ja kulki helppokulkuisessa osoittain sammaleisessa maastossa. Ramo lähti jäljelle hieman malttamattomana, mutta huomioi alkumakauksen mielestäni riittävän hyvin, vaikka ei siinä pitkää tovia viihtynytkään. Ensimmäisen suoran Ramo jäljesti matalalla nenällä hieman jäljen sivussa. Syynä saattoi olla sivutuuli, joten en ole tuosta mitenkään huolissani, koska etenimme kuitenkin tarkasti ensimmäiseen kulmaan ja makaukselle. Makauksen merkkaus oli vähän turhan hätäinen ja Ramolla oli selvästi kiire jäljelle. Jäljestys jatkui suhteellisen matalalla nenällä. Välillä Ramo teki muutaman metrin sivuttaissuuntaisia tarkistuksia, mutta palasi jäljelle. Toiselta kulmalta ja makaukselta tuli totaalinen hukka. Lopun suoran osuuden jäljesti tarkasti ja suhteellisen tiiviisti jäljen päällä aina kaadolle asti. Seuraavissa harjoituksissa paneudutaan kulmien itsenäiseen ja tarkkaan suorittamiseen. Jollain keinolla pitää myös onnistua tekemään makauksista Ramon mielestä kiinnostavampia, sillä ylikävely ja hätäinen tassun huitaisu ei taida ihan riittää makauksen osoittamiseksi.

Vappupäivänä tehtiin talvikauden jälkeen ensimmäinen rally-tokon rataharjoitus, jossa sitten iski tietoisuus siitä, että olin ilmoittautunut Ramon kanssa seuraavana päivänä eli tänään pidettävään rally-toko kilpailuun. Kylttejä ihmetellessä tuli taas kerran pyhästi vannotua, että ei ikinä enää näin, joku tolkku pitäisi näissä minunkin touhuissani olla, mennä nyt ilmoittautumaan kilpailuun lähes harjoittelematta. Syvähengittely ja huumori loivensivat paniikkia ja sitä paitsi ollaanhan me harjoiteltu rally-tokon yksittäisiä liikkeitä, ei vaan oltu tehtyy rataa! Sen verran oli sentään ollut ilmoittautumishetkellä järkeä päässä, että ilmoittauduin mölliluokkaan. Kilpailupäivänä eilisestä paniikista oli onneksi vain rippeet jäljellä ja kilpailusuoritukseen lähdettiin hyvällä asenteella. Tuloksena 98 pistettä, aika 1:45:38 ja sijoitus 4. Virhepisteistä toinen tuli Ramon kyltin nuuhkaisusta (oli vissiin ihan pakko) ja toinen merkinnällä puutteellinen yhteistyö (kyltiltä nro 2. kyltille nro 3. siirryttäessä jokin kiinnosti ja Ramo lähinnä kulki vierelläni, mutta ei seurannut saati pitänyt kontaktia). Tuomarin kommentti arvostelulomakkeella: "Hieno suoritus!"

Henkilöjäljellä

2010-04-25T19:51:00.004+03:00

Vihdoinkin ... tänään ajettiin "villahousun" kevään ensimmäinen jälki. Tein harjoitusjäljen kangasmaastoon ja annoin sen vanheta tunnin verran. Jäljen kokonaispituus oli noin 170 metriä ja siinä oli kaksi 90 kulmaa. Lähetin Ramon jäljelle takatuuleen noin kolmen metrin päästä. Ramo nostin jäljen varman oloisesti, mutta hienoista yli-innokkuutta työskentelyssä oli havaittavissa. Jäljesti ensimmäisen suoran aavistuksen jäljen sivussa, mutta niin odotinkin, koska tuuli kävi sivusta. Nenä pysyi koko ajan matalalla, vaikka vauhti oli aika lujaa. Ensimmäisen vasemmalle kääntyvän 90 kulman Ramo ajoi noin kolme metriä yli ja kaarsi oikealta takaisin kulmaa, josta nosti taas jäljen. Kulman jälkeinen suora mentiin takatuuleen, joten siinä paineltiin paikotellen jäljen päällä. Toisen vasemmalle kääntyvän 90 kulman ajoi aavistuksen (noin metrin) yli. Nenä ylös ja sai jäljen vasemmalta puoleltaan. Kulman jälkeen jälki jatkui sivutuuleen, joten suora mentiin taas aavistuksen jäljen sivussa. Loppupalkkana olleen herkkurasian innokas jäljestäjä kaiveli esille vähän turhankin innokkaasti asenteella "It's mine! My treasure!". Sain risut ja sammaleet silmilleni, ennen kuin ehdin ihastelemaan löytynyttä aarreetta. No, rasia annettiin kuitenkin käteeni avattavaksi, sisällön sai löytäjä pitää. Jälkiharjoitus palauttii taas mieleen, miten hyvälle tuulelle voi tulla katsellessa koiran innokasta työskentelyä ja puolelta toiselle vippaavaa häntää. Tunnelmaan voisi kuvata erästä lastenlaulua mukaellen; sitten se tuhisi ja puhisi: tsuku tsuku tsuku tsuku, lähdetään!

Treeniä, hyvää tahtoa ja kavereita

2010-04-23T21:44:00.005+03:00

Blogin hiljaiselosta huolimatta täällä ollaan oltu kohtalaisen ahkeria treenaajia, jos ei lasketa meikäläisen flunssasta ja työjutuista johtuvia muutaman päivän taukoja. Kalenterimerkintöjen mukaan kuluneen kolmen viikon aikana on treenailtu seuraavasti:

Agilityn ohjatussa ryhmäharjoituksessa ohjauskuvioita, joista ei erityistä raportoitavaa. Vesikoirien ryhmän omatoimiharjoituksissa x 3 on harjoiteltu erilaisia ohjauskuvioita, tehty omatoimisesti kontakti-harjoituksia ja pujottelua. Lisäksi on päästy apuohjaajan avustuksella ottamaan tuntumaa keinuun. Yhdessä kokonaan omatoimisessa harjoituksessa tehtiin pelkästään kontakti- ja pujotteluharjoituksia sekä loppuun irtoamista esteille. Eniten editystä on tapahtunut aloituksissa ja kontakteissa.

Tokon ja BH-kokeen sekä joitakin rally-tokon liikkeitä on harjoiteltu yhtä ohjattua ryhmäharjoitusta lukuun ottamatta omatoimisesti lähes päivittäin, periaatteella vähän kerralla. Harjoituksia on tehty kotona niin sisällä kuin pihalla sekä lähialueilla ja välillä hieman kauempanakin erilaisilla parkkialueilla ja hiekkakentillä. Seuruun ja jäävien liikkeiden lisäksi tahkotaan paikalla makuuta ja lähitulevaisuudessa pitää hankkiutua myös kaupunkiympäristöön pyörimään.

Canicross eli koirajuoksu kausi on myös avattu. Tämän viikon tiistaina tehtiin kauden ensimmäinen vauhtiharjoitus maastossa, kun muutoin on tyydytty hiekkateillä tehtyihin hölkkälenkkeihin ja haettu talven jälkeen tuntumaa juoksuun. Lähellä oleva pururata ei ollut aivan paras mahdollinen valinta vauhtiharjoitukselle, kun siellä on muutama suhteellisen haastava mäki, jossa omista jaloista loppuu voima. Crossailtiin siis mäkiä väistellen ja Ramolla vaikutti välillä olevan hieman ihmettelemistä reittivalinnoissani; "Hombre! oletko tosissasi, että tästä mennään?!"

Huhtikuun puolivälissä 16.4. käytin Ramon eläinfysioterapeutilla. Perustutkimuksen lisäksi Ramolle tehtiin manuaalinen käsittely (hieronta), jonka avulla saatiin selkälihaksissa havaitut lievät jumitukset avatuksi. Samalla sain käytännön vinkkejä kotiharjoitteluun ja omatoimiseen lihashuoltoon.

Erilaisten puuhastelujen lisäksi Ramo on päässyt toteuttamaan koiramaisia tarpeitaan metsälenkeillä (perro jaksaa kantaa yllättävän painavia oksia tai pystyy karsimaan pienemmän puun hetkessä) ja hiekkakuopalla (ensin mieletöntä rallia ja sen jälkeen kaivetaan perron mentävä kuoppa). Sosiaalisiakin suhteita eli koirakavereita on kuluneisiin viikkoihin mahtunut. Kiharapäällä on taitaa olla paljon hyvää tahtoa, kun se on aina yhtä innokkaana valmis toimintaa ja toimimaan, oli kysymys sitten harjoittelusta, lenkistä tai vaikkapa kynsien leikkuusta.

Agilityharjoitus vko 13

2010-04-05T22:06:00.003+03:00

Kommentit vkon 13 agilityharjoituksesta. Harjoitusrata koostui kaikkiaan 10 esteestä. Mukana oli hyppyesteiden lisäksi putki ja pussi. Aloitukset sujuivat tällä kertaa yhtä varastamista (lähti ohjaavan käden liikkeestä) lukuun ottamatta hyvin. Ekan hypyn jälkeen tiukka käännös ja ohjaus mutkaputkeen meni ok. Samoin putkesta ulostulon jälkeen käännös vasemmalle ja ohjaus suoraan edessä olevalle hypylle, jonka takaa kiertäen 4. hypylle. Sen jälkeen valssiohjauksella oikealla puolella olevaan pussiin. Tässä kohtaa ohjaajan hosuminen ja liian lähelle 4. estettä ajautuminen aiheuttivat virheitä. Ainakin pariin otteeseen steppasin koiran linjalla. Pussin jälkeen piti kiihdyttää vasemalla olevalle hyppyesteelle, josta viskikäännöksellä seuraavalle hyppyesteelle. Viskikäännöksen jälkeiseltä hyppyesteeltä putkeen ja loppuun lyhyt kiihdytys kahdelle hyppyesteelle. Yhtään nollasuoritusta ei saatu. Meidän parhaiten onnistuneessa suorituksessakin ajauduin 4. hypyn jälkeen suoraan koiran linjalle, jonka seurauksena Ramo pussiin paikallaan pyörimisen kautta. Kiirastorstain harjoituksessa oli kuitenkin vauhtia ja asennetta, vaikka muille jakaa. Omatoimisesti tehtiin kontaktiharjoitus ja muutama vauhdikas irtoamisharjoitus, molemmissa ok toistot. Kontaktilla pidensin muutamalla kymmenellä sentillä etäisyyttä, ei ongelmaa siitä, eikä ole myöskään pyrkinyt varastamaan kontaktilta pois, toistaiseksi. Niin ja kävi Ramo tällä kertaa radalla myös parin harjoituskaverin ohjaamana. Taisi tuo ehkä noin parin sekunnin verran empiä vieressäni, että voiko lähetä vieraan ohjaajan mukaan? No voi. Vauhtia ja intoa Ramolla oli aivan yhtä paljon, kuin oman ihmisen kanssa. Veikkaisin, että agility ja jäljestäminen ovat sellaiset lajit, joihin Ramo on valmis lähtemään kenen kanssa tahansa, mutta suorituksen päätyttyä oma ihminen haetaan kyllä vähän äkkiä!

Omatoimisesti on tokoiltu ja touhuiltu kaikenlaista sekalaista. Kotona sisällä on tehty muun muassa luoksetulojen loppuasentoa (eteen istuminen - "orava-asentoa" ei tule enää sisällä matalassa vireessä ja lyhyellä matkalla), paikallaan makuuta (kestot 2 - 4 min), peruutuksia ja muita takapään hallintajuttuja. Ulkona pihalla ja kahdella parkkipaikalla on tehty seuruuharjoituksia, paikallaan makuuta (kestot 1 - 3 min) sekä liikkeestä seisomisia ja istumisia (liikkestä seisominen toimii tällä hetkellä hyvin, istumaan menossa Ramo on epävarmempi ja oletettavasti siitä syystä istumaan meno on hidas). Pääsiäisenä otettiin kaikki ilo irti vapaasta ja ulkoiltiin kunnolla. Ramo otti ilon irti myös vieraista, etenkin kikattavat naiset ovat pojan mieleen!

Agilityä ja tokoilua

2010-03-27T20:05:00.010+02:00

Agilityn ryhmäharjoitus vko 12. Ryhmäharjoituksessa oli suhteellisen haastava rata, jossa hyppyesteiden ja putken lisäksi muuri ja pussi. Meillä jännitysmomenttina tuttuun tapaan radan aloitus. Tein vuoroa odotellessa viereisellä tyhjällä kentällä lämmittelyn yhteydessä paikallaoloharjoituksia siten, että vapautin hyppyesteelle. Ensimmäisissä toistoissa Ramo odotti vapautusta jopa rauhallisen oloisena, mutta muutaman toiston ja vetoleikin kuumentamana, paikallaan pysyminen oli siinä ja tässä, mutta pysyi, eikä lähtenyt ennen sanallista lupaa. Ennen ratavuoroa reipasta kävelyä ja rauhoittuminen. Rataharjoituksen aloitusten suhteen olin etukäteen päättänyt, että olkoon kuinka älytöntä tahansa, niin yhden varastamisyrityksen saa anteeksi, mutta toisesta lähdetään kotiin.

Olen onnistunut luomaan aloituksista varsinaisen trillerin. Aloitukseen mennessä omat tunnelmat on kuin venäläisen ruletin pelaajalla, jäykin jaloin ja hengitystä pidättäen teputtelen aloituskohtaan. Siinä sitä sitten tuijotetaan hetki toisiamme kuin lännen leffojen pyssysankarit, että kumpi "vetää" ensin. Noita Nokinenää lainaten "Voi tikkerperin, tikkerperin, tikkerperi, nii!" No, tällä kertaa rataharjoituksen aloitusten saldona oli neljä onnistunutta aloitusta ja yksi varastaminen. Ihan hyvä suoritus. Erityisen hienoa oli se, että Ramokin teki töitä aloitusten suhteen, se varasti tokassa aloituksessa, mutta otti huomauksen sen verran tosissaan, että tassut pysyivät lopuissa aloituksissa kentän pinnassa.

Ratasuorituksista ei ole erityistä raportoitavaa. Jostain syystä muuri tuotti ongelmia (Ramo ei oikein saanut koottua itseään hyppyihin ja niistä tuli aivan kummallisia loikkia - mietin myös lihaskireyttä - yritin hieroa ja venytellä huolellisesti kotona). Muurilta piti tehdä leijeröinti-ohjaus (tuosta termistä en ole varma) pussiin. No, jos Ramo edellisessä harjoituksessa "leijeröi" puoli kenttää, niin tällä kertaa oli irtoamisen suhteen toinen ääripää. Rataosuutemme jälkeen tehtiin vielä omatoimisesti pujottelu-harjoite (jättäydyin hieman taakse tarkoituksena vahvistaa itsenäistä kepeille menoa) ja kontakti-harjoite (tarjoaa nyt jostain syystä maahan menon alastulolle) sekä puomi (liinassa - tarjosi maahan menon alastulolle).

Perjantaina oli vuorossa vesikoiraryhmän harjoitukset, jossa teemana tokon kokeenomaiset suoritukset. Harjoitus oli samalla, ainakin tällä erää, ryhmän viimeinen yhteinen hallivuoro. Harjoitus aloitettiin ryhmäliikkeellä (paikallaan makuu). Menin Ramon kanssa mukaan, vaikka emme ole paikallaan makuuta ryhmässä pitkään aikaan päässeetkään harjoittelemaan. Kesto 2 minuuttia ja muutamaa viereiselle agilitykentälle tehtyä vilkuilua lukuun ottamatta ok suoritus. Kokeenomaisena liikkeenä tehtiin ensin vapaana seuraaminen (käännökset oikeaan ja vasempaan sekä täyskäännös) Sannan käskyttäessä ja naksuttaessa. Huomioita seuraamisesta; Ramo jäi välillä hieman taakse, ei edistänyt, eikä poikittanut, vasemmalle käännyttäessä takapään hallinnassa parannettavaa. Oma liikkuminen reippaammaksi, turhat hidastukset pois ja käännökset paremmiksi (hartialinja). Toisena kokeenomaisena liikkeenä tehtiin luoksetulo. Vauhti on kohdallaan, mutta eteentulo vaatii vielä työstämistä, vaikka "orava-asennosta" onkin päästy "laitan tassut sun kenkille -asentoon". Lisäksi tarvitaan malttia edessä olemiseen, muutaman sekunnin rauhoittuminen, ennen sivulle käskyä. Duracell on nimittäin alkanut loikata edestä sivulle, kun on omasta mielestään siinä jo "ikuisuuden" mitään tekemättä "tanittanut". Edellä mainitujen suoritusten lisäksi saatiin nauttia ryhmäharjoitusten muistakin eduista eli päästiin testaamaan luoksepäästävyyttä. Ramolla se tarkoittaa malttia olla loikkaamatta "tuomarihenkilön" syliin. Istuminen oli ihan tasan ylikurssisuoritus, mutta neljä tassua maassa -suoritus saatiin namiavusteisesti joten kuten aikaiseksi, ehkä pitäisi tuotakin asiaa harjoitella. Muilta osin käytettiin harjoitusaika lähinnä ihan vaan olemiseen ja leikkimiseen.

Tänään päästiin harjoittelemaan Sarin ja Amin kanssa. Molemmilla koirilla teemana paikallaan makuu häiriön alla ja seuraaminen. Paikalla makuu onnistui Ramolta tällä kertaa loistavasti, elekieli vaikutti välillä jopa siltä, että "äijä" ihan oikeasti ottaa rennosti ja vähät välittää ympärillä hääräävästä koirakosta, ei sentään heittänyt kyljelleen maate. Seuraamisessa Sarin mukaan paikka ok, mutta minulla liikkuminen ajoittain turhan hidasta. Kontakti Ramolta seuraamisessa välillä tipahti, mutta korjasi ilman huomautusta ja taisin onnistua siitä suht heti palkkaamaankin. Harjoitusten loppuun pallohulluttelua sekä vapaata ulkoilua ja lumisukelluksia.

Agilityn ryhmäharjoitus vko 11

2010-03-21T21:53:00.005+02:00

Kulunut viikko oli kaikenlaisen harjoittelun suhteen agilityn ryhmäharjoitusta lukuun ottamatta hiljaiseloa. Syynä omat työkiireet. Ramon hoidossakin piti turvautua muiden apuun. Hyvin viikosta kuitenkin selvittiin, kiitos apujoukkojen.

Agilityn ryhmäharjoituksen teema olivat valssit. Harjoitus tehtiin ympyrän muotoon rakennetulla radalla, jonka ulkokehän muodostivat hyppyesteet ja putki. Ympyrän keskellä oli muurin "sivutolppa". Ohjaaja lähetti koiran ympyrän keskeltä putkeen, joka oli u-muotoinen eli koira tuli ulos putkesta ympyrän keskiosaa kohden, jonka jälkeen se tuli ohjata kiertämään keskellä oleva "tolppa", josta jatkettiin valssiohjauksilla ympyrän kehällä oleville hyppyesteille tehden jokaisen hyppyesteen välissä "keskitolpan" kierto. Osa ympyrän kehällä olevista esteistä hypättiin edestäpäin ja osa takaa kiertäen. Ohjaajan tuli pysyä suurin piirtein ympyrän "keskitolpan" ja ulkokehän puolivälissä.

Tuossa harjoituksessa olisi periaatteessa voinut ottaa ns. lentävän lähdön, mutta otin kuitenkin aloituksen paikallaolosta. Tosin irtosin Ramosta vain kahden askeleen päähän. Tällä kertaa vesseli "tanitti" viikset väristen aloillaan ja irtosi putkeen vasta käskystä. Ramo kiersi "keskitolpan" todella tiukoilla käännöksillä ja irtosi epäröimättä hyppyesteille. Luki ohjausta ja kääntyi yhtä hyppyä lukuun ottamatta siivekkeitä hipoen oikeaan suuntaan. Oma ohjaus pysyi kohtalaisen hyvin koossa koko harjoituksen ajan ja vaikka vauhti oli kovaa, maltoin ohjata loppuun asti, enkä sortunut vain huitomaan. Hyvä suoritus meiltä, josta toki löytyi paljon parannettavaakin, kuten esimerkiksi Ramon hyppytekniikka (Ramo ei etenkään kovassa vauhdissa osaa koota itseään hyppyyn ja se ponnistaa monesti aivan liian kaukaa tai heittää hypätessä takajalat korkealle ilmaan.) ja ohjaukseni olisi saanut olla vielä selkeämpää.

Toinen harjoite oli edellisen kopio, mutta toiseen suuntaan. Aloituksen otin taas paikallaan olosta. Aloitus ok, mutta oma asenne tekemiseen ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin ensimmäisellä kerralla. Mikä näkyi kolmena ohjausvirheenä, jotka Ramo puolestaan plokkasi tarkasti. Homma meni siis vähän huitomisen puolelle, jonka seurauksena sähellys (steppaus) yhdessä "keskitolpan" kierrossa, yhdellä hyppyesteellä laskin ohjaavan käden liian aikaisin (kielto) ja yhdeltä hyppyesteeltä Ramo oli huolimattoman ohjaukseni seurauksena kääntyä väärään suuntaan.

Omatoimisesti tein pujotteluharjoitteen. Kaikissa toistoissa lähetys paikallaolosta. Kolmessa ensimmäisessä toistossa lähetys suoraan kepeille siten, että jätin Ramon odottamaan noin neljän metrin päähän. Toisessa toistossa varasti, mutta apuohjaajan merkistä ehdin palauttamaan ennen kepeille pääsyä. Nyt otti palautteen tosissaan, eikä kokeillut varastamista uudestaan. Kahdessa toistossa lähetys kepeille siten, että jäin itse taakse. Keppien aloitukset ok ja pujottelu oli Ramon osaamistasoon nähden keskittynyttä, mutta vauhdikasta. Harjoitusten loppuun otettiin pari paikallamakuun harjoitusta, jotka molemmat ok. Toisesta suorituksesta tuli Ramolle vahingossa "ylikurssisuoritus", kun lähdin mitään ajattelematta avustamaan treenikaveria keinulla. Taisi olla omat aivot "narikassa", mutta onneksi tuo "vesseli" malttoi yllättävistä käänteistä huolimatta pysyä aloillaan, hieno suoritus Ramolta, tyhmä veto minulta.

Agilityn ryhmä- ja omatoimiharjoitukset

2010-03-14T20:24:00.007+02:00

Agilityn torstaisen ryhmäharjoituksen tapahtumat voisi meidän osaltamme kiteyttää kolmeen sanaan; Tack och adjö! Harjoitukset päättyivät lyhyeen Ramon varastettua aloituksessa kolmesti. Mielestäni siinä oli tasan kolme kertaa liikaa, joten Ramo hihnaan, heippa harjoituskavereille ja marssimme syvän hiljaisuuden vallitessa autoon. Paikallaan olemista ja vasta käskystä lähtemistä on harjoiteltu lukemattomia kertoja erilaisissa tilanteissa, toimintoa on omasta mielestäni yleistetty niin, että Ramo tietää tasan tarkkaan, mitä sen tulee aloituksessa tehdä eli odottaa paikoillaan lähtökäskyä, mutta siitä huolimatta se varastaa röyhkeästi, koska edessä odottaa sen näkökulmasta houkuttelevin palkinto - hyppy ensimmäisen esteen yli. Jos ja kun se ennättää tuon palkinnon itselleen nappamaan, niin tiukatkaan moitteet eivät tilannetta enää muuksi muuta ja Ramohan ei moitteista tuossa kohtaa "ota itseensä". Torstain harjoituksen yllättävät käänteet eli totaalisen tekemisen loppumisen ja paikalta poistumisen Ramokin ilmeisesti tulkitsi jonkinlaiseksi "nootiksi", koska perjantain omatoimiharjoituksissa aloituksissa oli huomattavasti paremmin "kuulolla" oleva koira. Itselläni olikin sitten todella vaikeaa yrittää olla rennon ja varman oloinen, kun alitajuisesti jännitin ihan sairaasti, että pysyykö se sillä vai ei? Todella hienoa, tuollainen jännittyneisyys ei voi jäädä koiralta huomaamatta. No, perjantaina päästiin kuitenkin kaikesta huolimatta radalle.

Rata ei ollut aivan helpoimmasta päästä, mutta mukavan oloinen. Teimme harjoituksen siten, että pätkimme radan osiin. Ensimmäisessä osiossa kaksi hyppyestettä ja putki. Tuossa meillä oli vaikeuksia putkeen irtoamisessa, vaikka yleensä putki vetää Ramo puoleensa. Olisi ehkä pitänyt jo tokan hypyn päällä käskyttää reippaasti putkeen, eikä ohjata niin paljon kädellä. Toisessa osiossa jatkettiin putkelta kolmelle hyppyesteelle. Tästä ei erityistä mainitavaa. Kolmannessa osiossa teemana oli lähetys hyppyesteen takaa pimeästä kulmasta putkeen ja putkelta kiihdytys hyppyesteelle. Tässä tuli taas mielestäni hyvin esille se, kuinka ylikierroksille meno tekee Ramosta keskittymiskyvyttömän ja ehkä myös jollain tapaa epävarman. Kahdessa ensimmäisessä toistossa Ramo eteni varmasti ja tiukan käännöksen tehden putkeen, mutta sen jälkeen olivatkin jo "palikat" hukassa. Harjoituksen loppuun tehtiin vielä yksi hieman pidempi ratasuoritus ja johon otin mukaan kepit. Keppien aloitus lähes kohtisuoraan, mutta Ramolle silti haastava, koska se ehti kiihdyttää kunnon vauhdin ennen keppejä. "Jarrutin" hieman aloitukseen, onneksi en pysäyttänyt omaa liikettä aivan kokonaan. Pujottelu sujui harjoitustaustaan nähden hienosti ja vauhtiakin oli mukavasti. Perjantain harjoitus olikin sitten vesikoiraryhmän viimeinen omatoimivuoro. Harmillista, kun ryhmä ilmeisesti alkoi vasta ikään kuin pääsemään vauhtiin.

Tänään kävin pitkästä aikaa Ramon kanssa "haistelemassa" match show ilmapiiriä. Talvinen mätsäri oli saanut koiranomistajat sankoin joukoin liikkeelle, joten tunnelma oli tiivis koko tapahtuman ajan. Koirat oli tällä kertaa jaettu iän perusteella; pennut, nuoret ja aikuiset sekä veteraanit. Ilmoitin Ramon aikuisten kehään, jossa taisi kilpailla kaikkiaan noin 50 koirakkoa. Pariarvostelussa saimme kehäkaveriksi suomenlapinkoirauroksen, joten parimme oli sentään hieman samaa kokoluokkaa. Ikäjaottelusta johtuen aikuisten kehässä saattoi olla tanskandoggi ja chihuahua pari, mikä kieltämättä näytti jotenkin koomiselta. Pariarvostelussa Ramo sai punaisen nauhan, mutta punaisten ryhmäkehässä emme yltäneet palkintosijoille. Reissu oli hauska ja kävi mukavasta harjoituksesta. Ramoa ei tilanahtaus ja hälinä tuntunut mitenkään häiritsevän. Pohdiskeltiin erään tutun kanssa, että olisiko tuo myös hieman aikuistunut, eikä ylivilkkaus enää ihan aina puskisi päälle. Tiedä häntä, mutta ihan mukava sen kanssa on olla reissussa.

Talvista puuhastelua

2010-03-07T19:26:00.009+02:00

Edellisestä blogimerkinnästä on taas vierähtänyt kohtalaisen pitkä aika. En vaan ole saanut arkisen puuhastelun keskellä aikaiseksi kirjoittaa mitään, eikä harjoitusrintamalla oikeastaan ole ollut mitään raportoitavaakaan. Omista työkiireistä johtuen olemme keskittyneet lähinnä ulkoiluun. Arkisin on tarvottu joko umpihangessa tai pimeässä metsässä. Meille ihmisille suosittelen umpihanki-kävelyä erityisesti silloin, jos jokin asia ärsyttää tai on muuten vaan huono fiilis. Puoli tuntia reipasta kävelyä vähintään polveen upottavassa lumihangessa vierellä hirmuisesti säheltävä vesikoira riittää poistamaan huolet ja murheet. Terapian lisukkeena saa tehokasta reisi- ja pakara-jumppaa.

Viikonloppuisin on päästy tekemään samat kuviot hieman valoisammissa olosuhteissa.

Sitten jonkinmoista analyysiä siitä vähästä harjoitustoiminnasta. Agilityn osalta ainut editysaskel on saavutettu pujottelussa. Olen nyt muutamaan otteeseen kokeillut lelulla vedättämistä kuudella kepillä ja parin kepeiltä pois "ampumisen" jälkeen pujotteluun on tullut lisää sekä nopeutta että sujuvuutta. Ramon pujottelutekniikka ei liene kovin hyvä, mutta lelulla vedätyksessä ajoittain esiintyvä pomppaava liike jää pois. Rataharjoittelusta ainut mainittava seikka on se, että ohjaaja on ollut satunnaisesti oivaltavinaan, miten Ramoa pitää jossain tietyssä kohdassa ohjata ja miten oma liike tai liikkumattomuus vaikuttaa Ramon tekemiseen. Tässä muutama esimerkki satunnaisista oivalluksista; ohjaavaa kättä ei kannata laskea hypyn päällä; ohjaavaa kättä ei kannata tuoda lähelle vartaloa, jos ei halua Ramoa "ihan likelle"; jalkaterien on syytä sojottaa just tasan tarkkaan menosuuntaan ja omaa vauhtia ole syytä hidastaa, jos ei halua Ramon tekevän sitä myös. Kontaktit ovat jääneet kokonaan vaille harjoittelua, jos ei kotisohvalta tehtyjä nokkimisharjoituksia lasketa ja eihän niitä lasketa.

Tokon osalta on edistytty perusasentoon tulossa ja kestoissa. Eniten minua ilahduttaa kuitenkin se pienen pieni edistyminen seuraamisessa. Ulkona on tehty vauhdikkaita seuraamisharjoituksia Sannalta saatuja vinkkejä noudattaen ja tuntuu, että niin minä kuin koirakin on alettu taas hiljalleen jopa tykätä seuraamisesta. Teen ullkoharjoituksia siten, että pyydän Ramon perusasentoon ja lähden siitä ilman käskyä kävelemään. Palkka tipahti alkuun maahan heti kun Ramon tekeminen muistutti vähääkään seuraamista. Nyt se tipahtaa, kun Ramo seuraa ja pitää kontaktin. Ramon asenne ja asento seuraamisessa ovat parantuneet huomattavasti. Ramo tulee selvästi lähemmäs, mutta ei paina ja liikkuminen näyttää iloisemmalta. Poikittaisuutta Ramon seuraamisessa vielä on ja tohkeisssan se kääntyy helposti eteeni. Seuraamisen tekniikkaa yritän parantaa tekemällä edes muutamana iltana viikossa kotona sisällä lyhyitä seuraamisharjoituksia.

Tänään lämpimästi paistanut kevättalven aurinko sai minut haaveilemaan kuuman kaakaomukin lisäksi yhteisistä juoksulenkeistä viilenevässä kesäillassa ja Ramon todennäköisesti jäljestämisestä, hiekkakuopalla "krossailusta" tai sitten ihan vaan yksikertaisesti "flikoista".

Loppuun vielä hieman mallia siitä, kuinka perropoika kuluttaa aikaa ja virtaa metsässä. Mahtaisiko joku metsänomistaja palkata "äijän" hakkuutähteiden korjuuseen?

Synttäri on jännä juttu...

2010-02-20T21:28:00.008+02:00

jos sen viettää Nalle Puhin ja kumppaneiden asuttamassa talvisessa Puolen hehtaarin metsässä.

"Paras tietää, mitä etsit, ennen kuin aloitat etsimisen."

Puolen hehtaarin metsän hahmoista Ramo muistuttaa ehkä parhaiten Tikrua, koska siinä eläimessä on paljon pomppua. Parasta mitä Ramo tietää on pomppia ympäriinsä talvisessa Puolen hehtaarin metsässä.

Agilityä ja kotitokoilua

2010-02-14T19:36:00.002+02:00

Meinasi jäädä kokonaan viikon agility-jutut kirjoittamatta, joten aloitan niistä. Agilityn torstain ryhmäharjoituksen ohjatussa osiossa harjoiteltiin radalla, jossa oli viisi hyppyestettä ja kolme putkea. Tässä kohtaa kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta en ilkeä laittaa omaa "ratapiirrostani" tänne, joten ... Aloitus suoraan 1. hypylle, jonka jälkeen koiran piti edetä viistosti oikealla olevaan 2. putkeen. Putken jälkeen tiukka u-käännös takaisin tulosuuntaan, jonka jälkeen ohjaajan tuli ottaa koira haltuun ja kääntää sen juoksulinjaa oikealle ja ohjata se kohtisuoraan edessä olevaan 3. putkeen. Vauhdin himmaus, koska putken jälkeen tiukka käännös vasemmalle ja sisään 4. mutkaputkeen. Putken jälkeen piti ohjata viistosti vasemmalla olevalle 5. hyppylle, josta loiva käännös oikealle takaakiertoon 6. hypylle, josta kohtisuoraan 7. putkeen. Vauhdin himmaus ja tiukka käännös vasemmalle 8. hypylle, jonka jälkeen tuli kääntää koira ohjaajasta poispäin oikealla puolella olevalle 9. hypylle, josta takaakiertoon 10. hypylle. Tässä kohtaa ohjaajan piti vaihtaa puolta ja ohjata viistosti oikealla edessä olevaan 11. putkeen, josta loiva käännös oikealle ja kiihdytys 12. hypylle. Ensimmäinen sessio onnistui kaikkein parhaiten (virhe 9. hypyn ohjauksessa). Ramo oli sopivassa vireessä, ei liian kuumana, ja ohjaukseni pysyi kohtalaisen kovasta vauhdista huolimatta edes jollain tavoin kasassa. Ohjaukseni olisi kuitenkin saanut olla huomattavasti rohkeampaa ja kummalliset pysähdykset putkiin ohjauksissa olisivat puolestaan saaneet jäädä tekemättä.

Toisessa sessiossa Ramo olikin sitten jo huomattavasti "kuumempi", mikä näkyi muun muassa kahtena aloituksen varastamisena. Odotettavissa oli myös todella lujaa vauhtia radalla eli jotenkin tiesin jo aloittaessani, että "reisille tämä menee" ja niinhän se sitten menikin. Tein varmaan kaikki mahdolliset virheet, joista lyhyt kooste seuraavassa: otin Ramon haltuun 2. putkelta, mutta käänsin sen linjan 3. putken ohi - 4. putkeen ohjatessa pysäytin oman liikkeeni ennen kuin Ramo oli putkessa, perro pysähtyi putken suulle kuin seinään - 8. hypyn jälkeen jäin taas jotenkin paikoilleni ja sen seurauksena käänsin Ramon 9. hypylle takaakiertoon - 10. hypyn jälkeen "steppasin" koiran linjalla peittäen 11. putken suuaukon. Ai niin, kerran jäin jopa 11. putken väärälle (vasemmalle) puolelle, minkä seurauksen Ramo kääntyi 11. putkelta tiukasti vasemmalle. Yhteenveto: Ramo lukee tarkasti ohjausta ja menee sinne minne sitä ohjataan. Ramo kuumenee herkästi ja silloin sen vauhti radalla kiihtyy entisestään, hypyistä tulee huolimattomia loikkia ja"huitomaohjaukseni" saavat perron ampaisemaan "käsille" tai pyörimään turhautuneena ympyrään ja "räikkäämään" minulle. Minun tulisi siis luottaa huomattavasti enemmän koiraan, pitää katse enemmän koirassa, ohjata selkeämmin, eikä hosua, eikä laskea ohjaavaa kättä väärässä kohtaa, eikä missään nimessä jäädä "steppailemaan" yhtään mihinkään.

Ryhmäharjoituksen omatoimiosiossa tehtiin totuttuun tapaan kontakti-harjoitus, jossa kaikissa 3 x 4 sarjoissa onnistuneet toistot. Lisäksi tehtiin 3 x pujottelu, jossa tarkoitukseni oli kokeilla lelulla vedätystä, mutta se jäi nyt olosuhteista johtuen tekemättä. Kokeillaan sitä siis jollain toisella kertaa.

Perjantain omatoimiharjoitukseen ajoin nälkäisenä, väsyneenä ja kiireisenä eli ei ollenkaan sopiva mielentila harjoitella yhtään mitään. Mukava harjoitusseura (kiitos siitä kanssa harjoittelijoille) sai kuitenkin edes hitusen yrittämään. Kokeiltiin Tarun avustaessa lähtöluvan odottamista kahdella suoraan edessä olevalla hypyllä. Ramo palkitsi odotukseni ja varasti tuttuun tapaansa. Säälittävän laiskana ihmisenä en kiikuttanut koiraa ulos ja autoon, vaikka sitä keinoa olen jo kerran käyttänyt. Tosi loogista koiraa kohtaan! Tänään joudut varastamisesta ulos, huomenna et, voi pyhä sylvi mun kanssani. Tarun ja Bobon treenaillessa kontaktia, tein Ramon kanssa lyhyitä ohjauskuvioita hyppy - putki ja hyppy - rengas - putki yhdistelmillä. Jatkoin aloitusten suhteen samaa epäloogista linjaa. Ramo varasti aloituksen 8 toistossa neljä kertaa - sain pysäytettyä kahdesti ennen ensimmäistä hyppyä ja kahdessa perropoika "palkittiin" hypyllä. Näiden kehittävien harjoitussessioiden jälkeen pyörittiin vielä ulkona Bobon ja Toukon kanssa toisiamme ohitellen. Lopuksi vielä lenkki ja kaupan kautta kotiin, saunaan ja nukkumaan.

Kotitokoilussa on "hinkattu" asentojen vaihtoja. Nopeutta korkeassa vireessä lelulla leikkien ja tekniikkaa huomattavasti rauhallisemmissa tunnelmissa namilla palkaten. Lisäksi on tehty noutoharjoituksia (noutokapulan pitoa ja luovutusta sekä kapula suussa liikkumista). Kaupulan pitämisen kestoa olen kasvattanut todella hitaasti, koska Ramo alkaa helposti pureskella kapulaa, jos mitään ei tapahdu. Pureskelua ja kapulan "mälväämistä" tulee nimenomaan silloin, jos pitää vaan istua kapula suussa ja odottaa. Liikkeessä kapula pysyy tiukasti suussa. Sisätiloissa on tehty myös 3 x paikallamakuu -harjoitus Tahvo kissan toimiessa häiriönä (Tahvo joko tulee tai menee ulos Ramon paikallamakuun aikana). Tahvon uloslähdön Ramo kestää paremmin kuin sisääntulon, jossa se nousi paikalla makuusta seisomaan, mutta pysyi paikoillaan ja laskeutui huomautuksesta takaisin makuulle. Tahvo on kyllä aika vaativa "coachi", se nimittäin kulkee usein monta kertaa paikallaan makaavan Ramon edestä tai kiertää Ramon taikka käy "pukkailemassa". Siinä perropojalla kääntyy melkein silmät väärinpäin päässä, kun se yrittää urheasti hillitä itseään. No, sisätiloissa homma vielä onnistuu, mutta jos yrittäisin samaa ulkona pihassa, niin ei takuulla onnistuisi.

"Kyllä me siitä lähretään, notta nää on mun maita"

2010-02-13T22:07:00.005+02:00

Otsikko tuli mieleeni, kun seurasin Ramon kanssa lauantai-iltapäivällä lähietäisyydeltä erään "rallitoivon" edesottamuksia. Ennen "yleisöerikoiskokeen" kuvausta muutama sana kaupunkivisiitistämme. Ajoin Ramon kanssa lähimmän pikkukaupungin keskustaan, jossa jalkauduttiin siinä toivossa, että saadaan harjoitella helppoja tottelevaisuussuorituksia häiriöisessä ympäristössä. Alun hienoisen tohkeissaan olon jälkeen Ramo malttoi kohtalaisen hyvin keskittyä ohituksissa tai ylipäätään kulkea kontaktia pitäen. Vastaan tulevat ihmiset ohitettiin tilanteen haastavuudesta riippuen joko tiiviissä kontaktissa tai ilman kontaktia. Pienten lasten ohittaminen niitä huomioimatta on Ramolle paljon vaikeampaa kuin aikuisten ihmisten ohittaminen. Ramon näkövinkkelistä ilmeisesti jokainen vaahtosammuttimen mittainen on potentiaalinen leikkikaveri ja näin talviaikaan näiden pikkuihmisten nenän seutuvilta löytyy usein erittäin maukkaita pusukohteita, lurps. Koirien ohitustilanteita tuli vastaan harmillisen vähän, mutta yksi sitäkin haastavampi. Eräs vastaan tullut koira aloitti heti meidät havaittuaan valtavan mekkalan, joka muuttui kuristuspannan kiristyksessä henkitorven korinaksi ja pihinäksi. Otin Ramon varmuudeksi viereen lyhyeen hihnaan, koska aurattu kävelytie on yllättävä kapea. Etenin iloisen reippaasti palkaten Ramoa kontaktista. Hihnassaan tempovan ja korisevan lajitoverin ohitus onnistui ilokseni Ramolta ilman ääntelyä tai hihnan kiristymistä. Kontakti ei tosin pysynyt koko ohituksen ajan, mutta pääsiasia, että Ramo ei yrittänyt loikata hieromaan tuttavuutta korisijan kanssa.

Kaupungista ajoin erään lähikunnan taajamaan, koska siellä on vielä "vanhanaikainen" huoltoasema, josta saa halutessaan palvelua. Ajoimme siis huoltoasemalle, jätin auton pesuun ja suuntasin Ramon kanssa lähellä olevalle kaupan parkki- ja torialueelle. Alue on kohtalaisen suuri ja runsaslumisen talven ansiosta osoittain suht korkeiden aurausvallien reunustama, joten ajattelin sen olevan hyvä paikka nopealle toko-harjoittelulle. Paikka olikin tarkoitukseeni sopiva, ei turhan haastavia häiriötekijöitä ja lumivallit reunustivat juuri sopivasti kävely- ja ajotien puoleista reunaa. Tein alkuun namipalkalla hihnassa ja vapaana seuraamista. Nyt Ramolla oli sopiva vire, mutta seuraaminen oli ajoittain aivan liian väljää ja kontakti tipahti käännöksissä. Seuruun jälkeen "leikittiin" perusasentoa. Liikuin suhteellisen nopeassa temmossa eteen, taakse ja sivuttaissuuntiin palkaten Ramoa nopeasta perusasentoon tulosta. Leikkimme aikana lähes tyhjälle parkki- ja torialueella kaasutti kaksi henkilöautoa. Jatkoin kuitenkin harjoitusta, koska autot parkkeerasivat meistä katsottuna alueen toiseen reunaan ja Ramo ei kiinnittänyt niihin huomiota. Todennäköisesti perropojan mielessä välkkyi jo taskussani oleva wuppa-lelu, joka aivan varmasti vedettäisiin kohta esiin. Kesken leikkimme tajusin, että toinen autoista kiihdytti meitä kohti, vaikka sen kuljettajan oli taatusti täytynyt havaita sekä minut että koira. Auton kuljettajana toimineen "Teuvon" tarkoituksena lienee ollut pyörittää autoa alueen keskellä paikallaan ympyrää, mutta puoliympyrä siitä tuli, vaikka kaverilla kädet kävi kuin ämpärin pesijällä. Auton perä liukui muutaman metrin päästä meistä ja renkaista pöllähti "lumisumu" silmille. Onneksi Ramo pysyi vieressäni ja tyytyi vain nopeasti vilkaisemaan ohi pölähtävää autoa. Laitoin Ramon hihnaan, mutta jäin kuitenkin niille sijoilleni tuijottamaan ratin takana istuvaa järjen jättiläistä. Kaveri ilmeisesti suivaantui, kun en hurrannut ja taputtanut hänen ajotaidoilleen, koska lähti uuteen yhtä loistokkaaseen suoritukseen. No, seisoin murphyn lakia uhmaten paikoillani ja Ramo häntä tanassa vieressäni. Ramon olemus oli kuin pohjalaisella isäntämiehellä "Kyllä me siitä lähretään, notta nää on mun maita". Takin taskun kaivelu ja puhelimen esille ottaminen saivat ilmeisesti rallitoivon huolestumaan, koska auto kyyhdytti pois paikalta. Sain muistoksi pari valokuvaa, joista toisessa näkyy yllättävän hyvin kuljettajan naamataulu ja toisessa auton perävalojen kanssa kilpaa loistaa mitä puhtain rekisterikilpi.

Jatkoin auton lähdettyä vielä hetken "tule nopeasti perusasentoon -leikkiä". Ehkä olisi pitänyt uskoa kerrasta, nimittäin hetken päästä kuulin kävelytieltä täti-ihmisen selittävän kovaan ääneen ilmeisesti lastenlapsilleen, että katsokaa lapset tuolla on hauskan näköinen koira. Maagisen taikasanan "koira" kajahdettua eetteriin, nousi lumivallin takaa salamana kolme pientä iloista pipopäätä, kuin yhdestä suusta huutaen "koira". Ramo onnistui tekemään "ylikurssisuorituksen" ja pysyi kuin pysyikin vieressäni. Harjoittelu ja leikkiminen loppuivat kuitenkin siihen, koska en halunnut kokeilla minkälaisia tosielämän haasteita tuolla pikkukylän taajamalla vielä olisi meille tarjottavanaan. Lasten kanssa matkaa tehnyt täti kuului valistavan nuorempaa sukupolvea, päivittelemällä erittäin kuuluvaan ääneen, miten kaikki teiden varret ovat täynnä koiran kakkaa ja pissaa, yäk. Vaistomaisesti varmistin, että minulla on vielä taskussa kakkapusseja, jos sattuu Ramolla hätä yllättämään matkalla huoltoasemalle. Kyllä maallakin näemmä riittää tavalliselle koiraharrastajalle kummasti haasteita.

Takaakiertoa ja seuraamista

2010-02-07T14:06:00.006+02:00

Ohjatun agilityharjoituksen teemana oli takaakierto. Aloitus suoraan 1. hypylle, josta takaakiertoon 2. hypylle ja siitä niukka käännös 3. hypylle. Takaakierron harjoitus toistettiin molemmilta puolilta. Ramon lähettäminen takaakiertoon vasemmalta puolelta oli huomattavasti helpompaa kuin oikealta puolelta. Oikealta puolelta tehtävissä takaakierroissa ohjaava liikkeeni jotenkin pysähtyi ja sen seurauksena Ramo löi helposti "liinat kiinni". Ramon käännös hypylle 3. olisi myös saanut olla niukempi, mutta Esan mielestä käännös valui "steppaamiseni" takia. Oikeassa hän oli, kun sain omaan liikkeeseni vauhtia, Ramo kääntyi heti huomattavasti paremmin. Täytyy varmaan alkaa tuossa pihassa itsekseen pyörimään ja liikkumaan, kun tuntuu, että olen joka kerta radalla varsinainen "imukuppi".

Ryhmäharjoitustuksissa jatkettiin myös omatoimisesti renkaaseen tutustumista. Rengas tuntuu ainakin vielä jotenkin vetävän Ramoa puoleensa ja sillä vaikuttaa olevan hurjan kivaa päästessään hyppäämään renkaan. Tällä kertaa tein ilman apuohjaajaa. Palkka renkaan takana odottamassa ja lähtölupa, kun katse renkaassa. Ramon hypyt olivat mielestäni teknisesti parempia kuin viime kerralla ja hienosti malttoi odottaa lähtölupaa. Pujottelusta otettiin tällä kertaa vain kolme toistoa, koska kahdessa ensimmäisessä toistossa tuli virhe ja kolmannessa onnistuttiin. En tiedä aiheutuiko virhe siitä, että kepeillä oli verkot alussa, keskellä ja lopussa. Ramo haki aloituksen hyvin, eikä ehkä huomannutkaan ekan välin verkkoja, mutta keskellä olevat verkot huomasi ja lopetti pujottelun siihen. Verkot kolmanteen toistoon pois, jolloin pujotteli loppuun asti. Vauhtia saisi olla enemmän ja tekniikkaa pitäisi jotenkin saada parannettua. Ajattelin kokeilla lelulla vedätystä (jota luin Marian kokeilleen Vesperillä, Ramon siskolla, onnistuneesti), mutta kun takana oli jo kaksi epäonnistunutta suoritusta, jätin kokeilut sikseen. Toiseksi epäilen, että en saa liikutettua lelua riittävän nopeasti, minkä seurauksena Ramo todennäköisesti tarraavan ahnaasti kiinni leluun, anna tänne! Kontakteja tehtiin siten, että Ramo käskystä matalalta pöydältä puomin alastulolle. Touhu alkaa ilmeisesti pikku hiljaan hahmottua Ramolle, taikka sitten olen osannut kertoa selkeämmin, mitä oikeasti haluan sen tekevän, koska Ramo tarjosi heti ensimmäisessä toistossa vauhdikkaan etenemisen kontaktille ja oikein "läpsäytti" molemmat etutassut maahan ja tarjosi heti perään nenäkosketusta. Palkkasin nameilla ja liikuin sivulta eteen ja sivulle, mutta en ottanut juurikaan etäisyyttä. Vapautus lelulle. Toistaiseksi Ramo ei ole pyrkinyt varastamaan kontakteilta, mutta siitä huolimatta kasvatan etäisyyttä todella hitaasti. Nyt harjoitellaan vielä niin matalassa vireessä, että varastaminen ei taida käydä edes perropojan mielessä, mutta osaan jo odottaa hetkeä, kun kontakti tehdään korkeassa vireessä radalla, todennäköisesti voin vai todeta, että perro meni jo!

Kaksista omatoimisista harjoituksista toinen kerta pyhitettiin tokoilulle. Tällä kertaa tosin sain apua, kun Sanna ystävällisesti jäi "oman vuoronsa" jälkeen vielä opastamaan muita. Tein Ramon kanssa paikalla makuuta pariin kertaan, kun oli kerrankin mahdollisuus tehdä liike muiden koirien harjoitellessa. Ensimmäisessä harjoitteessa nopea maahan meno (tällä kertaa jopa suoraan asentoon). Pidin makuussa noin minuutin ja kävin varmuudeksi palkkaamassa välillä kerran, koska häiriö oli harjoitustaustaamme nähden melko suuri. Vapautuksen jälkeen kunnon tapporevittely rasulla, josta tauolle ja tauon jälkeen uudestaan paikallamakuuseen. Tällä kertaa jätin rasun Ramon taakse. Jälleen nopea maahan meno, mutta asento jäi hieman vinoksi, mikä saattoi johtua takana odottavasta rasusta. Pidin makuussa noin puolitoista minuuttia. Pariin otteeseen Ramon kaula venyi ja katse kääntyi kentällä harjoittelevaan koirakkoon, mutta pysyi maassa ja otti kontaktin, kun huomautin asiasta. Lopun perusasento oli hieman huolimaton, koska todennäköisesti hoksasi pääsevänsä taakse odottamaan jätetylle lelulle. Pinkaisi lelulle sellaisella voimalla, että piti oikein katsoa lähtikö hallin matto mukana, ei onneksi. Seuruuseen paneuduttiin siten, että Sanna katsoi ensin meidän seuraamista ja sen jälkeen pureuduttiin taas kerran ongelmiin, joita riittää... Ramon seuruu on joko liian väljää tai sitten se puskee eteen ja kuljee vinottain. Seuraamisesta on tainnut kaiken lisäksi tulla meille molemmille jotenkin "traumaattinen liike", koska tuntuu, että aina molemmat joko ali- tai yliyrittää. Sanna antoi muutamia hyviä vinkkejä siitä, kuinka tuollaisen duracelin kanssa asiaa voisi työstää. Käytännössä tehtiin niin, että purettiin meidän seuruu lähes alkutekijöihinsä ja yritetään lähestyä asiaa hieman uudesta näkökulmasta. Sannan ohjeet vaikuttivat ensituntumalta toimivilta ja meille sopivilta. Tehtiin muutama toisto Sannan naksutellessa, jotta sain juonen päästä kiinni. Iso kiitos avusta hänelle! Sen verran uskoa kunnollisen seuraamisen esille saamiseen vielä löytyy, että en lupaa syödä villamyssyäni, jos me joskus onnistumme tavoitteessamme.

Toisen omatoimiharjoituksen teemana oli agility ja meillä erityisesti lähtöluvan odottaminen sekä komentelu-riekkumisen vähentäminen. Varastamisesta ja älyttömästä komentelu-riekkumisesta seurasi harjoitteen tai ylipäätään tekemisen loppuminen. Varastamisesta Ramo lähti lisäksi ulos hallista ja autoon. Aloitettu harjoite lopetettiin kaikkiaan 10 kertaa (sinnikäs perropoika) ja autoon Ramo matkasin kerran. Olen siinä uskossa, että tekemisen loppuminen ja kentältä pois joutuminen ovat kaikista kokeilemistani tavoista selkein ja toimivin tapa kertoa Ramolle, että älytöntä komentelua ja varastamista ei vaan kertakaikkiaan suvaita. Kaikenlaiset kiellot tuntuvat saavan kierroksilla käyvän perron vain entistä kovemmille kierroksille ja, jos ilmaisen mielipiteeni Ramon toiminnasta todella äänekkäästi, alkaa mielistely tyyliin, hei älä nyt leikistä viitti suuttua! Edellä kerrotun säätämisen lomassa ehdittiin sentään tehdä muutama harjoituskin. Harjoiteltiin ryhmäharjoituksessa tehtyä takaakierton kuviota, irtomista esteille sivuttaissuunnassa, pujottelua (kolme onnistunutta toistoa 12 kepillä ilman verkkoja) ja hieman "reviteltiin" putkilla.

Agilitya ja hurjaa lumikiitoa

2010-01-24T20:55:00.004+02:00

Agilityn pienryhmän ensimmäiset harjoitukset edellisellä viikolla jouduttiin jättämään Helsingin reissun vuoksi väliin, mutta viime viikolla päästiin mukaan. Harjoitusten ohjatuissa osioissa keskityttiin hypyillä välistävedon ja takaakierron ohjauksiin. Ramo teki täysillä ja meni sinne minne sitä ohjasin, mutta ... ne meikäläisen hitaat jalat. Jään tosi helposti ihmettelemään ja steppaamaan paikalleni, ja kun ohjaajan liike pysähtyy, Ramo tule "käsille".

Omatoimiosioissa harjoiteltiin kontaktia (matala pöytä, jossa puomi), rengasta, pujottelua ja tehtiin lähtöluvan odotusharjoituksia hyppyeste-neliössä. Kontaktiharjoituksessa lähetys pöydän takaa, kun Ramon keskittyminen poissa minusta ja katse menosuuntaan. Menin mukaan koiran liikkeeseen eli juoksin Ramon vieressä. Alastulolla kosketusalusta. Palkka, kun etutassut maassa ja tarjosi nenäkosketuksen alustalle. Palkkasin kontaktilla keskimäärin kolmesta nenäkoskekutuksesta, jonka jälkeen vapautus. Vaihtelin omaa sijoittumistani alustaan nähden, mutta etäisyyttä en juuri ollenkaan, koska jos ahnehdin liikaa, perropoika irtoaa takuuvarmasti kontaktilta ennen vapautuskäskyä. Tein 3 x neljän toiston sarjat. Kaikissa toistoissa hyvä vauhdikas eteneminen ja tiukka pysähdys, mutta ei kestä vielä ohjaajan etäisyyttä ja liikkumista.

Rengasta tehtiin muutama toisto apuohjaajan turvin. Tavoitteena oli saada Ramon keskittyminen pois minusta ja se onnistui apuohjaajan avulla. Ramon hypyt olivat vähän sellaisia "takajalat harottaen" hyppyjä, mutta pääsiasia, että renkaalla oli kivaa, koska rengasta ei olla juurikaan harjoiteltu. Pujottelu -harjoite tehtiin kuudella kepillä. Vaihtelin lähetyskulmia ja hienosti Ramo aloitukset haki. Pujottelutekniikassa on vielä paljon parannettavaa. Lähtöluvan odotusharjoituksessa valitsin taktiikan, että jos varastaa, hommat loppuvat siihen ja mennään pois. En tiedä auttoiko se, mutta parin poistumisen jälkeen Ramo malttoi kuin malttoikin odottaa lähtölupaa. Tosin kokemus ei pysynyt kovin kauan perropojan muistissa. Varastava perro oli nimittäin tosiasia jo seuraavana iltana.

Melkoista takkuamista ja tahkoamista tuo meidän agilityn opettelu on, mutta onneksi päästään ainakin kevääseen asti harjoittelemaan pari kertaa viikossa. Pienryhmän lisäksi harjoitellaan kerran viikossa muiden vesikoirien kanssa. Harjoitusten määrä ei tietenkään korvaa laatua, jos aiotaan agilityssä edes hitusen edistyä. Viime perjantain omatoimiharjoitus oli taas itselleni oiva osoitus siitä, että meidän ei kannata kentälle mennä, jos en ole kunnolla suunnitellut mitä siellä aion tehdä. Kivaa toki on, mutta hauskaa voi pitää kotikonnullakin, ainakin nyt kun on kerrankin kunnon talvi ja riittävästi lunta. Lauantaina seikkailtiin ja hulluteltiin pari tuntia umpihangessa. Ramo kiiti hurjaa vauhtia mäkeä ylös ja alas meikäläisen nauttiessa mäenlaskun riemuista.

Uusi vuosi - vanhat kujeet

2010-01-17T17:39:00.011+02:00

Uusi vuosi, mutta vanhat kujeet. Mihinkä sitä perropoika tavoistaan pääsisi, vaikka vuosi välissä vaihtuukin. Ramo on mieltynyt keittiön tuoleihin. Tuolit ovat käteviä, niillä voi ottaa lyhyet torkut tai muutoin vain tarkkailla. Tapa lienee alunperin Tahvo-kissalta matkittu ja "veljekset" tapaavatkin aika ajoin torkkua yhdessä vierekkäisillä tuoleilla. Tahvolle tuolin istuin tarjoaa sopivan kokoisen ja pehmeän makuualustan, mutta Ramon kohdalla touhu näyttää jonkinlaiselta välineurheilulta.

Nyt olisi varmaan oikea aika uskaltaa listata tulevan vuoden tavoiteita, sillä pelkään pahoin, että saattaisin tiukan paikan tullen luopua ponnistelusta niiden saavuttamiseksi, jos en niitä tällä tavoin paljasta. Vaikka harrastusrintamalla tehdään töitä ennen kaikkea omaksi iloksi ja siksi, koska se on hauskaa, tarvitaan myös jotain, mikä motivoi jatkamaan silloinkin, kun mikään ei tunnu onnistuvan, ja jotain minkä saavuttamisesta voi iloita suu messingillä monta päivää. Siis niihin tavoitteisiin ...

Agilityn osalta kisaamismahdollisuuksissamme ei ole kehumista, joten en uskalla asettaa kilpailullisia tavoitteita. Tavoitteena on harjoitella suunnitelmallisemmin, säännöllisemmin ja kehittyä ohjaajana. Agilityyn liittyviä osatavoitteita:

lähtöluvan odottaminen varmemmaksi (tällä hetkellä Ramo varastaa vähänkin korkeammassa vireessä noin 60 % lähdöistä)
kontaktit sellaiseen kuntoon, että niiden puolesta voitaisiin periaatteessa osallistua epävirallisiin kisoihin
pujotteluun lisää varmuutta ja nopeutta, kuitenkaan hukkaamatta tähän mennessä saavutettuja varmoja aloituksia
hyppytekniikan kehittäminen

Toko. Alkaneen vuoden toiseksi haastavin tavoite on tokon alokasluokan kokeeseen osallistuminen. Tulostavoitteita en aseta, kokeeseen uskaltautuminen riittää. Tavoitteena on siis saada itseni ja koira kokeeseen suorittamaan ne kaikki kokeen yhdeksän osasuoritusta. Viime vuonna tutustuttiin alokasluokan liikkeisiin ja harjoiteltiin niitä satunnaisesti, lähinnä omatoimisesti. Tälle vuodelle asetetun tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan viime vuoteen verrattuna huomattavasti enemmän säännöllistä ja tavoitteellista harjoittelua. Tokon alokasluokan liikkeiden teknisen suorittamisen harjoittelun, liikkeiden ketjuttamisen ja häiriökestävyyden parantamisen lisäksi on käytettävä aikaa Ramon keskittymiskyvyn parantamiseen ja yhteistyön hiomiseen sekä liikesuoritusten aikana että niiden välissä.

Rally-tokon alokasluokan liikkeiden opettelua jatketaan tänäkin vuonna hauskana ja mukavana yhdessä tekemisenä.

Canicross eli koirajuoksu vaikutti tutustumisen perusteella mukavalta ja meille sopivalta lajilta. Se tulee tänäkin vuonna olemaan molempien kuntoa kasvattava ja ylläpitävä sulanmaan harjoittelumuoto. Sen verran tavoitteellisesti harjoitellaan, että voidaan käydä testaamassa vauhtiamme kilpailukauden aikana ainakin yhden kilpailun harrastusluokassa. Kerrottakoon lajia tuntemattomille, että harrastelijaluokassa juostava matka on 2,5 kilometriä ja kärkisijoituksista haaveilevan koirakon pitää pinkoa matka noin 10 minuuttiin, että hölkkääminen ei riitä, jos menestyksestä haaveilee.

Mejä. Jatkamme viime vuonna aloitettua Mejä-harrastusta. Harjoittelua jatketaan heti lumien sulettua paljolti samalla tavalla kuin viime vuonnakin. Harjoittelussa painotetaan kuitenkin aikaisempaa enemmän makausten merkkaamista ja kulmatyöskentelyä. Kauden tavoitteena on ALO-luokan kokeisiin osallistuminen ja niistä ykköstuloksen saavuttaminen.

Henkilöjälki ja esineruutu. Tulevalla sulanmaan kaudella jatketaan myös pk-puolen henkilöjäljen ja esineruudun harjoittelua. Kilpailullisia tavoitteita en vielä tulevalle kaudelle halua asettaa. Harjoitellaan kun siltä tuntuu, mutta toteutetaan harjoitukset suunnitelmallisesti. Tavoitteena on kehittää Ramon jäljestämisvarmuutta henkilöjäljellä ja vahvistaa jälkiesineiden nostoa sekä tehdä esineiden ruudusta tuomisesta Ramon näkövinkkelistä yksi hela maailman kivoimmista jutuista.

Viimeisenä tämän vuoden ehdottomasti haastavin tavoitte eli BH-kokeen hyväksytysti suorittaminen. Nyt kyllä "kylmää" kun sen tuohon auki kirjoitin. Tiedostan, että tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan lukematon määrä harjoittelutunteja eli huomaatteko olen sentään oikeasti miettinyt asiaa tavoitetta asettaessani ... joitain konkreettistakin tavoitteeseen pääsyn osalta on jo suunniteltuna, mutta niistä myöhemmin.

Eiköhän siinä tullut tavoitteita kerrakseen. Vuoden päästä voin tarkistaa, kuinka niiden kanssa kävi. Haaveiden pitää olla suuria! Meidän itseoikeutettuna henkisenä valmentaja toimii joogan ja mielenhallinnan mestari Tahvo The Tiger.

Tavoitteista kaikkein tärkein on kuitenkin terve, hyvinvoiva ja iloinen koira.

Jou, jou, joulua!

2009-12-19T19:38:00.005+02:00

"Oletkos ollut oikeesti kiltti?"

Joulukuussa on vaihteeksi panostettu agilityyn. Takana on kolmet ohjatut harjoitukset, joista jäi oikein hyvä mieli tulevaa vuotta ajatellen. Pienetkin onnistumiset ja edistymiset sitä paitsi tuntuvat tänä vuonna erityisen suurilta ja mahtavilta. Jotenkin kaaottisen kevään jälkeen tavoitteena oli vain päästä alkuun tässä vaativassa ja hienossa lajissa, ja se tavoite rimaa hipoen saavutettiin. Pujottelussa otettiin loppukiri ja joulukuun harjoituksissa saatiin onnistuneita suorituksia täydellä keppirivillä. Ramo sai kiitosta varmoista aloituksista, mutta toki pujottelussa on vielä muilta osin paljon parannettavaa. Kontakteja on tahittu epämääräiseen ja vaihtelevaan tahtiin, eikä suoritus vielä ole missään nimessä lähelläkään valmista, mutta olen sentään saanut vihdoinkin valittua selkeät kriteerit, joilla mennään kohti tavoitetta. Lähtöluvan odottaminen on kierroksilla käyvästä perro-pojasta hela maailman tylsintä, joten sitä on työstetty alusta alkaen ja työstetään edelleen. Tämän viikon harjoituksessa oli erillisen kontaktiharjoituksen ja suhteellisen "syheröisen" radan lisäksi teemana lähtöluvan odottaminen. Siitä tuloksena 60 % onnistuneita suorituksia ja 40 %:ssa varasti (ei kuitenkaan päässyt kertaakaan ensimmäiselle esteelle). Coachin kommentti kohtuullisesti ja isommitta virheittä menneen radan jälkeen " Vau, se näytti ihan agilitylta. Miltä nyt tuntuu?" Paha sanoa miltä näytti, mutta tuntui aivan mahtavalta. Joulutauon jälkeen palataan taas opettelemaan ja hämmästelemään agilityn ihmeellistä maailmaa.

"On muuten ihan hippasen tyttömäinen fiilis"

Aion tänä vuonna noudattaa runoilija Heli Laaksosen ohjetta kummottos viätetä oikke hiano ja ressitö joulu.

JOULUPATJA eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja -eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.
-Heli Laaksonen-

Feliz navidad, amigos!

Raitis ulkoilma ramasee

2009-11-22T17:52:00.014+02:00

Päivän harmaudesta huolimatta vietettiin käytännössä lähes koko valoisa aika, se jolloin näki eteensä ilman taskulamppua, ulkona. Tahvo-katti omilla reissuillaan. Ramo ja minä metsässä. Ulkoilun jälkeen talon eläinasukkaille maistui uni ...

Mitä pienet edellä, sitä isot perässä.

Kun nyt kerran innostuin valokuvia blogiin laittamaan (tai ehkä näitä ei oikein sovi kutsua valokuviksi), niin laitetaan muutama "kuvake" myös menneeltä lokakuulta.

"Onko ihan pakko ottaa kuva, kun mulla ei ole turkkia, täh!"

"Toi sun pipo on kerta kaikkiaan naurettavan näkönen. Ole tarkkana, ettei tupsu tipahda."

"Hei, se ottaa taas kuvan. Mää en ala. Oho, päätön ohjaaja kiertää koiraa. Onneksi olen selkä päin, niin ehkä kukaan ei tunnista mua."

"Etkö sää ihan oikeesti osaa kiertää noita ämpäreitä ittekses? Varo, ettei tupsu tipahda."

Betadine-poikia ahistaa

2009-11-21T20:51:00.009+02:00

Ramon ja Tahvo-katin marraskuun kohokohdat ovat olleet erilaiset hoitotoimepiteet (betadinea), Hexocil-pesuja ja tylsääkin tylsempiä ulkoiluja hihnassa. Tällä viikolla molempien tylsyyden sietokyky alkoi näyttää hiipumisen merkkejä. Jännitystä ja toimintaa elämään on haettu iltaisin muun muassa sohvan selkänojalla kävelyllä, nojatuolin selkänojalle kiipeämisellä (onnistuu Tahvolta, mutta ei kovin hyvin Ramolta), "nyrkkeily-matseilla", jossa molemmat istuvat vastakkain läpsivät toisiaan päähän (matsit päättyvät yleensä siihen, että Ramo huitaisee liian kovaa) ja piilosilla (Tahvo ampaisee Ramon syödessä piiloon sänkyyn ja Ramo ryntää syötyään etsimään peittojen alle piiloutuneen kissan sillä seurauksella, että saa kirsuunsa terävät "piikit".) Tahvo-katin ehdottomasti paras suoritus oli kiivetä valjaisiin ja taluttimeen kytkettynä pihalla olevaan tammeen. Se ampaisi yllättäen puuhun sellaisella vauhdilla, että en ehtinyt tehdä yhtään mitään ja asettui noin 2,5 metrin korkeuteen viikset tanassa katselemaan kuinka "remmi-paino" aikoo tästä suoriutua. Odottelin herran laskeutumista maan kamaralle tasan 33 minuuttia.

Ramon kanssa olen sentään hoitotoimenpiteiden ohella puuhastellut kotona kaikenlaista pikkusievää, kuten tehnyt perusasento-harjoituksia, noudon harjoituksia (kapulan nostoa, pitämisharjoituksia ja luovutustilannetta) ja harjoitellut erilaisia asennon vaihdoksia, luoksetulon loppuasentoa, peruuttamista sekä muutamia rallitokon liikkeitä. Periaatteena on ollut, että osa iltaruuasta ansaitaan töitä tekemällä. Eniten edistymistä on tapahtunut noudossa. Noutokapulaan tarttumisessa ei ole ollutkaan mitään ongelmia, mutta pitämisessä kylläkin. Tarjolla on ollut helposti joko kapulan sylkäisy tai pureskeleminen. Ahkeralla iltaharjoittelulla on päästy hiljalleen varmaan ja rauhalliseen noutokapulan pitämiseen. Toinen asia, jossa on päästy hitusen eteenpäin on luoksetulon loppuasento. Rauhallisessa vireessä sisällä kiipeävä orava on muisto vain, mutta en luota siihen, että homma toimii ulkona, sanotaan nyt vaikkapa vain muutaman metrin matkalta. Asennon vaihdoksissa junnataan jotenkin paikallaan. Pitää taas ilmeisesti pitää siinä asiassa jonkinlainen tuumaustauko. Turha tahkoa, jos ei oikein itsekään tiedä mitä haluaa.

Tänään molempien karvakuonojen elämässä tapahtui vihdoinkin jotain jännittävää. Toiselle se oli pääsy jäljestämää ja juoksemaan metsään ja toiselle ulkoilua vapaana ilman "kahleita ja perässä hiihtäjää". Tein Ramolle kohtalaisen pitkän metsäjäljen, lokakuussa harjoitelluilla teemoilla kulmat ja esineet. Jälki alkoi noin 300:n metrin suoralla osuudella, jossa kaksi keppiä. Ensimmäinen kulma oli suorakulma ja sen jälkeen taas noin 200 metriä suoraa osuutta, jossa yksi keppi. Toinen kulma niin ikään suorakulma ja sen jälkeen noin 200 metriä suoraa osuutta, mikä päätyi terävään kulmaan, jonka jälkeen vielä noin 100 metriä suoraa osuutta loppupalkalle. Jälki vanheni noin 40 minuuttia. Ilmeisesti harjoitustauko on ollut hieman liian pitkä, koska Ramo päätti jodlata autossa jo siinä vaiheessa, kun lähdin jälkeä tekemään. Yleensä Ramo tyytyy odottamaan tyynen rauhallisesti. Jäljelle lähtikin sitten ihan pikkuisen tohkeissaan oleva koira. Alun rauhoittuminen oli siinä ja tässä. Ramo kykeni rauhoittumaan ainoastaan painamalla itsensä aivan lituskaiseksi näreikköön.

Lähetin Ramon jäljelle lähes kohtisuoraan noin kolmesta metristä, koska se kävi niin kierroksilla, että olisi ollut aivan turha edes yrittää tehdä hallittua jana-harjoitusta. Jäljen ensimmäinen osuus mentiin tiukalla liinalla ja ajoittain jouduin himmaamaan vauhtia. Molemmat suoralla olleet kepit nousivat vauhdista huolimatta ja ne myös tuotiin vauhdilla minulle. Ensimmäiseltä kepiltä Ramo pääsi harmillisesti livahtamaan takaisin jäljelle, ennen rauhoittumista ja käskyä. Toisella kepillä olin paremmin hereillä ja jäljelle lähdettiin vasta lyhyen rauhoittumisen ja käskyn jälkeen. Ensimmäisen kulman Ramo meni noin pari metriä yli, kaarsi ulkokautta takaisin kulmaan ja nosti taas jäljen. Toisella suoralla jäljestysvauhti hieman hidastui, mutta edelleen mentiin hyvällä ohjastuntumalla. Noin suoran puolessa välissä ollut keppi nousi yllättäin hienosti, vaikka etukäteen uumoilin sen jäävän nostamatta. Keppi nimittäin tipahti jälkeä tehdessä vahingossa, kun kompuroin risukossa. Ramo kulki kepille tultaessa noin puoli metriä jäljen sivussa, mutta pomppasi risukasaan ja poimi epäröimättä risujen seasta oikean kepin. Tehtävää helpotti huomattavasti, että meidän jälkiesine oli se ainut kuiva ja hyvin jäljentekijän hajulla hajustettu keppi. Toinen kulma meni lähes täydellisesti, vain pieni noin puolen metrin ylitys, josta vauhdikkaalla sivuttaishypyllä jäljelle. Viimeinen suora oli terävää kulmaa lukuun ottamatta pelkkää jäljestämistä ja kyllähän perro nautiskelikin. Pari kertaa "nenän nollaus" ja häntä villisti vipattaen läpi risukkojen ja männyntaimien. Terävä kulma oli ehdottomasti harjoituksen parhaiten onnistunut kohta. Ramo tuli kulmaan vauhdilla, mutta matalalla nenällä, pysähtyi kulmaan ja kääntyi millin tarkasti äänekkäästi tuhisten. Vauhti ei hiipunut vielä loppusuorallakaan, mutta loppupalkasta Ramo malttoi nautiskella ilman turhaa kiirettä ja hössötystä. Jälkiharjoituksen jälkeen poikettiin vielä kotimatkalla metsälenkille. Ramo otti tarjotusta mahdollisuudesta kaiken irti ja kiihdytteli hiekakuopalla sellaista vauhtia, että aloin jo hetkittäin epäillä, josko se juoksee itsensä hengiltä. Ilta päätetään rauhoittuen ja lihaksia hieroen. Sohvalla taitaa olla tänä iltana tungosta ...

"Kun kaikki menee pieleen" - vuosi

2009-11-08T20:29:00.007+02:00

Päätin antaa tälle vajaa parin kuukauden päästä päättyvälle vuodelle nimeksi "Kun kaikki menee pieleen" -vuosi ja odottaa tyynen rauhallisesti uutta parempaa vuotta alkavaksi. Kaiken pieleen meneminen alkoi huhtikuussa avopuolisoni äkillisellä kuolemalla. Kesä ja alkusyksy menivät jotenkin uutta elämäntilannetta ihmetellessä. Kaikenlaiset pienet vastoinkäymiset ja kommellukset siivittivät arkea, mutta ei niistä sen enempää. Hetkeen vaikutti siltä, että vihdoinkin on luvassa tavallisen tasaista ja ennalta ennustettavaa elämää, kunnes alkoi taas tapahtua. Ensimmäinen episodi oli vessan käsienpesualtaan totaalinen tukkeutuminen. Olihan minä tietenkin jo jokin aika sitten huomannut, että vesi poistuu altaasta aina vaan hitaammin ja hitaammin. Odotukseni siis palkittiin juhlavalla ja pitkäksi venyneellä puhdistusoperaatiolla, jonka yksityiskohtia en käy tässä selostamaan. Ramo ja Tahvo-kissa toimivat innokkaina apureina ja jälki oli sen mukaista. Ehti kulua muutama päivä, kun huomasin Ramo alkaneen rapsutella itseään tavallista enemmän. Rapsuttelu lisääntyi ja kutina tuntui olevan erityisen voimakasta aamuyöstä. Ennen aamuyön raaputussessiota Ramo tuli tietysti herättämään minut ja yhdessä ihmeteltiin moista kutinaa, hohhoijaa. Tutkin Ramon ihon suunnilleen sentti sentiltä ja lopulta löysin kaulan alueelta ja korvien takaa pieniä punottavia alueita sekä korvalehtien kärjistä ruskeaa "karstaa". Mielessäni heräsi epäilys mahdollisista ulkoloisista, mehän on käytännössä ravattu koko kesä ja syksy lähimetsissä. Paikallisen eläinlääkärin diagnoosi oli, että melkoisella varmuudella Ramolla on syyhypunkin Sarcoptes scabei var. canis aiheuttama kapi eli ei muuta kuin Strongholdia niskaan ja kotiin päästyä tervehdyspuhelu kaikille meidät lähiaikoina tavanneille koiraihmisille.

Samaan aikaan aloitin myös Ramon korvalehtien rikki menneen ihon puhdistamisen betadinella. Ensimmäinen puhdistuskerta oli sikäli mieleenpainuva, että keittiö näytti operaation jälkeen lähinnä taistelutantereelta. Veri- ja betadinetäpliä joka puolella. Maailma näyttää jännältä täplitettyjen silmälasien läpi. Operaation jälkeen Ramo katseli siivoustouhujani olohuoneen soffalta korvalehdet puhdistettuina, äänekkäästi puhisten; "senkin raakalainen, meinasit irrottaa multa korvat!" Ramon ja mun ensimmäistä betadine-taistoa viikset väristen seurannut Tahvo-kissa, päätyi kuin kohtalon oikusta myös itse "tohtori-hirmun" hoidettavaksi. Olin pannut merkille, että Ramo käy monta kertaa illassa nuuskimassa Tahvon tuuheita poskivilloja ja tulee sen jälkeen mun luokse tuijottamaan. Päätin ottaa asiasta selvää ja "perkasin" huolella Tahvon poskivillat, sillä seurauksella, että poskesta löytyi tulehtunut ja märkivä tappeluvamma. Puristin "mätämöhnät" pois ja eikun betadinea poskeen, jee! Myydäänköhän tuotetta joissakin isoissa perhepakkauksissa?

Viime perjantaina olin Ramon kanssa virallisissa lonkka-ja kyynärkuvauksissa. Strongholdin antamisesta oli ehtinyt kulua vajaa neljä päivää ja raapiminen oli yltynyt, joten luonnollisesti klinikkakäynnin yhteydessä käsiteltiin myös tätä aihetta. Ramon kuvanneen ja tutkineen eläinlääkärin mielipide oli, että noin kova kutina ja ihomuutokset ovat tyypillistä kapille, joten jatketaan oireenmukaisella hoidolla. Lisäksi aloitettiin raapimisesta rikkoutuneen ihon tulehdukseen antibioottihoito ja pesut Hexocil shampoolla. Kutinan yltyminen johtunee häätölääkityksen vaikutuksesta, kun ihoon kaivautuneet punkit kuolevat ja aiheuttavat allergian kaltaisen reaktion, I hope sou! Klinikalla Ramo päätti sentään olla vieraskorea tyytyen ihotutkimksen aikana vain tyynesti vippaamaan häntää. Tutkimuksen lopuksi tietysti vielä märkä pusu eläinlääkärille, fiksu kaveri! Olin henkisesti varautunut siihen, että Ramo kirkuu ja mulkoilee koko tutkimuksen ajan, mutta ei, yllättäin korvalehtiä saivat pidellä muutkin kuin minä. Huomautettakoon, että pääsimme korvalehtien puhdistuksesta yhteisymmärrykseen ensimmäisen hassun hauskan pisarailoittelun jälkeen. Lonkat ja kyynärät kuvanneen eläinlääkärin lausunto oli lonkista D/D ja kyynärät 0/0. Samassa yhteydessä kuvattiin selkärangan alue ja otettiin verinäytteet kilpirauhastesteihin. Selkärangan alueella ei ollut huomautettavaa tai poikkeavaa.

Eilen aloitin kotona taistelun syyhypunkkeja vastaan. Tietojeni mukaan punkit todennäköisesti kuolevat ilman isäntäeläintä päivässä tai parissa, mutta miksi ottaa riski, kun minun tuurilla uudet "kotieläimet" ovat kuitenkin sitkeitä yksilöitä. Nyt on siis pari päivää pesty ja pyykätty sekä kuumennettu muun muassa vuodevaatteita saunan lauteilla. Voi elämän kevät! Tänään illalla koin jonkinlaisen pieleen menemisen huipentuman, kun saunan lauteilla itseäni "korvennettuani" astuin ihanan viileän suihkun alle. Korviini kantautui omituinen pulputtava ääni. Leikkisästi ajattelin sen johtuvan liiasta siivoamisesta ja saunomisesta. Ei johtunut, pesuhuoneen lattiakaivo oli tukossa ja suihkuveteni pulppusi suihkutilan toisella puolella olevasta lattiakaivosta! Kirosin ääneen ja putkistoja aukoessani tirautin ikään kuin työn ilosta pienen itkun, eikä se iso parkukaan ihan kaukana ollut. Tällä kertaa voimakaksikko Ramo ja Tahvo tyytyivät katselemaan avauspuuhia pesuhuoneen ovelta. Että semmottis! Päätän raporttini tällä kertaa tähän ja isken kynteni pakastimessa lymyävään jäätelöpurkkiin. Mitäköhän seuraavaksi on luvassa? Hajoaakohan pakastin tai jääkaappi? Ai niin, harjoituskuulumiset. Jäljestyksessä ja agilityssä päästiin lokakuussa hieman eteenpäin. Ennustajanlahjoja ei tarvita sen ennustamiseen, että taas mennään ainakin agilityssa takapakkia, mutta eihän meillä ole kauheasti pakitettavaakaan. Kirjoittelen harjoituskuulumisista enemmän toisella kertaa.

Vauhdikasta menoa agility-harjoituksessa

2009-10-05T22:08:00.004+03:00

Illan agility-harjoituksessa oli vauhdin hurmaa ja katastrofin aineksia, kun pääsimme lyhyen tauon jälkeen harjoittelemaan radalle. Ohjausteemoina oli takaakierto ja välistäveto. Ensimmäiseltä hypyltä koira takaakierrolla toiselle hypylle, josta putkeen. Putkesta koira lähes suoraan edessä olevalle hypylle, jonka jälkeen välistävedolla kaksi seuraavaa hyppyä ja niiden jälkeen kiihdystys viistosti vasemmalle olleelle hypylle. Ramolla oli "hanat kaakossa" jo siinä vaiheessa kun tulin "rataantutustumisesta". Lähdettiin "jäähylenkille", jonka jälkeen tehtiin kontaktin alasmenoharjoitus pentupuomilla. Keskittymisen kanssa oli ensin vähän niin ja näin, koska radan tapahtumat kiinnostivat enemmän. Tein tällä kertaa niin, että meidän tekeminen loppui siihen, Ramo pois kentältä. Hetken päästä uusi yritys ja puomi olikin muuttunut sillä välin hela maailman mielenkiintoisimmaksi jutuksi. Aloitettiin tekemällä muistin virkistykseksi muuta toisto markkerin "tökkimistä" ja sen jälkeen siirryttiin pentupuomille. Ramo puomille ja alas "hipi,hipi" markkerille, jossa lasku kolmeen ja vapautus. Tein kaksi viiden toiston sarjaa. Kaikissa vauhdikas alastulo ja takajalatkin pystyivät puomilla.

Väliin reipas lyhyt lenkki ja siitä suoraan radalle. Lähtölupaa odotti "jodlaava" perro, voi hyvät hyssykät tuota koiraa. Ensimmäisessä toistossa Ramo tuli hidastuksestani huolimatta liian kovalla vauhdilla takaakiertoon ja kierto meni aavistuksen pitkäksi. Seuraavissa toistoissa sain vauhtia pois ja Ramo kaarsi hyvin hyppyyn. Toisen hypyn jälkeen ohjaus putkeen oli, jostain kumman syystä, kaikissa toistoissa onnistunut. Putkelta ohjaus hypylle sujui myös hyvin, mutta välistävedossa olin ainakin kolmessa toistossa koiran linjalla "sössimässä". Nooran viiltävä kommentti kuului, että Ramo osaa paremmin kuin minä. Onnettomasta "steppaavasta huitomisestani" huolimatta Ramo meni hypyt oikealta puolelta, mutta hyppylinjat ja ponnistuskohdat eivät tietenkään olleen sellaiset kuin niiden tulisi olla, johtuen edessä "pörräävästä" ohjaajasta. Otin välistävedon ohjauksen välillä ilman Ramoa ja lisäksi tehtiin pari toistoa pelkästään välistävetoa. Kahteen ratatoistoon sain kohtuullisen välistävedon ohjauksen. Ratapätkän viimeisenä olleelle esteelle Ramo irtosi tällä kertaa mukavasti ja kiihdytti taakseen vilkuilematta,vaikka jättäydyin tarkoitukselle hieman taakse. Lähtöluvan odottamista emme ole vähään aikaan erikseen harjoitelleet ja se näkyi illan harjoituksessa. Ramo varasti neljä kertaa, mutta palasi ärjäisystäni takaisin. Kokeilin lämmittely ja jäähdyttelylenkillä kevyttä hölkkää, vaikutti siltä, että syysflunssa olisi ehkä voitettu ja voitaisiin taas aloittaa juoksutreenit. Ohjatuissa agility-harjoituksissa onkin seuraavaksi kahden viikon tauko, minkä aikana pitää yrittää saada aikaan edistymistä pujottelu ja kontakti -teemoissa. Niin ja lähtöluvan odottamistakin on taas syytä harjoitella ihan erikseen.

Rally-tokoilua

2009-10-04T20:07:00.003+03:00

Syysflussasta voi seurata jotain kivaakin. Kun minuun reilu viikko sitten iskenyt flussa esti ennakkoon suunnitellut canicross-harjoittelut, treenailimme lähinnä tokoliikkeitä, jotta ohjaajan ei tarvinnut hirmuisesti liikkua. Sen seurauksena eräs tuttavani sai innostettua minut tutustumaan nyt viikonloppuna uuteen lajiin nimeltä Rally-tottelevaisuus. Se on Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa kehitetty koiraurheilulaji. Lajin kehittäjä on Charles L. "Bud" Kramer. Suomessa lajia tekee tunnetuksi tammikuussa 2009 perustettu Suomen Rally-Tokoliitto ry. Rally-Tokossa kilpaillaan neljässä eri tasoluokassa. Alokas-, avoin-, voittaja- ja valioluokassa. Alokasluokka suoritetaan koira kytkettynä hihnaan, avoin-, voittaja- ja valioluokka vapaana. Tasoluokasta riippuen kilparadalla, jonka koko on noin 15 x 20 metriä, on 10-20 tehtäväkylttiä. Kylttien välimatka on noin 3 -5 metriä. Tehtävinä on esimerkiksi istumista, käännöksiä, pujottelua, pysähtymistä, askelia eteen, taakse ja sivulle, estehyppyjä, maahan menoja ja paikalla oloa. Osa liikkeistä on samoja kun virallisessa tottelevaisuuskokeessa. Tehtävästä toiseen siirrytään seuraamisessa, mutta ei vaadita täydellistä seuraamista jatkuvassa kontaktissa. Koira ei kuitenkaan saa merkittävästi edistää, jätättää tai irrota sivusuunnassa. Vähiten virheitä tehnyt koirakko on kilpailun voittaja. Jos saman virhepistemäärän omaavia koirakoita on useita, nopeiten radan suorittanut koirakko on voittaja.

Kilpailussa jokainen koirakko saa radalle lähtiessään 100 pistettä ja tuomari vähentää pisteitä jokaisesta huomaamastaan virheestä. Virheitä ovat muun muassa alokasluokassa hihnan lukon nouseminen (remmin kuuluu olla täysin löysä), koiran liika vinous, koiran liian hidas tai myöhäinen liike, koiran haluttomuus tai koira haistelee maata tai koskee kyltteihin. Sitä vastoin koiran kehuminen ja innostaminen on sallittua. Hyväksytyssä suorituksessa on vähennysten jälkeen yli 70 pistettä. Kolmella hyväksytyllä suorituksella koirakko siirtyy seuraavaan tasoluokkaan. Kilpailu alkaa rataantutustumisella, jossa tuomari kiertää kilpailijoiden kanssa radan läpi ja kertoo kuinka liikkeet tulisi suorittaa ja mitä asioita hän pitää tärkeänä. Rataesittelyn jälkeen ohjaajilla on vielä mahdollisuus tutustua rataan itsenäisesti. Kukin koirakko suorittaa radan yksitellen ennalta määrätyssä järjestyksessä. Tietoa lajista löytyy muun muassa Suomen Rally-Tokoliiton sivuilta osoitteesta http://www.rally-toko.fi/

Tutustumisen perusteella sanoisin, että lajissa yhdistyy hauskalla tavalla tottelevaisuus ja agility. Tutustuin Ramon kanssa Rally-tokon alokasluokan tehtäviin lauantaina ja tänään osallistuimme murphyn lakia uhmaten epävirallisiin kisoihin mölliluokassa. Tuloksena hyväksytty suoritus pistein 88/100. Virhepisteitä napsimme kylttien koskettamisista ja nuuhkaisuista. Sain juuri sitä mitä tilasinkin, Ramo näki kyltit ensimmäistä kertaa radalla ja olihan niitä sitten aivan pakko ohimennen nuuhkaista, snifh! Sain luvan tehdä radan möllikilpailun päätyttyä uudestaan ja uusinnassa kyltit eivät enää arvatenkaan kiinnostaneet.

Agilityn ohjatuissa treeneissä harjoiteltiin edellisellä viikolla ohjausteemoista lähinnä takaakiertoa ja sylkkäriä. Molemmat toimivat tuolla kertaa melko hyvin ts. saatiin onnistuneita toistoja enemmän kuin epäonnistuneita. Viime viikon agilityn ohjattu treeni jäi sairastelun vuoksi väliin, mutta huomenna mennään taas intoa puhkuen ohjattuun treeniin. Omatoimiharjoittelussa ollaan jatkettu pujottelu- ja kontakti-teemoilla. Joskin niidenkin harjoittelussa ei pysytty suunnitelluissa harjoittelumäärissä.

Jäljestyspuolella elättelin toiveista päästä mukaan tänä viikonloppuna pidettyyn Mejä-kokeeseen, mutta valitettavasti emme mahtuneet mukaan. Edellisen viikon tiistai-iltana tehtiin pitkästä aikaa henkilöjälki pellolle. Tavoitteena oli saada nenä alas ja ilmaista esineet. Molemmat tavoitteet toteutuivat ja jäljestysvauhtikaan ei noussut liian kovaksi. Torstai-iltana tehtiin esineruutu-harjoitus, jossa keskityttiin esineiden hallittuun luovuttamiseen. Esineitä oli kaikkiaan kuusi, joista neljän kohdalla luovutus alkoi jo hitusen muistuttaa sellaista kuin sen käsitykseni mukaan pitäisi ollakin. Kaksi ensimmäistä esinettä Ramo kävi "viskaamassa" vauhdilla noin metrin päähän ja ryntäsi päinvastaisesta käskystä huolimatta etsimään seuraavaa esinettä! Ruudussa tuo "penneli" pysyi hienosti, kävi kerran ulkona toiselta sivulta ja kerran takalinjalta, mutta palasi molemmilla kerroilla nopeasti takaisin. Edellisenä lauantaina tehtiin henkilöjälki-harjoitus, jossa teemana kulmat ja esineet. Kulmat menivät ok, mutta viidestä kepistä yksi jäi maastoon, vaikka Ramo oli siinä kohtaa aivan jäljen päällä.

Loppuun vielä Eevalle, Roopelle ja "tytöille" iso kiitos Ramon hoidosta! Viime viikon maanantai "tyttöjen" kanssa oli todennäköisesti perro-pojalle "taivas", illalla olohuoneessa maata retkotti selällään tyytyväisenä huokaileva ja kuorsaava "Romeo".

Elämän pieniä iloja ja suruja

2009-09-20T21:30:00.005+03:00

Viikonlopun aurikoinen ja lämmin sää takasi hienot puitteet verijälki- ja canicrossharjoituksille. Lauantaina keskityttiin verijäljellä kulmatyöskentelyn ja makausten merkitsemisen hiomiseen. Tänään sunnuntaina juostiin meidän ensimmäinen kovavauhtinen harjoitus kangasmaastoisella ulkoilureitillä.

Yhteenveto verijälkiharjoituksesta. Ramolle veretettiin kohtalaisen vaihtelevaan maastoon jälki, jossa oli kaikkiaan kuusi kulmaa. Makaukset sijoitettiin alkuun, ensimmäiseen, neljänteen ja viidenteen kulmaan. Jäljelle saatiin myös kuin tilauksesta ihmisten harhajälkiä, koska heti jäljen verettämisen jälkeen paikalle saapui marjastajia ja he olivat kulkeneet alueella ristiin rastiin. Ramo nuuski alkumakauksen tarkasti. Etenimme alun noin 10 metriä lyhyessä liinassa ennen kuin jättäydyin liinan päähän. Ensimmäisessä kulmassa olleen makauksen Ramo merkitsi muutamalla nuuhkaisulla ja otti kulman todella hienosti ja tarkasti, ilman sivuttaistarkistuksia. Toinen kulma oli ilman makausta. Ramo eteni kulmaa kohti matalalla nenällä, mutta meni kulman yli lähes koko liinan mitan ennen kuin kääntyi ja alkoi laajassa kaaressa etsiä hukkaamaansa jälkeä. Kutsuin Ramon luokse ja otimme kulman uudestaan lyhyessä liinassa koko ajan ohjaten. Kolmas kulma oli niin ikään makaukseton. Toisen kulman epäonnistumisesta huolimatta päätin antaa Ramon edetä rauhassa kulmaan ja katsoa mitä tapahtuu. Ramo meni aavistuksen (noin metri) kulman yli, pysähtyi ja kaarsi etsimään jälkeä. Jälki nousi ilman ohjausapuja ja jatkettiin matkaa. Kulmaa seuranneella suoralla osuudella jälki ylitti metsätien. Se ylitettiin nenä matalalla ja varman oloisesti jäljestäen. Neljäs kulma oli millimetrin tarkkaa työskentelyä, mutta makauksen merkitseminen oli siinä ja siinä. Pari nuuhkaisua makauksen keskellä ja jäljestäminen jatkui. Viides makaukseton kulma oli kallion päällä ja siinä nähtiin ehdottomasti harjoitusjäljen paras kulmatyöskentely. Ramo eteni kohti kulmaa matalalla nenällä jäljestäen ja kääntyi 90 asteen kulman aivan jäljen päällä. Hihkaisin merkiksi hienosta suorituksesta. Kuudennessa kulmassa oli makaus, jossa yllättäen viivyttiinkin pitkään. Makaus nuuskittiin tarkasti keskeltä ja ulkoreunoilta, minkä johdosta kulmatyöskentelykin sujui mallikkaasti eli jäljen jatkuminen varmistettiin ilman laajoja kaarroksia. Kaadolla Ramo toimi varman oloisesti ja toi häntä vipaten ihasteltavaksi löytämänsä peuran sorkan, wau! Lähtöpaikalle teputeltiin peppu keikkuen sorkka tiukasti hampaissa. Jäljen suorilla osuuksilla Ramo eteni ajoittain aivan jäljen päällä ja välillä taas sik sakaten noin metrin levyisellä alueella. Kolmeen otteesen Ramo kävi ilmeisesti tarkistamassa alueella liikkuneiden marjastajien jalanjälkiä, koska teki noin neljän metrin kaarrokset ja palasi takaisin verijäljelle.

Canicrossin kovavauhtinen harjoitus maasto-olosuhteissa meni vauhdin osalta molemmilla hienosti, vaikka etukäteen uumoilin oman kuntoni pettävän mäkiosuuksilla. Harjoitus maasto-olosuhteissa oli Ramolle siinä mielessä haastava, että kuntopolun ympärillä oleva metsä tarjoaa mielenkiintoisen ja houkuttelevan hajumaailman, jossa voisi ihan hyvin käydä ihan vaan pikkuisen nuuhkaisemassa. Aloitimme vauhtiharjoituksen hölkkäämäällä noin puolen kilometrin matkan, jonka aikana jouduin käskyttämään eteenmenoa ja vetoa useampaan otteeseen ennen kuin Ramo malttoi unohtaa tuoksuhoukutukset. Vauhtiosuudella käskytyksiä ei sitten enää tarvittu, vaan vetonarun päässä ravasi määrätietoisesti pitkällä askeleella etenevä perro. Ajankin kellotin, mutta jätänpä sen nyt vielä toistaiseksi julkaisematta.

Jos verijäljellä koettiin onnistumisen iloa, niin agilityn osalta ilonaiheet ovat olleet vaihteeksi tiukemmassa. Koimme kepeillä harmittavan takaiskun. Lauantain pujotteluharjoituksessa Ramo teki useampia virheitä. Tein tänään ikään kuin muistutukseksi sisäänmenoharjoituksia kahdella kepillä. Varsinaisessa pujotteluharjoituksessa Ramo teki sisäänmenojen muistutuksesta huolimatta kolmessa toistossa sisäänmenovirheen. Pistää mietteliääksi. No, jos pujottelussa on koettu viikonloppuna pelkkää takapakkia, niin alasmenokontaktilla on sentään tapahtunut hienoista edistystä. Tosin toistoja ja edistystä tarvitaan huomattavasti lisää, jotta voidaan edes haaveilla tavoitteeseen pääsystä.

Pujottelua ja kontaktia

2009-09-15T22:05:00.002+03:00

Maanantai-iltana poikettiin lenkin lomassa vauhdikkaalla pujottelulla. Tehtiin yhteensä kuusi toistoa, kolme molemmista suunnista. Pidin lähetysetäisyydet ja -kulmat sunnuntain tasolla. Kaikki ok ja vauhti oli kaikissa hyvä. Tänään tehtiin sekä alasmenokontaktia että pujottelua. Aloitettiin kontaktilla, jossa tehtiin kaksi viiden toiston sarjaa. Kaikissa toistoissa vauhdilla alas markkerille ja takajalat pysyivät laudalla. Kahdessa toistossa varasti kontaktilta ja kahdessa toistossa vapautusvihje piti toistaa kahdesti ennen kuin Ramo poistui kontaktilta. Vapautusvihje ei ole ilmeisesti ärsykekontriollissa, joten siihen pitää kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Kotona treenattiin vaihteeksi noutoa. Tehtiin alkuun muistin virkistykseksi neljä toistoa noutokapulan nostoa. Sen jälkeen viisi toistoa nostoa luovutusasentoon ja lopuksi vielä kolme toistoa, joissa nouto (matka noin 2,5 metriä) luovutusasentoon. Ramolla oli kaikissa toistoissa napakka ote kapulasta ja luovutukset olivat rauhallisia ts. ei sylkäissyt kapulaa varpailleni :)

Sosiaalistamispäivä ja treenailua

2009-09-13T20:22:00.003+03:00

Lauantaina Ramolla oli varsinainen sosiaalistamis- ja kyläilypäivä. Päivän ohjelmaan kuului Metsämäen raviradalla järjestetty Match Show, hengailua poniraveissa ja kyläilyä minun koirattomien kavereiden luona. Match Showssa osallistuttiin isojen koirien luokkaan. Pariarvostelusta tuloksena punainen nauha, mutta punaisten ns.kilpailuluokassa emme sitten enää sijoittuneet. Ramo käyttäytyi kehässä kokeneen näyttelykoiran tavoin, jos ei oteta lukuun tuomarille hampaiden katsomisen jälkeen annettua mojovaa pusua, josta tuomarina toiminut vanhempi herramies ei tainnut hirmuisesti tykätä :)

Kehässsä pyörimisen jälkeen käytiin munkkikahvilla ja seurattiin poniravien lähtöjä. Aivan hengailuksi päivä ei sentään mennyt, vaan päätin hyödyntää kunnon häiriöt harjoitusmielessä. Valitsin harjoituspaikaksi alueen, jossa meidän toisella sivulla oli kavioura, toisella pyöröheinäpaaleissa peuhaavat lapset ja suoraan edessä näyttelykehät koirineen ja ihmisineen. Aloitin paikallamakuulla. Jätin Ramon siten, että sillä oli rintamasuunta näyttelykehiin ja etenin kolmenkymmenen askeleen päähän. Tehtiin kahden minuutin paikallamakuu ilman välipalkkausta, mutta pari kertaa jouduin huomauttamaan kontaktin herpaantumisesta. Seuruuta päätin ensin kokeilla lelupalkalla, mutta tuloksena oli eteen poikittavaa seuruuta. Lyhyen tauon jälkeen tein uudestaan namipalkalla, palkaten oikeasta seuruupaikasta ja kontaktista. Lisäksi tehtiin jäävistä liikkeistä maahanmenoa ja istumista, kolme toistoa kummastakin. Harjoituksen ehdottomasti parasta antia oli häiriöiden alla tekeminen. Näitä pitäisi vaan tehdä vielä paljon enemmän.

Kyläilyt, Match Showsta ja ravitunnelmasta jo hieman väsähtänyt, perropoika otti pääasiassa levon kannalta. Molemmissa kyläpaikoissa piti kuitenkin ensin tervehtiä ihmiset perrolambada esityksen kera ja molemmissa paikoissa tanssiesitystä äänekkäästi ihastelleet emännät saivat mojovat pusut nenänpäähän. Illan toisessa kyläpaikassa Ramo pyysi kohteliaasti lattialla olevaa täytettyä majavaa pieneen leikkiin, mutta kun rouva tai herra majava ei tehnyt elettäkään, se sai varovaisen pusun nenänpäähän ja Ramo siirtyi emännän perässä keittiöön ... herkut taisivat sentään jäädä saamatta, minun toimiessa tehokkaasti ilonpilaajana. Yöllä ajettiin kotiin salamoiden välkkeessä, aika hienoa.

Tänään käytiin kahteen otteeseen tekemässä pujottelu- ja kontaktiharjoitukset. Päivällä tehdyssä harjoituksessa tehtiin kepeillä kuusi toistoa, kaikki ok. Lähetykset kepeille molemmista suunnista, lähetykset kepeille siten, että lisäsin hieman etäisyyttä ja kahteen viimeiseen toistoon myös aavistuksen lähetyskulmaa. Kontaktilla tehtiin 3 x 3 toistot. Tein ensimmäiset toistot ilman minkäänlaista hetsaamista tai innostamista, tarkoituksena oli pitää Ramon vire matalana ja tehdä keskittynyt eteneminen markkerille ja vahvistaa vapautus-käskyä. Seuraavissa toistoissa innostin ja kolmannessa mentiin kontaktille lähellä olevan puun kiertämisen kautta. Ramon kontaktit huononivat selvästi vireen noustessa ja viimeisissä toistoissa vauhdilla alas syöksyvä perro liukui pepulleen aivan kontaktin alaosaan. Alkuillasta tehdyssä pujotteluharjoituksessa tehtiin kuusi toistoa samoilla kriteereillä kuin päivälläkin, kaikki ok. Kontaktilla palattiin hieman taaksepäin ja keskityttiin namipalkan avulla tarkkaan tekemiseen. Ramon alasmenot eivät olleet aivan niin vauhdikkaita kuin päivällä tehdyssä harjoituksessa, mutta toisaalta 2 on - 2 off kontaktit olivat parempia, eivätkä takajalat tipahdelleet kontaktilta ja vapautukset onnistuivat paremmin. Vaikka innokas koira tekee säpäkämmin, tässä kohdin pitänee nyt vaan harjoitella tekniikka "selkäytimeen" hieman matalammassa vireessä olevan perropojan kanssa.

Harjoiteltiin kontaktia ja lyhyitä ratapätkiä

2009-09-11T21:46:00.006+03:00

Tällä viikolla ei ollut ohjattua agilityharjoitusta, mutta torstai-iltana käytiin kentällä harjoittelemassa alasmenokontaktia ja kahden edellisen harjoituskerran ratapätkiä omatoimisesti. Aloitettiin alasmenokontakti-harjoituksella pentupuomilla. Tein alkuun neljä toistoa, joissa "hipi,hipi"-käskyllä alas markkerille, naksu etutassujen kosketuksesta maahan, namipalkka ja vapautus. Seuraavissa neljässä toistossa muutoin samat jutut, mutta vapautin vasta kun olin laskenut hitaasti kolmeen. Onnistumiset tulivat tuurilla ja selvää on, että kontaktien suoritusvarmuuden saavuttamiseksi tullaan tarvitsemaan todella monta toistoa ja työtuntia.

Kontakteilta siirryttiin pienen tuumaustauon jälkeen radan alkuosaan, joka muodostui neljästä hyppyesteestä ja putkesta. Tein aluksi lähtöluvan odotusharjoitteita, koska myös se on yksi meidän monista heikoista ja harjoitusta vaativista kohdista. Lisäksi päätin pätkiä ratapätkän vielä osiin, koska tällä kertaa ei ollut osaavia silmiä kommentoimassa tekemisiäni ja arvelin näin toimien saavani oman ohjaamiseni paremmin kasaan. Ensin siis kaksi toistoa, jossa edettiin ainoastaan toiselle hyppyesteelle, ok. Kolmannessa toistossa edettiin kaikki neljä hyppyestettä. Tässä ohjaukseni kolmannelta esteeltä neljännelle oli huitaisu, eikä ohjaus, ja kaiken lisäksi sekin tuli myöhässä, joten Ramo kurvasi esteelle todella omituisesta kulmasta, koska jäi ihmettelemään huitomistani. Neljännessä toistossa sain ohjauksen kasaan ja ajoituksen kohdalleen, ok. Viidenteen toistoon uskaltauduin lisäämään hyppyesteiden jälkeen valssauksen putkelle. Sain Ramon esteiltä putkee, mutta myöhästyin valssauksessa, minkä seurauksena Ramo teki yhden ylimääräisen pyörähdyksen ennen putkeen syöksymistä. Kuudennessa toistossa ohjaus ja valssin ajoitus pysyivät kasassa, Ramo esteiltä putkeen ok.

Tauon jälkeen siirryttiin radan loppuosuudelle, jossa oli tavoitteena edetä pituusesteeltä putkeen, persjätöllä toiseen putkeen, josta pakkovalssilla muurille ja siitä putkeen. Tein taas pätkissä. Aloitin kertaamalla pakkovalssin ohjausta muurille. Tein kaksi toistoa ohjaten Ramon toisen putken ulostulon luota pakkovalssilla muurille, ok. Kolmannessa ja neljännessä toistossa lähetin Ramon toiseen putkeen, josta pakkovalssilla muurille ja putkeen. Kolmannessa toistossa etenin ohjaamaan liian pitkälle, minkä seurauksena Ramo "ampui" muurin yli väärältä puolelta. Neljännessä toistossa olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja homma toimi. Viidenteen toistoon otin mukaan molemmat peräkkäiset putket. Lähetin Ramon pituusesteen edestä putkeen, josta persjätöllä toiseen putkeen, siitä pakkovalssilla muurille ja putkeen, ok. Kuudennessa toistossa otin mukaan pituusesteen. Agilityä suoritus ei takuulla muistuttanut, mutta selvittiin tuurilla loppuun asti. Pysähdyin ihan vaan sekunniksi Ramon mennessä persjätöstä toiseen putkeen ja sen johdosta jouduin sitten rynnimään muurille pakkovalssaukseen, joka olikin ohjauksena aivan kammottava, mutta tuurilla Ramo luki huitomiseni oikein. Taas kerran loistava osoitus siitä, että minun ohjattavakseni sopivan agilitykoiran tulisi ilmeisesti liikkua kävelyvauhtia, jotta ehtisin "fudeerata" rauhassa, että mitäs mun tässä taas pitikään tehdä, säälittävää, mutta totta. Ennen kentältä lähtöä tehtiin vielä pari toistoa pujottelua verkkokepeillä, molemmat ok. Saatiin siten ohjaajallekin onnistunut suoritus harjoitusten loppuun:)

Tänään oli tarkoitus tehdä canicross-treeni, mutta työkuviot sotkivat suunnitelmat ja päädyttiin lenkkeilemään pimenevässä syysillassa. Lenkillä tehtiin hyvässä vireessä pieniä seuruupätkiä, liikkeestä istumisia, seisomisia ja maahanmenoja sekä "pujottelukävelyä" ja vauhdikkaita peruutuksia. Kunnollisen otsalampun hankinta taitaa olla pakollinen, jos aiotaan juosta yhä vaan aikaisemmin pimenevinä syysiltoina. Huomenna lauantaina ohjelmassa on muun muassa Metsämäen raviradalla järjestettävä Match Show ja poniravit.

Lepoa ja keppi- sekä kontaktitreenausta

2009-09-09T22:20:00.004+03:00

Sunnuntaisen koepäivän jälkeen Ramolla oli maanantaina täydellinen lepopäivää lähinnä omista työkuvioistani johtuen. Maanantaina käytiin työpäivän päätteeksi pitkällä metsälenkillä ja ilta köllöteltiin sohvalla. Tiistaina käytiin ensin metsälenkeillä ja sen jälkeen tokoiltiin ja tehtiin esineruutu. Tokoilun osalta tein jääviä liikkeitä korkeassa vireessä ja meno oli sen mukaista. Seuraaminen oli siinä ja tässä, mutta liikkeet olivat säpäköitä. Lisäksi tein pari luoksetulon vauhtiharjoitusta. Tokoilusta siirryttiin pienen taukolenkin jälkeen ennen sitä tekemääni esineruutuun. Ruudussa oli kolme esinettä, vanha nahkahansikas (Ramon lemppari), muovinen taikinalasta ja Mag-Lite Mini taskulamppu. Ramo toi kaikki kolme esinettä vauhdilla, mutta luovutukset olivat taas sellaisia hätäisiä sylkäisyjä, vaikka yritin rauhoittaa luovutustilanteen. Esineiden etsiminen on ilmeisesti kuitenkin Ramon mielestä, se juttu, ja niiden luovuttaminen vain "välttämätön" paha, jolla lunastaa luvan uuteen etsintään. Tiistai-iltana harjoiteltiin vielä telkkarin tuijottamisen lomassa kopin ottamista. Se on jostain syystä Ramolle ihan käsittämättömän vaikeaa. No, en ole itsekään mikään pallon käsittelyn mestari, joten sovitaan tuossa asiassa hyvin yhteen, koira ja minä. Aina kopin saadessaan, mitä ei siis tapahtunut kovin montaa kertaa, Ramo intoutui "vatkaamaan" oikein kunnon perrolambadat. Tahvo-kissa katseli "iltapesunsa" lomassa touhuamme todella kiinostuneena ja päätti yllättäen osallistua ilonpitoon nappaamalla pallon ilmasta Ramon kirsun edestä. Ramo ja minä jäätiin molemmat hölmistyneenä katsomaan Tahvon esitystä. Pallo liikkui taitavasti kissan etu- ja takakäpälissä ympäri olohuonetta, varsinainen Ronaldo!

Tänään käytiin tekemässä keppi- ja kontaktitreeni. Aloitin verkkokepeillä (verkot alussa ja lopussa). Tehtiin kaksi neljän toiston sarjaa. Vaihtelin lähetysetäisyyttä ja -kulmia. Kahdessa toistossa lähetin Ramon kepeille avokulmasta. Tällä kertaa Ramon pujotteluun ei tullut minkäänlaisia hidastuksia, vaikka lähdin liikkeelle Ramon pujotellessa. Yhdessä toistossa Ramo teki aloitusvirheen. Meni sisään toisesta välistä, tuli ulos ja lähti uudestaan oikeasta välistä! Aika käsittämätön veto, en ehtinyt (tajunnut) tehdä yhtään mitään, kun Ramo oli jo pujotellut kepit loppuun. Kahden toistosarjan jälkeen tehtiin lyhyt rauhoittumislenkki ja kävin poistamassa verkot. Tehtiin neljä toistoa. Lähetykset kaikissa lähes kohtisuoraan kepeille, mutta kahdessa viimeisessä kasvatin hieman etäisyyttä. Kaikki onnistuneita toistoja ja hyvällä vauhdilla. Keppien lisäksi tehtiin Eevan kontakti-härpäkkeellä kuusi toistoa alasmenon kontaktia. Vapautin neljässsä ensimmäisessä toistossa Ramon melkein saman tein, mutta kahdessa viimeisessä laskin hitaasti kolmeen ennenkuin vapautin. Ramo meni kaikissa toistoissa vauhdilla alas, pysähtyi säpäkästi markkerille, mutta kolmessa toistossa taas toinen takajalka liukui pois kontaktilta.

Illalla kaivoin pitkästä aikaa noutokapulan esiin. Kerrattiin ensin muutamalla toistolla noutokapulan nostoa, sen jälkeen neljä toistoa nostoa luovutusasentoon ja loppuksi kolme toistoa nouto luovutusasentoon. Ilmeisesti tauko on ollut tässä asiassa hyväksi, koska nyt ei pureskellut kapulaa ja luovutus oli huomattavasti rauhallisempi kuin aikaisemmin. Enpä taidakaan ottaa taas vähään aikaan kapulaa esille, jos pitkät tauot kerran parantavat suoritusta:)

Metsästyskoirien jäljestämiskoe 6.9.2009

2009-09-06T18:51:00.005+03:00

Osallistuin tänään Ramon kanssa Turun Seudun mäyräkoirakerho ry:n järjestämään metsästyskoirien jäljestämiskokeeseen. Koemaastoina olivat pääasiassa Oripään harjumaastot, jotka ovat erittäin helppokulkuisia ohjaajille, oppaille ja tuomareille, mutta eivät välttämättä helppoja koirille jäljestää. Koska koemuoto ei ehkä ole kaikille blogia mahdollisesti lukeville henkilöille entuudestaan tuttu, kerron aluksi jotain faktatietoja metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Kokeesta käytetään lyhennystä MEJÄ. Metsästyskoirien jäljestämiskokeen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeisiin saavat osallistua Kennelliiton rekisteröinti-, rokotus- ja tunnistusmerkintävaatimukset täyttävät koirat. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoin luokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan. Kokeessa kaikki koirat arvostellaan rodusta riippumatta samoin arvosteluperustein.

Koe alkaa kokeen ylituomarin pitämällä alkupuhuttelulla, minkä jälkeen arvotaan jokaiselle koiralle oma jälki. Kunkin koirakon koesuoritus alkaa laukauksensietotestillä, minkä hyväksytysti suorittaminen on edellytys koesuorituksen jatkamiselle eli jäljestämisosuudelle pääsemiselle. Laukauksensietotesti suoritetaan ns. ryhmäsuorituksena siten, että kunkin tuomarin arvosteltavana olevat koirat ovat samanaikaisesti testissä. Laukauksensietotesti tehdään siten, että tuomarin käskystä koiranohjaajat vievät koiransa jälkiliinassa näille osoitettuihin kiinnityspaikkoihin, kiinnittävät koiransa ja poistuvat tuomarin käskystä koiran luota tuomarin osoittamaan paikkaan. Koiraa ei saa jättää käskyn alle eli koiran luota poistutaan ilman odota tai muuta vastaavaa käskyä. Laukaus ammutaan haulikolla tai vähintään 6 mm starttipistoolilla. Tänään pidetyssä kokeessa käytettiin haulikkoa. Laukauksen jälkeen tuomari ilmoittaa, onko laukauksensietotesti suoritettu hyväksytysti ja antaa koiranohjaajille luvan palata koirien luokse. Laukausensietotestin hyväksytysti suorittaneet koirakot siirtyvät omille jäljestämisalueilleen odottamaan omaa suoritusvuoroaan. Sitten alkaakin odottelu ...

Itse jäljestäminen tapahtuu 6 metrin pituisessa jälkiliinassa ja jäljestämisaikaa on enintään 45 minuuttia. Koesuorituksen aikana koira saa etsiä kadottamaansa jälkeä enintään 3 minuuttia. Koiran tulee omatoimisesti osoittaa jäljellä olevat ns. makaukset (haavoittuneen riistaeläimen makuupaikkaa) ja jäljen lopussa oleva ns. kaato. Kaatona käytetään hirvieläimen sorkkaa. Ohjaaja saa kokeen aikana innostaa koiraa esimerkiksi jälki tai etsi jälki käskyillä, mutta muutoin koiraa ei saa ohjata tai avustaa.

Avoimen luokan jäljen pituus on 900 - 1000 metriä. Jäljellä on kaksi suorakulmaista mutkaa. Makaukset ovat jäljen alussa ja kulmissa. Jäljen ikä on vähintään 12 tuntia. Kokeessa käytetään laatuarvostelua pistein 0 - 50. Laatuarvostelussa arvostellaan koiran jäljestämishalukkuutta, jäljestämisvarmuutta, työskentelyn etenevyyttä, lähdön, kulmauksien ja makauksien selvittämiskykyä sekä käyttäytymistä kaadolla ja yleisvaikutelmaa. Tuomari ottaa arvostelussaan huomioon koiran koko koesuorituksen. Koiran koesuorituksen palkintosija (1. palkinto, 2. palkinto ja 3. palkinto) määräytyy koesuorituksen kokonaissuorituksen eli yhteispistemäärän mukaan.

No niin ja sitten itse asiaan. Kokeen avoimessa luokassa kilpaili tänään kaikkiaan 9 koiraa ohjaajineen. Tuomarina toimivat Ilkka Niemi ja Tuire Lindfors. Ramon koesuorituksen arvosteli Tuire Lindfors. Avoimessa luokassa kaksi koiraa saavutti AVO 1. palkintosijan, kolme koiraa AVO 3. palkintosijan ja neljä koiraa jäi ilman palkintosijaa ja tulosta. Meille arvonnassa tullut jälki sijaitsi helppokulkuisessa kangasmaastossa, jossa oli sekä kovapohjaista maastoa että hieman pehmeämpää sammaleista maastoa. Jäljen ikä oli 24:32 tuntia. Jäljen pituus oli hieman päälle 900 metriä. Laukauksensietotestin Ramo, kuten myös muut AVO ryhmän koirat, suoritti hyväksytysti. Poistuttuani Ramon luota se otti paikallamakuu-asennon ja odotti siinä tyynen rauhallisesti, kunnes palasin takaisin. Haulikon laukaus ei saanut aikaan Ramossa minkäänlaista liikettä tai ihmetystä. Väitän, että suorituksessa näkyi harjoittelun tulos, olemme käyneet treenaamassa "jättöä" eräällä ampuradalla varsinaisessa "sarjatulessa". Ohjaajana oli kuitenkin hienoa todeta, että homma toimi moitteettomasti myös koetilanteessa.

Kokonaisuutena Ramo sai kokeessa AVO 3. palkintosijan yhteispistemäärällä 25. Pisteitä pudottivat jäljen kulmat, joita Ramo ei selvittänyt itsenäisesti. Tuomarina toimineen Tuire Lindforssin koeselostus Ramon koesuorituksesta: "Tarkka maavainuinen lähtö, alkumakaus huomioiden. Koira etenee suorat osuudet aivan jäljen mukaisesti, vain pienet tarkistuslenkit 1. ja 2. osuuden alussa. Edetään sopivalla vauhdilla ja ajoittain sik sakaten jäljen päällä. 1. makaus osoitetaan selvästi ja toinen ohitetaan. Tänään koira on epävarma kulmilla, joita se ei selvitä itsenäisesti, näin kulmilta tulee hukat. Kaadolle koira menee epäröimättä, nuuskii sorkkaa ja jää sen luo. Jälkitarkkaan työskentelyyn pystyvä nuori koira, joka tarvitsee lisää harjoitusta erityisesti kulmilla. Koiralla ja ohjaajalla hyvä yhteistyö."

Mejä-kokeessa tulokset julkistetaan vasta kun kaikkien luokkien kaikki koirat ovat palanneet kokeen "tukikohtana" toimivaan paikkaan ja kokeen sihteerit ovat kirjoittaneen koirakohtaiset pöytäkirjat, joissa on koiran pisteet, palkintosija ja koeseloste. Tulokset julkistetaan koepöytäkirjojen lisäksi siten, että tuomarit suullisest kertovat (lukevat) kunkin koirakon arvostelun. Ramon kohdalla Lindfors mainitsi lisäksi koeselosteen ulkopuolelta, että koiralla on ajettu myös henkilöjälkeä, mikä hänen mielestään näkyi erityisesti Ramon työskentelyssä kulmauksissa. Hän otti tuon asian esille myös heti koesuorituksemme jälkeen ja sain häneltä jatkoa ajatellen muutamia neuvoja noiden kulmausten treenaamisen suhteen. Päätän romaanin mittaisen koeraporttini toteamalla, että kokeesta jäi hyvä mieli ja olin itse erityisen tyytyväinen lähtöön ja jäljestysvauhtiin. Ne ovat asioita, joita olemme ehdottomasti eniten harjoitelleet ja niinpä ne myös toimivan parhaiten.

Tervakosken matka ja edistystä pujottelussa

2009-09-02T18:56:00.005+03:00

Sunnuntaina 30.8. lähdin Ramon kanssa Annukan ja suursnautseri Napin seuraksi Tervakosken pallokentällä pidettyyn koiranäyttelyyn. Päivän hengailu näyttelyalueella oli taas vaihteeksi hyvää harjoitusta Ramolle, joka käyttäytyikin mallikkaasti sekä automatkoilla että näyttelyalueella. Aurinkoisen ja mukavan päivän kruunasi Napin loistava menestys kehässä, Onnea vielä Napille ja Annukalle hienosta näyttelymenestyksestä! Kamera oli tietysti taas kotona, joten kuvat jäivät ottamatta ;)

Agilityn osalta ei pysytty etukäteen kalenteriin rustaamassani harjoitussuunnitelmassa, syynä työkiireet, jotka haittaavat harmittavasti harrastamista. Viime viikon sunnuntai-iltana saatiin Eeva "coachaamaan" meidän pujottelutreeniä. Parissa toistossa Ramo teki yllättäen kummallisen pysähdyksen kesken pujottelun. Pysähdys tuli ensimmäisen kerran toistossa, jossa Ramo varasti kepeille ja annoin "kepit" käskyn Ramon jo pujotellessa. Mietittiin johtuiko epävarmuus varastamistilanteesta vai siitä, että toimin jotenkin eri tavalla kuin omatoimitreenissä? Viime sunnuntain kaltainen pysähdys toistui tiistain omatoimitreenissä yhdessä toistossa. Pysähdys tuli toistossa, jossa jäin paikalleni seisomaan lähetettyäni Ramon kepeille ja lähdin liikkeelle, kun Ramo oli toisen ja kolmannen kepin välissä. Ramo pysähtyi juuri siinä kohtaa, kun lähdin liikkeelle, otti kontaktin ja jatkoi pujottelua "kepit" käskystä. Olen ennenkin jäänyt kepeille lähetyksen jälkeen paikalleni seisomaan ja lähtenyt liikkeelle Ramon pujotellessa, joten tilanteessa ei pitänyt olla mitään kummallista. Tein seuraavan toiston siten, että lähdin liikkeelle heti kepeille lähetyksestä, ok. Seuraavassa taas lähetin Ramo kepeille ja lähdin liikkeelle Ramon pujotellessa, ok, ei pysähdystä.

Viime sunnuntain treenissä kokeiltiin myös ensimmäisen kerran 6 kepin pujottelua ilman verkkoja. Eeva oli palkkaamassa ja tehtiin kolme onnistunutta toistoa, joissa lähetykset lyhyestä etäisyydestä lähes suoraan kepeille. Tiistain omatoimitreenissä tein verkkokeppien jälkeen neljä toistoa ilman verkkoja. Lähetin kepeille samoista paikoista kuin sunnuntainakin eli en lisännyt etäisyyttä tai kulmia. Lelupalkka odotti maassa keppien lopussa. Kaikki onnistuneita toistoja, mutta mielestäni pujottelunopeus ei ollut aivan sunnuntain tasoa.

Keskiviikon agilitytreeneissä harjoittelimme radalla ohjaustekniikoista persjättöä ja pakkovalssia. Persjätön ohjauksen onnistumiseen vaikutti omasta mielestäni se, että ohjausta käytettiin kahden putken välillä ja Ramohan menee putkeen ilman ohjaustakin :) Ramon ohjaaminen putkesta pakkovalssilla muurille olikin sitten huomattavasti haastavampi kohta. Putkesta täysillä ulos ampuvalle Ramolle piti merkki olla tasan tarkkaan oikeaan aikaan oikeassa kohdassa tai se tuli muurin yli väärältä puolelta taikka veti ohi. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen oikea tekniikka löytyi ja matka radalla jatkui.

Torstai-iltana saatiin vieraita, minkä seurauksena treenailu jäi ainoastaan iltalenkin päätteeksi tehtyyn toko-liikkeiden harjoitteluun. Tein jäävistä liikkeistä seisomista ja istumista, luoksetuloa noin 5 ja 10 metristä ja seuruuta suunnanmuutoksilla. Jäävät toimivat nyt hyvin ja teinkin vain kolme toistoa kummastakin, koska halusin välttää epäonnistumiset. Luoksetulossa eteentulo oli noin 5 metristä hyvä, mutta 10 metristä oli lähellä törmätä (ei onneksi kiivennyt oravaksi). Seuruussa olin tyytyväinen suunnanmuutoksiin, mutta suorilla osuuksilla irtosi liikaa sivusuunnassa. Harjoituksen päätteeksi kokeilin ensimmäisen kerran asennonvaihdosten käskytystä ulkona noin metrin etäisyydeltä. Tein kolme istumaannousemistoistoa. Kaikki onnistuneita, mutta tuurilla, ei osaamisella.

Älyllisiä haasteita ja hikiliikuntaan

2009-08-29T20:06:00.006+03:00

Viikonlopun vietto aloitettiin perjantai-iltana metsäretkellä. Metsässä kulkeminen on varmaan yksi parhaista tavoista tyhjentää oma pää kaikista mielessä pyörivistä työasioista. Harmi, kun en tajunnut ottaa mukaan kahvia ja kameraa. Taukokahvi olisi kruunannut retken ja kameralla olisi voinut ikuistaa Ramon maastoutuneena sammaleisiin, touhukkaan sienen etsinnän taikka yrityksen syödä puolukoita suoraan varvusta. Myöhemmin illalla Ramolle oli tarjolla älyllisiä haasteita Dog Smart -pelin ja erilaisten pienten temppujen muodossa. Hauskaa ja vilkas perrokin malttoi rauhassa keskittyä, kun oli saanut koheltaa metsässä mielin määrin.

Tänään käytiin pitkästä aikaa hengailemassa kaupungissa. Alkuinnostuksesta selvittyämme Ramosta "kuoriutui" ihan mallikelpoinen city-koira. Perropoika teputti hienosti vieressä, eikä tunkenut jokaisen vastaantulijan syliin. Liikennevalojen vaihtumista odoteltaessa Ramolle piti ensimmäisillä kerroilla huomauttaa, että vierellä seisovien ihmisten kasseihin ei nuuhkita tai kurkita. Muutaman harjoittelukerran jälkeen odottelu sujui ilman "kassitarkastus-halua". Illalla käytiin vielä juoksemassa. Tällä kertaa canicrossattiin noin kilometrin matka kovavauhtista juoksua. Ennen juoksua lämmittelyksi reipasta kävelyä ja juoksuosuuden jälkeen jäähdyttelykävely. Canicrossin päätteeksi poikettiin tekemään keppitreeni. Tein 3 x 5 toistoa vaihdellen lähetyskulmia ja etäisyyksiä. Yhtä lukuunottamatta onnistuneita toistoja. Ramo irtosi hyvin kepeille, otti aloitukset (yhtä lukuunottamatta) oikein ja pujottelu oli kohtalaisen nopeaa, ei kuitenkaan ehkä ihan parasta mahdollista tekniikaltaan.

Agilitya salamoinnin ja jyrinän keskellä

2009-08-27T22:21:00.004+03:00

Keskiviikon agility-harjoituksissa oli "tunnelmaa" kerrakseen. Taivas välkkyi salamoista, joita säesti kumea jyrinä. Ramoa ei salamointi ja jyrinä tuntunut mitenkään haittaavaan tai ihmetyttävän, mutta ohjaajan eli minut salamointi oli jähmettää autoon. Tenavana odotin lähestyvää ukonilmaa innoissani, mutta aikuisena tuo innokas odotus on vaihtunut ukkospelkoon (seraunofobia). Onneksi en ole onnistunut tartuttamaan pelkoani Ramoon.

Harjoitusratamme muodostui tällä kertaa neljästä hyppyesteestä ja putkesta. Esteiden lähellä olevista "haamuesteistä" johtuen ohjaajalle oli tarjolla ihan riittävästi haasteita. Ramo tuli esteille tapansa mukaan lujaa ja jouduin olemaan todella tarkkana ohjauksen ja rintamasuunnan kanssa. Looginen ja selkeä ohjaus on vielä jotenkin saavutettavissa mielikuvaharjoituksessa, mutta annas olla kun "pakettiin" lisätään kiitävä perro. Harjoituksen 6:sta toistosta 2 olivat sellaisia, että menoa voisi ehkä varovaisesti kutsua agilityksi. Rataharjoituksen lisäksi opeteltiin omatoimisesti pentupuomilla alasmenokontaktia. Tein 3:n toiston sarjoja 3. Nyt osaan vihdoinkin kertoa Ramolle, mitä siltä haluan ja palkata oikeasta tekemisestä. Noiden tärkeiden palikoiden osuttua kohdalleen, Ramonkin keskittyi paremmin tekemiseen. Alasmenot markkerille olivat vauhdikkaita ja pysähdykset säpäköitä. Vapautin lähes saman tein, koska vapautuskäsky ei ole Ramolle vielä selkeä ja pidempi odotus tuottaisi taatusti "varaslähdön", mitä taas en halua.

Tänään torstaina tehtiin ensin kankaalla vauhtilenkki ja sen jälkeen treenailtiin seuraamista, jäävistä liikkeistä istumista ja luoksetuloa pesäpallokentällä. Olen huomannut, että Ramo kanssa on hyvä tehdä ennen harjoittelua kunnon lenkki. Kun suurin innokkuus ja energia on purettu lenkille, niin kierrokset ovat alempana ja saan palkattua Ramon haluamastani suorituksesta helpommin. Luoksetuloa emme olleet tehneet pitkään aikaan varmaan viittä askelta pitemmältä etäisyydeltä. Nyt kokelin 30 askelta ja olin iloisesti yllättynyt, kun Ramo kovasta vauhdista huolimatta ei törmännyt, eikä myöskään kiivennyt. Olisikohan orava-asento sittenkin mahdollista muuttaa harjoittelulla tyylikkääksi eteen istumiseksi? No, vaikka olinkin tässä kohtaa jotenkin ylen optimistinen, en totta tosiaan riemuitse ennen kuin luoksetulon loppuasento toimii varmasti ja vähän pitemmältäkin matkalta.

Kontaktit uusiksi

2009-08-25T21:55:00.002+03:00

Agilityn kontaktiesteiden alasmenokontaktien suorittamisen opettaminen Ramolle on ollut minulle jotenkin mysteerinen juttu. Onneksi saatiin Eeva tarkistamaan tilanne ja aloitettiin alasmenokontaktien opettelu oikeastaan uudestaan alusta. Valittu opetusmenetelmä on nyt ainakin ohjaajalle selkeä, mikä toivottavasti johtaa harjoittelun myötä myös tuloksiin.

Maanantaina tehtiin canicross-treeni. Alkulämmittelynä ensin reipasta kävelyä ilman vetonarua noin 2 kilometriä. Juoksuosuus noin 1,5 kilometriä tasavauhtista juoksua hiekkatiellä. Jäähdyttelynä reipasta kävelyä vetonarussa noin 1 kilometri. Ramo alkaa pikku hiljaa oppia säilyttämään rytmin ja vedon myös reippaassa kävelyssä. Canicrossailun lisäksi tehtiin illalla vielä pieniä nopeita toko-harjoituksia, kuten perusasentoa, luoksetulon eteenistumista ja noutamista.

Tänään tiistaina käytiin harjoittelemassa omatoimisesti alasmenokontaktia ja pujottelua (6:lla kepillä,verkot alussa ja lopussa). Kontaktien opettaminen muuttui huomattavasti mielekkäämmäksi, kun tietää mitä, miten ja miksi tekee. Tein 3 x 4 toistoa. Uuden opetusmentelmän ansiosta alasmenoihin tuli aikaisempaa enemmän vauhtia ja pysähdyksiin säpäkkyyttä. Koetin olla mahdollisimman tarkkana pysähdysten oikea-aikaisessa palkkaamisessa (etujalat maassa). En vaatinut markkerille nenäkosketusta. Kolmessa toistossa Ramo eteni markkerilla todella vauhdilla ja pysähdyksessä toinen takajalka tipahti kontaktipinnalta, palkkasin siitä huolimatta. Kontaktilta poistuminen vasta käskystä tulee todennäköisesti olemaan meille se valtavasti harjoittelua vaativa asia. Nyt vapautin lähes saman tien.

Pujottelu-harjoituksessa tehtiin 6 toistoa. Lähetykset kepeille eripituisista etäisyyksistä ja erilaisista kulmista, yksi avokulmasta. Ramo haki kaikissa toistossa aloitukset oikein ja pujottelukin sujui tasaisella rytmillä ja kohtalaisen nopeasti. Harjoitusten lopuksi käytiin vielä kentällä tekemässä lähtölupa-harjoitus. Tein alkuun kaksi odotusta (pysyi paikallaan, josta kävin palkkaamassa) ja vapautin kolmannella kerralla hyppyesteelle ja vetoleikille. Vetoleikistä nopeasti lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus, missä varasti käsiliikkeestä. Ehdin pysäyttämään ennen hyppyä. Palautus lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus (pysyi paikallaan, josta kävin palkkaamassa). Seuraavasta toistosta vapaustus hyppyesteille ja putkeen. Hurja vetoleikki, josta selvästi kuumennut Ramo lähtöpaikkaan ja uudestaan odotus (pysyi paikallaan, josta kävi palkkaamassa). Seuraavasti toistosta vapautus hyppyesteelle ja putkeen. Päätteeksi hurjaakin hurjempi vetoleikki, josta Ramo sai selviytyä voittajana.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan

2009-08-16T16:44:00.003+03:00

Kun on kyse lomasta, niin se tuntuu loppuvan ennen aikojaan. Toisaalta on töiden alkamisessa jotain hyvääkin. Sen myötä viikonloput tuntuvat taas ylen juhlavilta, kun saa nukkua hieman pitempään ja tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhallisesti. Ramo ja Tahvo-katti tuntuvat myös nauttivan hitaista aamuista, jolloin saa loikoilla ja venytellä kaikessa rauhassa.

Harrastus rintamalla ollaan tehty Ramon kanssa vähän sitä sun tätä. Agilityn omatoimiharjoituksissa on ollut pääpaino pujottelun opettelussa ja lähtöluvan odottamisessa. Edellä mainittujen lisäksi on opeteltu kontaktin alastuloa ja tehty lähtöluvan odottamisharjoitusten yhteydessä satunnaisesti muutamia ohjausharjoituksia hyppyesteillä ja putkella. Omatoimiharjoitusten lisäksi käydään syksyn ajan kerran viikossa ohjatuissa rataharjoituksissa, joissa opetellaan erilaisia ohjaustekniikoita. Eniten treenatuissa asioissa eli pujottelussa ja lähtöluvan odottamisessa on päästy hieman eteenpäin, mutta kummankaan suhteen ei missään tapauksessa olla lähelläkään valmiita.

Jälkiharjoittelussa on työstetty henkilöjäljellä sekä jäljen nostamista että esineiden ilmaisua. Ramon jäljestämiseen henkilöjäljellä alkoi tulla ajoittain innokkuudesta johtuen turhan paljon vauhtia, joten harjoituksissa on kiinnitetty huomiota myös jäljestysvauhtiin. Vauhtia saatiin pois yksinkertaisesti joko jarruttamalla menoa jäljen alussa tai tekemällä kunnon lenkki ennen jäljelle menoa. Verijäljellä on tehty sekä lyhyitä helppoja harjoituksia (yksi kulma) että pidempiä avoimen luokan koejäljen tyyppisiä harjoituksia (kaksi kulmaa). Verijälki-harjoituksissa ollaan työstetty erityisesti makausten merkkausta, koska jälki vetää Ramoa ehdottomasti enemmän kuin makausten tutkiminen. Verijäljellä Ramon jäljestysvauhti on selvästi henkilöjälkeä hitaampaa, mikä on vaan hyvä asia.

Tokoilun suhteen on suurin piirtein vietetty lomaa, jos ei muutamaa mietittyä harjoitusta lasketa lukuun. Harmittaa oma saamattomuus, mutta olen perustellut tekemättömyyttä itselleni sillä, että on turha mennä säheltämään, jos oma "vire" on hukassa. Ehkä into harjoitteluun löytyy töiden alkamisen myötä. Elokuussa onneksi vielä riittää valoisia iltoja.

Tulimaan kasvattien tapaaminen ja lomaviikon puuhailuja

2009-08-06T23:11:00.002+03:00

Tulimaan kennelin kaksipäiväinen kasvattitapaaminen pidettiin elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Rymättylässä Hilskan Kaisan tilalla. O-pentue oli runsaslukuisena paikalla ja oli todella mukava tavata Ramon pentuesisarruksia omistajineen. Ensimmäisen päivän teemana oli jäljestys. Aloitimme kuuntelemalla Kaisan jäljestystä käsittelevän luennon. Se sisälsi osittain tuttuja asioita, mutta oli mielenkiintoista kuulla Kaisan kokemukseen perustuvia mielipiteitä aiheesta. Kaisaa kuunnellessa vahvistui taas käsitys siitä, että ei ole olemassa yhtä ainoaa totuutta. Aamupäivän luennon jälkeen kukin koirakko suuntasi tositoimiin. Valittavana oli joko metsäjälki (henkilöjälki) tai verijälki. Valitsin henkilöjäljen, lähinnä siitä syystä, että oli mahdollisuus saada Ramolle vieraan henkilön tekemä jälki. Harjoitusjäljestä tehtiin M-kirjaimen mallinen eli siihen tuli kolme terävää kulmaa ja jälkiesineeksi jäljentekijän hajustamat kepit. Ramo pääsi jäljelle porukan viimeisenä eli saimme samalla hieman esimakua siitä, mitä kokeissakin on luvassa, odottelua ja vielä kerran odottelua. Jonkun verran odottelu taisi Ramon vireeseen vaikuttaa, vaikka se olikin selvästi innoissaan, kun vihdoin ja viimein otin varusteet esille. Metsään lähti kuitenkin normaalia aavistuksen matalammassa vireessä oleva perropoika.

Kuinka harjoitus meni? Se oli totaalinen floppi. Harjoituksen jäljestämisosuus meni kohtalaisesti, mutta esineet olivat jostain syystä Ramolle samaa kuin ydinfysiikka minulle. Lisäksi Ramo meni ensimmäisen kulman yli. Kulman ylitykseen ja keskittymisen herpaantumiseen vaikuttivat todennäköisesti kulmasta muutaman metrin päässä olleet marjastajat, joista piti ilmoittaa kesken jäljestämisen. Kulma otettiin uudestaan lyhyessä liinassa. Jos yrittää hakea jotain hyvää suorituksesta, niin se oli ehdottomasti viimeinen kulma, jonka Ramo otti tarkasti. En ole yrityksistä huolimatta osannut identifioida, mikä olosuhde tai asia harjoituksessa oli Ramolle liian vaikea. Jälkiesineiden ilmaisematta jättäminen saattoi johtua siitä, että jälki kuitenkin veti enemmän kuin jälkiesineet tai sitten olosuhteet olivat vain ylipäätään Ramolle liian vaikeat, mistä syystä viimeksi opittu asia eli esineiden ilmaiseminen kärsi ensimmäisenä. Jälkiharjoituksen päätteeksi tehtiin vielä erillinen lyhyt esinejälki, jossa Ramo jätti edelleen yhden esineen ilmaisematta. Ohjaajalle opettavainen ja paljon mietittävää antanut harjoitus. Jälkiharjoitusten päätyttyä tutustuimme esineruutuun. Tein Ramon kanssa vieraan henkilön tekemän ruudun. Perropoika oli ilmeisesti saanut "palikat" koottua, koska haki esineet hienosti. Ainoastaan esineiden ohjaajalle luovutus oli ennemminkin esineiden sylkäisy kuin luovutus.

Toisen päivän teemana oli paimennus. Aloitimme taas kuuntelemalla Kaisan luennon paimennuksesta. Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa, jossa oli neljä lammasta. Arvuuttelin etukäteen mielessäni, kuinka Ramo ensimmäisessä harjoituksessa toimii? Ramo yllätti minut täysin. Sen mielestä lampaat vaikuttivat "tyypeiltä", joihin kannattaa tutustua lähimmin ja joiden kanssa on varmaan ihan kiva hengailla eli ei puhettakaan arvailemani saalistusvietin syttymisestä, mutta ei myöskään paimennusvietistä. Jos rajusti inhimillistää, niin meidän paimennusta voisi kuvailla siten, että minä paimennan ja Ramo korkeintaan yrittää selittää, että "älä nyt mun uusia kamuja minnekään hätistä, nää on kuule ihan kivaa porukkaa." Kävimme kuitenkin isommassakin aitauksessa pyörimässä, mutta paimennusviettiä en väittäisi tuossa perrossa olevan. Samaa mieltä olisivat todennäköisesti myös aitauksessa laiduntaneet lampaat.

Tällä viikolla on vietetty pääasiassa lomaa ja tehty lähinnä pieniä lyhyitä toko- ja agilitytreenejä. Keskiviikko iltana osallistuttiin Turussa järjestettyyn Match Show-näyttelyyn. Ilmoitin Ramon isojen koirien luokkaan. Onhan tuo aika iso? Ramo ensiesiintyminen kehässä sujui kohtalaisesti ja tuomarikin sai hännän vipatusten kera tutkia hampaat ja muutoinkin "hiplata". Saimme punaisen nauhan. Toinen kehäesiintyminen sujui ensimmäistä paremmin, erityisesti ympyrän ravaaminen oli kuulemma hienoa katseltavaa. Siitä huolimatta emme sijoittuneet neljän parhaan joukkoon eli palkinnot jäivät tällä kertaa saamatta. Tärkeintä oli kuitenkin osallistuminen, hyvä mieli, iloinen tunnelma ja Ramon mielestä eräs hirmu hyvälle tuoksunut neito B.

Sadepäivän minitreenailua

2009-07-31T17:57:00.005+03:00

Nukuttiin pitkään ja sen seurauksena päivä käynnistyi todella verkkaisesti. Ramokin malttoi nauttia hitaasta aamusta loikoillen ja eilen saamaansa putkiluuta ihastellen. Tuijotteli ilmeisen ihastuneena huolellisesti puhdistamaansa luuta pitkät tovit. Tahvon mielestä moinen kapistus oli lähinnä ällöttävä. Tosin senkin piti käydä tarkistamassa, että mitä kummallista siinä kovassa kapistuksessa oikein on kun sitä niin hartaasti tuijotetaan.

Päivälenkillä poikettiin paikalliseen rautakauppaan. Tosin Ramo sai tällä kertaa tyytyä odottamaan kaupan pihalla ja hienosti tuo odottikin, sateenvarjoani vahtien. Ostin vihdoin uuden narun (hinta 90 senttiä) jälkimerkkeinä toimiville pyykkipoikakrepeille. Shoppailun jälkeen pidettiin pieni tokoilutuokio kaupan pihalla. Seuraaminen hihnassa ja vapaana. Alku meni molemmissa taas jotenkin vähän löysästi, mutta pieni lelun vilaustus nosti virettä ja saatiin muutama kohtalaisen hyvä seuruu aikaiseksi. Sen lisäksi tein kolme toistoa kahdesta jäävästä liikeestä (lyhyt seuruu ja seisomaan jääminen/istumaan jääminen). Seisominen ok, mutta istuminen hidas ja yhdessä toistossa otti vielä askelia käskyn jälkeen. Tällä kertaa päätettiin miniharkat paikalla makuuseen (2 min.). Läheisellä kävelytiellä rollaattorilla kiitävä mummeli aiheutti kontaktin herpaantumisen ja kaulan venymisen, miten se voi venyäkin niin pitkäksi. Ramo pysyi kuitenkin maassa ja korjasi kontaktin rykäisystä.

Illalla ajettiin lähimetsään janatreeniin. Tein kolme janaa ja annoin niiden vanheta reilu puolisen tuntia. Ensimmäiseen lähetys noin 3 metristä. Ramo oli aivan "täpönä" ja päätin ensimmäisen kerran hieman huomauttaa lähtöalueella säheltämisestä. Taisi mennä jakeluun, koska malttoi rauhoittua siksi aikaa, että sain liinan sotkut selvitettyä. Rauhoittuminen ja lähetys kohtisuoraan jäljelle. Ramo ampaisi liikkeellle suoraan osoittamaani suuntaan, matalalla nenällä ja poimi jäljen hienosti ilman kaartelua tai pomppimista. Lyhyen jäljen päässä odotti superpalkkarasia, jauhelihaa! Toisessa lähetyksessä leikin upporikasta ja rutiköyhää. Lähetin taas kohtisuoraan, mutta pidensin matkan noin 10 metriin. Typerää!! Ramo lähti vauhdilla suoraan osoittamaani suuntaan, mutta aloitti suurin piirtein puolessa välissä matkaa tutun siksak-liikkeen. Jälki nousi kuitenkin ilman kaartelua, tuli hieno kulma. Että voinkin olla idiootti! Kolmannella lähetin hieman viistosti noin 5 metristä. Otin ennen lähetystä hieman pidemmän rauhoittumisajan, koska piti itsekin rauhoittua. Ramo lähti suoraan osoittamaani suuntaan ja nosti jäljen varmasti. Tästä suorituksesta jäi sentään hyvä mieli ja Ramokin sai extra-annoksen jauhelihaa.

Iltalenkillä poikettiin vielä kepeille. Nostattelin Ramon virettä treenipaikalle kävellessämme ja tein nopeatempoisen keppitreenin. Nyt irtosi kepeille aivan raivona, ei tietoakaan vauhdin jarruttamisesta tai pomppimisesta, vaikka jäin paikoilleni. Tein kaikkiaan 10 toistoa etäisyyksiä ja kulmia vaihdellen. Meinasin taas itse mokata hyvä treenisession, kun olin vähällä jäädä hämmästelemään tuon kiharapään intoa ja raivoa.

Huomenna matkataan Tulimaan kasvattien perroleirille Rymättylään. Viikonlopun ohjelmassa on metsäjälkeä ja paimennusta sekä tietenkin perrojen vauhdikasta menoa.

Pikkulauantain riemuja

2009-07-29T21:19:00.006+03:00

Piti laittaa otsikoksi pikkulauantain riemuja, kun eräs urbaani koiraton ystäväni tokaisi kuulumisia kysyessään, että "hyvänen aika, kesäinen pikkulauantai ja sinä tohkotat jotain keppejä ja juokset koiran kanssa pisin metsiä" ... Suosittelin hänellekin, ainakin sitä metsässä kirmaamista, "friskaa" kummasti mieltä ja kehoa.

Tänään "aksatettiin" tutuilla teemoilla eli kepit ja lähtöluvan odottaminen. Tein verkkokeppeillä 4 toistoa 3 kertaa. Tein ensimmäisen sarjan meille tutuista etäisyyksistä ja kulmista. Seuraavissa pidensin lähetysmatkaa ja lisäsin aavistuksen kulmia. Ramo haki aloitukset hyvin, mutta en ollut tyytyväinen sen irtoamiseen kepeille. Lähtee kyllä terävästi, mutta ei etene suoraviivaisesti, jos jään paikoilleni tai etenen hitaasti. Pitää tarkistaa tuota lähetystä. Kiitos Eevalle neuvoista.

Kentällä "hinkattiin" lähtöluvan odottamista (säälittävää, mutta ah, niin tärkeää). Hihnassa lähtöpaikkaan, hihna irti ja Ramo odottamaan. Nyt kesti paikoillaan jopa mun käsien heiluttelut ja pomppimiset. Kentän ohi ajanut autoilija tosin hidasti autonsa vauhdin minimiin. Ilmeisesti halusi nähdä kuinka harjoitus, jossa koira istua "nököttää" tuijottaen käsiään heiluttavaa ja pomppivaa "akkaa" päättyy. Ehkä loppu ei vastannut odotuksia, koska kiihdytti, kun palasin palkkaamaan Ramoa. Tein 4 odotusta ja päästin viidennellä hyppy-luvalla radalle. Tuttu rata, hyppy, josta takaakierrolla toiselle hypylle, josta valssaten putkeen, vauhdin himmaus, tiukka käännös ja kiihdytys hypylle. Tein kaksi perättäistä toistoa rataa ja molempiin kunnon vetolelu-leikit. Kolmannen toiston lähdössä Ramo sitten jo varasti, josta tiukka palautus lähtöpaikalle. Tein taas väliin kaksi odotus-harjoitusta ja kolmannesta vapautin radalle. Taas näki hyvin, miten lähtöluvan odottaminen vaikeutuu, kun Ramo kuumenee.

Jäähdyttely-kävely kotiin. Ohjaajan "vesitankkaus", tennareiden vaihto ja yhdessä metsään vapaalle juoksulenkille. Kuntoilun ja iltaruuan jälkeen perro rentoutuu selällään "köllötellen" ja ihan selvästi hymyilee, joo hymyilee se.

Kuvakavalkadi Ramosta

2009-07-28T19:24:00.008+03:00

Katselin aamupäivällä Ramosta viime kesänä otettuja valokuvia. Pienestä tuimailmeisestä pennusta on jossain kumman välissä kasvanut aikuinen koira. Päättäväinen ja terävä ilme löytyy edelleen. Vai mitä sanotte tästä?

Ramo 28.7.09

Muitakin ilmeitä toki löytyy ..

"Kyl me jotain voitais tehdä, vaik sul onki se loma."

En tiedä, saiko koira ihan sitä mitä tilasi, mutta alkuillasta käytiin kunnon palauttavalla lenkillä. Kilometreistä en osaa sanoa, mutta pari tuntia paahdettiin itikkaparven ympäröimänä pisin hiekkateitä. Ihan koko aikaa ei sentään juostu, välillä hölkättiin ja käveltiin reippaasti.

Loppuun vielä pari "kokovartalokuvaa" kohta 1,5 vuotiaasta "machosta".

Tulimaan Omar 28.7.09

"Nsiiffh odotas, mää haistan jotain."

Lomalla on lysti olla

2009-07-27T22:14:00.006+03:00

Viime viikon perjantain jälkiharjoitus oli hyvä stratti lomalle ja tiiviimmälle harjoittelulle. Lauantaina tosin lorvittiin oikein kunnolla, jos ei äkillistä siivousintoa oteta lukuun. Mistä lienee moinen tarmonpuuska tullutkin. No, onneksi se meni aika nopeasti ohi. Molemmat talouden eläimet katselivat touhuamistani hieman kummissaan. Ehdin jo miettiä, että onkohan viime siivouskerrasta ehtinyt kulua hieman turhan pitkä aika ...

Sunnuntaina nukkuttiin pitkään, mutta iltapäivällä alkoi tapahtua. Varusteet mukaan ja autolla rauhalliselle hiekkatielle. "Vermeet" päälle, lippis päähän ja menoksi. Tällä kertaa kysymyksessä oli uusin aluevaltauksemme, josta en ole vielä aikaisemmin blogissa kirjoittanut, "canicross" eli koirajuoksu. Alla lyhyt kuvaus Suomen Valjakkourheilijoiden liiton kotisivulta lajista, jos se on jollekin lukijalle tuntematon.

"Koirajuoksu, jota kansainvälisesti kutsutaan termillä “canicross” tulee Euroopasta. “Cross” sanalla viitataan maastoon (cross country) ja ”canicross” on liikkumista maastossa koiran kanssa. Koirajuoksu tuo valjakkourheilun kaikkien koirarotujen ja -harrastajien ulottuville. Koiran koko ja vetokyky eivät ole ratkaisevimmassa asemassa, kun startataan koirajuoksukisaan; koirakko etenee radalla pääasiassa sitä vauhtia kuin mitä juoksija koiran perässä pystyy ylläpitämään. Kaikki koirarodut chihuahuasta alkaen pystyvät juoksemaan vähintäänkin samaa vauhtia kuin ihminen, joten tervetuloa kokeilemaan ennakkoluulottomasti uutta lajia kaikki koiraharrastajat, koiran rodusta tai roduttomuudesta piittaamatta. Saatatte löytää aivan uuden tavan pitää yllä niin omaa kuin koirankin kuntoa ja kilpailuviettisimmät voivat laajentaa kilpailulajikokoelmaansa."

Uudesta lajista ja hikisistä hetkistä saan kiittää ystäviämme, joten kiitos Eeva ja Roope sekä Xena, Myfki ja Yty. Ramolla oli aluksi hieman vaikeuksia ymmärtää, että kysymys ei ole jäljestämisestä, koska valjaat toimivat vahvana signaalina siitä, että kohta pääsee jälkihommiin. Olen kehittänyt juoksuun aivan omanlaiset ja jäljestyksestä poikkeavat alkurutiinit, jotta Ramo oppisi tietämään kummasta lajista on kysymys. Eipä silti, molemmat tuntuvat tuolle hyvin kelpaavan.

Sunnuntai-iltana tehtiin lyhyt tokotreeni. Teemoina seuraaminen, jäävät liikkeet ja paikalla makuu. Tein lyhyitä seuruupätkiä suunnanmuutoksilla. Yritin saada pidettyä Ramon vireen sopivana, jotta seuraaminen olisi iloista ja säpäkkää. Helpommin sanottu kuin tehty, jos otan leluleikin nousee vire helposti liian korkeaksi, minkä seurauksena Ramo edistää tai poikittaa. Toinen ääripää on liian matala vire, jonka seurauksena Ramo ikään kuin "raahustaa" vierellä ja katsekontakti herpaantuu tämän tästä. Jäävistä liikkeistä seisominen sujui mielestäni mallikkaasti, mutta liikkeestä istumaan meno oli hirvittävän hidas. Ramo istui kuin hidastetussa filmissä. Ajattelin jo, että onko sillä takapuolessa jotain, kun noin varovaisesti istuu. Liikkeestä maahanmeno sujui kohtalaisesti. Leikkitauon jälkeen tein pelkästään asennonvaihtoja. Lelupalkalla istumiseenkin tuli yllättäin vauhtia. Loppuun tein paikalla makuun. Jätin Ramon 30 askeleen päähän. Minuutin kohdalla kiharapään kaula alkoi venyä ja katse kääntyi sivulle siihen malliin, että päätin muistuttaa "rykäisyllä" töiden keskeneräisyydestä. Täytyy myöntää, että jännitin, mitä Ramon tuijotamien puskaiden takaa on tulossa ja samalla mietin kuumeisesti, olisiko sittenkin viisainta päättää liike. Kaiken uhallakin jatkoin, koska Ramo korjasi asennon ja alkoi tiiviisti tapittaa minua, hyvä. Toisen minuutin tultua täyteen, palasin Ramon luokse, palkkasin ja vapautin. Siinä samassa puskaiden luota kuului Tahvo-katin kannustus "karjunta" krnauuuu! Tuli sitten superpalkka paikallamakuusta!

Tänään päivällä jatkettiin sunnuntai-illan tokoteemoilla. Harjoituspaikaksi valitisin kohtalaisen rauhallisen seuraintalon pihan. Seuraaminen oli aluksi todella löysää ja halutonta, taitaa tuo koirakin yrittää viestittää, että hei älä turhaan yritä, ei tästä mitään kuitenkaan tule. Tuumaustauko ja lyhyt leikkituokio toivat toivottua virtaa ja asennetta tekemiseen. Tein taas lyhyitä seuruupätkiä suunnanmuutoksilla. Jäävistä liikkeistä seisominen oli taas ehdottomasti paras. Liikkeestä maahanmeno nopeampi kuin eilen. Liikkeestä istuminen oli todella huono. Kaksi kertaa ehdin kaksoiskäskyttää, yhden kerran jäi seisomaan ja yhden kerran hidastettu istuminen, josta pomppasi seisomaan, kun palasin luokse. Edellä mainitusta innostuneena siirryin läheiselle nurmialueelle tekemään luoksetuloa. Tein aluksi läheltä (2-4 asekelta) nopeat luoksetulot. Ne toimivat mielestäni heinosti, Ramo tuli säpäkästi ja suoraan, hyvä. Pidensin matkan 10 askeleeseen. Tuli edelleen nopeasti, mutta ... vino orava. En ottanut opikseni, vaan pidensin matkan 15 askeleeseen. Tuli edelleen nopeasti, yritti hidastaa, mutta kietoutui jalkojeni ympäri. Siinä sitä sitten oltiin päivää paistattelemassa minä ja vino oravani.

Illalla kävin tekemässä vielä omatoimisen agilitytreenin. Teemoina kepit ja lähtöluvan odottaminen. Lenkin jälkeen aloitin nopeassa temmossa 2 x 5 kahdella kepillä. Nyt Ramo taas selvästi muisti mistä tässä on kyse ja haki aloitukset oikein. Tehdään tätä edelleen jatkossa nopeatempoisena harjoituksena. Pidennän matkaa sekä vaikeutan kulmilla. Lyhyen tauon jälkeen jatkoin kuudella verkkokepillä. Tein 3 x 4 sarjat. Vaihtelin lähetysmatkaa ja varovaisesti kulmia. Lähetysmatkan pidentäminen tiettyyn pisteeseen aiheutti sen, että Ramo hiljensi vauhtia ja kääntyi katsomaan tulenko minä. Ongelma poistui, kun laitoin vetolelu-palkan odottamaan. Tilalle tuli kuitenkin toinen ongelma, Ramo yritti kahteen otteeseen suoraan lelupalkalle, mutta palasi huomautuksesta takaisin ja tempaisikin sen jälkeen kepit oikein vauhdilla, ihme otus! Kepeiltä siirryttiin tauon jälkeen kentälle, jossa aloitin lähtöluvan odottamisella. Tein 2 x 3 sarjan odottamisessa. Nyt toimi hienosti, ei edes pää nykinyt. Palkkasin viimeisestä vapauttamalla vetolelulle. Sen jälkeen Ramo taas lähtöpaikalle hihnassa, hihna irti, odottaa käsky ja hyppy-käskyllä lähtölupa radalle, jossa hyppyeste - takaakierrolla toiselle hyppyesteelle - valssaten putkeen - vauhdin himmaus - putkesta täyskäännös ja vauhdin kiihdytys hyppyesteelle. Tein kaikkiaan 9 toistoa. Yhdessä Ramo varasti lähdössä, josta tiukka huomautus ja paluu lähtöpaikalle (tein väliin taas pari odotus harjoitusta). Kahdessa sössin takaakierron ohjauksen, minkä seurauksena Ramo meni toisen esteen väärältä puolelta. Muut olivat onnistuneita suorituksia siinä mielessä, että edettiin esteeltä esteelle sujuvasti, mutta ohjaukseni oli takuulla ajoittain todella koomista katsottavaa.

Pohdintaa jälkiharjoituksesta

2009-07-26T17:26:00.007+03:00

Perjantai-iltana matkattiin kaatosateessa odotettuun jälkiharjoitukseen. Vesisateessa on toki harjoiteltu ennenkin ja on syytäkin, koska vesisade ei tosiaankaan ole Suomen suvessa mitenkään paranormaali ilmiö. Ramo viihtyy jäljellä niin sade- kuin puotasäälläkin, joten se oli tietoisena tulevasta innoissaan, kuten aina. Itse odotin tältä harjoitukselta ehdottomasti eniten Lauran, meidän viime kesäisen jälkikurssin kouluttajan, kommentteja. Tarkoitus oli toteuttaa harjoitus osoittain kokeenomaisesti, mutta outo maasto aiheutti kokemattomalle harrastajalle omat haasteensa. No, jälki saatiin kuitenkin tehtyä lähes ennakkosuunnitelman mukaiseksi.

Ramolla ajamani metsäjälki oli noin 460 metriä pitkä ja siinä oli kaksi suoraa kulmaa, yksi loivakulma, noin 20 metrin soraosuus sekä kaksi kuntopolun ylitystä. Jäljellä oli kaikkiaan neljä esinettä (kolme keppiä ja lopussa eräs Ramon lempileluista). Kepit oli sijoitettu siten, että ensimmäinen oli heinikkoisessa metsämaastossa, toinen soraosuudella ja kolmas mustikanvarpujen seassa. Etsintälinja noin 20 metriä. Sovimme etukäteen Lauran kanssa, että lähetän Ramon etsimään jälkeä hieman viistosti noin 10 metristä.

Yhteenveto omista ja Lauran kommenteista Ramon jäljestämisestä ja ohjaajan työskentelystä:

Jäljen etsiminen. Ohjaajan työskentely etsintälinjalla rauhallista ja vaati innokkalta "jodlaavalta" koiralta rauhoittumisen ennen lähtöluvan antamista, siitä maininta hyvä! Ramo etsii ja löytää jäljen itsenäisesti ja löydettyään jäljen lähtee jäljestämään oikeaan suuntaan. Laura kiinnitti huomiota siihen, että Ramo "ampuu" lähtöluvan saatuaan liikkeelle turhan kovalla kiireellä, vaikka aloittaakin heti etsimisen maavainuisesti. Liika vauhti (yhdistettynä innokkuuteen) aiheuttaa kuitenkin helposti sen, että koira ei etene suoraan kohti jälkeä, vaan hieman kaartaen tai siksakaten. Pahimmassa tapauksessa se ajaa jäljen yli ja joutuu pyörimään lähtölinjalla, mikä ei tietenkään ole suotavaa. Jatkossa lisää erillistä janatreeniä, jossa on kiinnitettävä erityistä huomioita Ramon etenemissuuntaan ja vauhtiin. Saatin Lauralta myös pari hyvää käytännön harjoitusvinkkiä janatreeneihin. Toisessa tosin tarvitaan apuohjaajaa, joten pitää yrittää lahjoja jotain kaveria ko. toimeen.

Jäljestäminen. Ohjaajan työskentely jäljellä ok, antoi koiralle työrauhan ja luki hyvin koiraa. Ramoa on omasta mielestäni kohtalaisen helppo lukea, sen elekieli on jäljestäessä jotenkin niin selvää. Ramon jäljestää maavainuisesti ja tarkasti, vaikka vauhtia onkin tullut huomattavasti lisää verrattuna viime syksyyn. Ramo työskentelee innokkaasti ja ratkoo itsenäisesti eteen tulevat ongelmat, eikä häiriinny esimerkiksi liinan tilapäisistä kiristymisistä. Lauran mielestä Ramo huomioi hienosti maastolajin vaihtumisen. Kun jälki siirtyi metsämaastosta sorapohjaiselle osuudelle, Ramo hiljensi oma-aloitteisesti vauhtia ja tarkensi selvästi jäljestämistään. Tuosta osuudesta tuli Lauralta erityiskehut! Hukatessaan jäljen Ramon nenä nousee hieman ja se etsii jäljen edeten jotenkin hassuilta näyttävillä nopeilla, terävillä sivuttaisliikkeillä. Lauran kommentti tuohon oli, että ei haittaa, koska hänen mielestään se vaan kertoo, että Ramo on motivoitunut löytämään jäljen. Se ei kuitenkaan hätäänny, vaan etsii innokkasti hukkaamansa jäljen, viis siitä, jos liikkuminen näyttää hassulta hypähtelyltä. Motivaatio on tärkein. Ramo hukkasi hetkeksi jäljen toisessa kuntopolun ylityksessä, mutta ei hätääntynyt, vaan etsi oma-aloitteisesti jäljen ja jatkoi matkaa.

Kulmatyöskentely. Kulmatyöskentely oli Lauran mielestä kokonaisuutena hyvää. Toisen suorista kulmista Ramo otti Lauran mielestä erityisen hienosti ja tarkasti. Toisessa ajoi aavistuksen kulman yli, mutta etsi jäljen ilman pyörimistä kulmassa. Avokulma sujui niin ikään ongelmitta. Olin myös itse tyytyväinen Ramon kulmatyöskentelyyn. Mikään idiootivarma jäljestäjä Ramo ei kuitenkaan kulmissa vielä ole. Kyllä me on muutamaan otteeseen harjoituksissa pyöritty kulmissa oikein kunnolla. Lauran neuvo oli, että merkkaa kulmat hyvin krepeillä, ole itse hereillä kulmiin tultaessa ja tarkasti jäljestetyn kulman jälkeen voit vaikkapa palkata tai muutoin kertoa Ramolle, että hyvin meni, jotta saat vahvistettua rauhallista ja tarkkaa kulmatyöskentelyä.

Jälkiesineen ilmaisu. Olen valinnut ilmaisutavaksi jälkiesineen tuomisen ohjaajalle. Ilmaisu oli ennen perjantain harjoitusta siinä vaiheessa, että erillisissä ilmaisuharjoituksissa Ramo ottaa kepin suuhunsa ja tuo sen ohjaajalle oma-aloitteisesti, mutta jäljellä Ramo ilmaisee esineen siten, että paikannettuaan kepin se pysähtyy, ottaa katsekontaktin ja odottaa, jos en ole sanonut taikasanaa "näytä", niin esine saisi Ramon puolesta jäädä niille sijoilleen. Lauran ehdotuksesta noudatin kuitenkin esineilmaisun kohdalla tällä kertaa taktiikkaa "suu kiinni ja katsotaan mitä tuleman pitää". Tällä kertaa se kannatti. Ramo nappasi ensimmäisellä kepillä katsekontkatin jälkeen kepin suuhunsa ja lähti häntä vipattaen kohti. Sama toistui kahdella seuraavalla kepillä. Emme keksineet mitään selvää syytä muutokseen, mutta saattaa olla, että olen jotenkin omalla käytökselläni (tuijottanut koiraa suolapatsaaksi jähmettyneenä) aiheuttanut Ramon enpimisen esineillä. Pohdittiin esineilmaisua muutoinkin hieman tarkemmin. Laura kiinnitti harjoituksessa huomioita siihen, että lähdin Ramoa vastaan heti kun se oli nostanut kepin ja tuli kohti. Lauran mielestä se oli hyvä ratkaisu, sillä jos olen liinan päässä eli noin 10 metriä koirasta ja jään odottamaan koiran tuloa luokseni, joudun lähettämään koiran paluujäljelle, mikä taas ei ole hyvä asia. Laura kehotti vielä miettimään ilmaisun kriteeriä. Ohjaajan työkentelyn osalta Laura oli tyytyväinen siihen, että maltoin antaa Ramon etsiä kakkoskepin rauhassa, enkä puuttunut sen työskentelyyn, koska koirasta näki selvästi, että se on havainnut esineen ja paikansi sitä silmin nähden innokkaana. Yleisesti ohjaajan työskentely esineillä oli Lauran mukaan hyvää ja rauhallista, samoin lähetykset sujuivat viime kesää huomattavasti paremmin.

Hyvin menneestä harjoituksesta jäi tottakai hyvä mieli ja oli todella mukavaa vaihtaa ajatuksia kokeneemman henkilön kanssa. Erityisen tärkeitä ovat Lauran huomiot jäljen etsimisestä. Tulevaisuudessa palataankin taas erillisiin janaharjoituksiin. Iso kiitos Lauralle ja myös treeniseurana olleille Sarille ja Amille. Ami suoriutui omasta hieman päälle 500 metrin jäljestä loistavasti, on se taitava tyttö! Taas kerran ehdin myös hämmästellä sitä, miten eri tavalla eri koirat jäljellä työkentelevät. Ami kulkee Ramoa huomattavasti rauhallisemmin, jäljestää ehkä hieman Ramoa korkeammalla nenällä ja saattaa pysähtyä hetkeksi ihailemaan maisemia, kun Ramo taas "tällää" kirsun kanervikkoon ja etenee peppu keikkuen joko lyhellä tikkaavalla puolijuoksu askeleella ja tekee välillä "säpäköitä" sivuttaisliikkeitä, eikä takuulla pysähdy kuin pissalle tai esineelle :)

Kanttarelleja ja muita juttuja

2009-07-23T22:30:00.003+03:00

Työkiireistä ja laiskuudesta johtuen blogin kirjoittamisessa on ollut aivan älyttömän pitkä tauko. Yritän koota olennaisimmat treenikuulumiset kirjoitustauon ajalta. Aloitan kuitenkin uusimmasta iltaharrastuksestamme, nimittäin sienestyksestä tai oikeammin sen opettelusta. Olin olevina näppärä ja päätin hyödyntää naksutinta harjoittelussa. Niinpä tälläsin kanttarellit reijälliseen maustepurkkiin ja aloitin. Pidin purkkia aluksi kädessäni ja odotin, kunnes Ramo kohdistaa katseen ja kirsun purkkiin, naks ja nami. Homma eteni vauhdilla, joten purkki lattialle ja taas odottamaan. Ramo ei kauan aikaillut, vaan otti vauhdikkaan "touchin" purkkiin, sillä seurauksella, että purkki kieri kolisten pisin lattiaa ... kummallinen kontaktialusta. Onneksi purkki oli vahvaa tekoa, eikä hajonnut säpäleiksi. Harjoittelu vaatii siis vielä pientä säätämistä:)

Jälkitreeniä on tehty sekä henkilöjäljessä että verijäljessä. Henkilöjäljen treeneissä on keskitytty jäljen nostoon, jälkiesineiden ilmaisuun ja kulmatyöskentelyyn. Jäljen nostoon on tullut janatyöskentelyn avulla varmuutta. Ramo nostaa tällä hetkellä jäljen linjalta itsenäisesti ja onnistuneesti noin 20 metrin etäisyydestä. Jälkiesineen ilmaisussa olemme siinä pisteessä, että Ramo ilmaisee esineet pysähtymällä ja ottamalla katsekontaktin, mutta tarvitsee vielä "näytä" kehoituksen tuodakseen esineen ohjaajalle. Ramolla on selvästi kiire takaisin jäljelle, joten olen yrittänyt tehdä esineiden löytymisestä todellisen "juhlahetken". Kulmatyöskentely on mielestäni harjoitusmääräämme nähden erittäin hyvässä mallissa. Ramo jäljestää pääsääntöisesti kulmat tarkkaan ja vauhtia oma-aloitteisesti hidastaen. Kesän aikana olemme tehneet myös pari verijälkitreeniä. Verijälkeä Ramo ajaa hieman henkilöjälkeä hitaammin, mutta kuitenkin innokkaasti. Ensimmäisessä treenissä Ramo työskenteli kaadoilla hieman varovaisen oloisesti. Toisessa treenissä kaato oli Ramon mielestä jo selvästi kiinnostavampi ja se malttoi viipyä kaadolla hieman pidempään. Tavoitteena on jatkaa myös verijälkitreenejä henkilöjäljen ohella.

Tokoilun osalta voi todeta, että junnaamme ohjaajan saamattomuudesta johtuen lähes paikallaan. Perusharjoituksia on tehty satunnaisesti, mutta mainittavaa edistymistä ei ole tapahtunut. Lyhyissä omatoimitreeneissä on keskitytty pääasiassa seuraamiseen ja paikalla makuuseen, mitkä epäilemättä ovat tärkeitä liikkeitä. Päätin jo toukokuussa tehdä tilanteelle jotain, mutta tässä sitä ollaan, edelleen tilanteessa "jottain tarttis tehrä".

Agilityn ohjatut treenit päättyivät ennen juhannusta ja sen jälkeen on tehty satunnaisesti lähinnä omatoimitreenejä. Työn alla ovat olleet kepit, kontakti ja eilisestä lähtien, taas kerran, radalla lähtöluvan odottaminen. Keppejä työstetään verkkokepeillä ja homma alkaa hiljalleen hahmotua Ramolle. Minun töppäilystäni (menin sitten ottamaan verkot ensimmäisenä pois viimeisestä välistä) huolimatta saadaan ajoittain pujottelua muistuttavia suorituksia. Tänään tein keppien aloituksen alkeisharjoitetta, mikä olikin hyvä, koska harjoitus osoitti, että aloitus ei olekaan vielä niin varmaa kuin kuvittelin. Toisena pääteemana oli lähtöluvan odottaminen. Tein yksinkertaisia toistoja, joissa jätin Ramon odottaamaan, kävelin ensimmäisen esteen taakse, kehuin odottamisesta ja palasin palkkaamaan. Tiukka huomatus varastamisesta tuotti tulosta ja sain lopulta 80 % onnistuneita toistoja. Kun odottaminen onnistui, tein ratapätkän, jossa hyppyeste, jolta ohjaus takaakierrolla toiselle hyppyesteelle, josta valssilla putkeen, vauhdin himmaus, putkesta tiukka käännös, minkä jälkeen ohjaus ja kiihdytys suoraan edessä olevalle esteelle. Tein samaa rataa myös eilen osaavan coachin ohjauksessa. Tänään yritin paikata eiliset ongelmat eli pitää ohjauksen kaikki vaiheet koossa. Tein kaikkiaan kuusi toistoa, joista kahdessa töpeksin takaakierron ohjauksen, minkä seurauksena Ramo hyppäsi esteen väärältä puolelta. Muissa saatiin rata alusta loppuun tehtyä, mutta en kyllä ollut omaan suoritukseeni tyytyväinen. Ohjauksessa oli kahdessa toistossa huomattavaa hosumista ja yhdessä teputtelin jotenkin ihan ihmeellisesti. Putkelta ulos ohjaukset onnistuivat omasta mielestäni tänään eilistä paremmin. En jäänyt hidastelemaan ja ihmettelemään,vaan kiihdytin täyteen vauhtiin, kiitos eilen saamieni kommenttien. Lähtöluvan odottamisessa tapahtui rataharjoitteiden myötä juuri se ilmiö, mitä osasin odottaakin. Kun alla oli onnistunut rata ja kunnon revittely lelulla, nousivat Ramon kierrokset "kattoon" ja odottaminen vaikeutui heti kättelyssä. Taas varastamisesta tiukka huomautus ja odottamisharjoituksia ( 3 onnistunutta ja neljännellä luvalla radalle).

Treenikuulumisia ja heleätä helluntaita

2009-05-30T19:08:00.004+03:00

Blogin kirjoittajan laiskuudesta johtuen treenikuulumisten kirjoittaminen on viime viikkoina jäänyt kirjoittamisen aloittamisen suunnitteluun. Kalenteriin hätäisesti raapustettujen muistiinpanojen tulkitseminen jälkikäteen osoittautui yllättävän haastavaksi tehtäväksi, joten pitänee yrittää olla jatkossa hieman aktiivisempi blogin kirjoittaja. Treenien pääteemana on ollut agility ja sen lisäksi on tehty muutama jälkitreeni sekä tokoiltu satunnaisesti.

Agilityn osalta on keskitytty kontaktien ja pujottelun alkeisiin. Ohjaajalle vaikeita oli päättää, miten aloitan kontaktien opettamisen ja kriteerien asettaminen. Alun säheltämisen jälkeen sain kuin sainkin muodostettua itselleni käsityksen siitä, mitä teen, miksi teen, ja miten teen. Käytän apuna kosketusalustaa ja pääasiassa lelupalkkaa, koska se tuntuu toimivan Ramolle tässä kohdin parhaiten. Tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että Ramolle alkaa hiljalleen hahmottua, mitä haluan sen puomin alastulolla tekevän. Lähipäivien aikana on tavoitteena tehdä vähintään yksi kontaktitreeni joka päivä, jotta saadaan toistojen kautta varmuutta suoritukseen. Pujottelussa ollaan niin ikään alkutekijöissä. Tämän viikon ohjatussa kontakti/pujottelutreenissä saavutettiin meille merkittävä edistysaskel keppien aloituksessa ja pujottelun tekniikassa. Ramo ei siis enää loikannut vauhdilla verkon yli, eikä kaahannut täysillä keppien päässä odottavan Nooran luokse ja pujotellut loikkapujottelua takaisin mun luokse. Pujottelutreeneissä keskitytään aloituksen hiomiseen (tässä vaiheessa vielä suoraan kepeille, ei kulmista) ja pujottelun tekniikkaan. Ratatreeneissä koettiin tällä viikolla meidän agility-harrastuksen huipentuma, kun tehtiin ensimmäinen kuuden hyppyesteen ja kahden putken sisältänyt rataharjoitus alusta loppuun virheettä! Tunne oli aivan mahtava, vaikka onnistumisen takana olikin enemmän hyvää tuuria kuin osaamista. Ramo sai erityistä kiitosta irtoamisesta, radan luvusta ja nopeudesta. Ohjaakin oli tuolla kertaa hereillä, ei jäänyt odottelemaan ja haaveilemaan, eikä ennen kaikkea huitonut sinne tänne. Realistina tiedän, että todennäköisesti jo seuraavassa ohjatussa treenissä palataan taas lähtöpisteeseen ja jäljellä on vain muisto tuosta onnistumisesta.

Jälkiharjoitukset ovat olleet opitun kertausta ja mukavaa yhdessäoloa. Erityistä huomiota on kiinnitetty lähinnä jäljen nostamiseen ja aloitukseen sekä esineiden ilmaisuun. Jälkiharjoitusten ohella ollaan tehty muutama esineen ilmaisuharjoitus. Valitsin lopulta ilmaisutavaksi jälkiesineen tuomisen ohjaajalle, koska arvelin sen sopivan Ramolle kaikkein parhaiten. Ramo ottaa halukkkaasti esineitä ja keppejä suuhunsa ja tuo ne mielellään näytille. Valitsin esineiden tuomisen myös siitä syystä, että Ramolle itse jäljestäminen on erityisen palkitsevaa, mistä syystä epäilen vapaamuotoisen jälkiesineen ilmaisemisen (seisomalla, istumalla tai makaamalla) ehkä vielä alkuvaiheessa aiheuttaman mielihyvän tunteen häviävän ajan kanssa jäljestämismotivaatiolle. Tulevissa harjoituksissa tullaan keskittymään edelleen jäljen nostamiseen, kulmatyöskentelyyn ja esineiden ilmaisemiseen.

Tokon suhteen ollaan tehty vähiten töitä, vaikka tiedän harjoitusten olevan enemmän kuin tarpeen. Pariin otteeseen ollaan käyty vesikoirien ALO-tokoryhmän yhteistreenissä ja juuri ennen Ytyn juoksujen alkua päästin tekemään kyläilyn lomassa yhteistreeni Eevan ja Ytyn kanssa. Eevalle taas kerran kiitos antoisasta keskustelusta niin agilityn kuin tokonkin tiimoilta, niin ja tarjoilusta! Tokon osalta pitää vaikkapa huomenna heleänä helluntaipäivänä tehdä tulevia viikkoja varten kunnolla mietitty treenisuunnitelma, ja kirjata se tänne blogiin.

Perro-pojan uudet kuviot

2009-05-10T22:20:00.003+03:00

Mennyt viikko oli monessa suhteessa uuden opettelua. Ensinnäkin Ramo joutui sopeutumaan aikaisempaa hieman pidempiin päivittäisiin yksinoloaikoihin ja harjoitusrintamalla aloitettiin agilityn kontaktiesteiden ja pujottelun harjoittelu. Blogin kirjoittajaa huolestutti eniten, kuinka perro-poika suhtautuu pidempiin yksioloaikoihin. Viikon jälkeen näyttäisi siltä, että huoleni oli ylimitoitettu. Ramo on ainakin toistaiseksi sopeutunut muuttuneisiin olosuhteisiin tyynesti ja ilmeisesti käyttänyt yksinoloajan pääsääntöisesti lepäilyyn. Iltapäivisin kotiin palattuani olen saanut nauttia lambada-esityksistä (perro kulkee peppu villisti keikkuen pallo suussa ympäri kotia). Pitää joskus muistaa soittaa kyseinen kappale taustamusiikkina tuolle keiku-peppulle.

Agility-harjoituksissa törmättiin irtoamisongelmaan, joten irtoaminen on ollut vähien omatoimisten harjoitusten teemana. Ohjatussa harjoituksessa aloitettiin ratapätkällä, jossa oli lähetys hyppyesteelle, takaakierrolla toiselle hyppyesteelle ja valssaten putkeen, jossa vauhdin himmaus ja ulos tiukalla käännöksellä takaisin tulosuuntaan. Ramo oli esteillä aikaisempaa huomattavasti enemmän kiinni minussa. Putkeen se irtosi hieman paremmin ja käännös putkesta ulos tullessa oli todella tiukka. Toisessa harjoitteessa oli lähetys hyppyesteelle, josta suoraan putkeen, vauhdin himmaus ja ulos tullessa tiukka käännös, jonka jälkeen täysillä kahdelle hyppyesteelle. Irtoamisongelma tuli esille myös tässä. Ramo lähti putkesta vauhdilla ensimmäiselle hyppyesteelle, mutta hidasti selvästi heti esteen jälkeen. Lentävällä vinkulelulla saatiin sentään pari kohtalaista toistoa aikaan ja suorituksessa oli sellaista Ramolle tyypillistä nyt mennään, eikä meinata -meininkiä.

Kuten alussa totesin, menneellä viikolla aloitettiin myös kontaktiesteiden ja pujottelun harjoittelu, tai oikeammin niiden suorittamiseen tähtäävien asioiden opettelu. Ensimmäisellä harjoituskerralla lähinnä pohdiskelimme, miten lähteä kontakteja ja pujottelua Ramolle opettamaan. Kontaktien osalta valinnat ovat helpompia, mutta pujottelun osalta on avoimia kysymyksiä. Kontaktien opettelussa hyödynnän kosketusalustaa, koska sitä ollaan jo harjoiteltu omatoimisesti. Harjoituksessa kokeilin ensimmäisen kerran yhdistettynä lelupalkkaan ja se vaikutti hyvältä tavalta. Selvää on, että haastetta tulee riittämään ja monta asiaa pitää vielä itse tarkkaan miettiä.

Perjantai-iltana matkattiin Turkuun vesikoirien ALOtoko-harjoitukseen. Paikalla oli meidän lisäksemme neljä muuta alokasluokan liikkeitä opettelevaa koirakkoa. Ryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa, joten suurin osa ajasta meni koirakkokohtaisten tilannekatsausten tekemiseen, minkä yhteydessä tarkistettiin myös luoksepäästävyys. Ramo teki luoksepäästävyyden osalta nappisuorituksen, vaikka häntä vipattikin niin villisti, että "tuomarilla" oli naurussa pitelemistä. Odotin syliin kiipeävää ja pussavaa oravaa :) Ryhmäliikkeenä tehtiin paikallamakuu. Ajattelin ensi suorittaa liikkeen kokeenomaisesti, mutta arvelin sen olevan kuitenkin harjoitusten vähyys ja olosuhteet huomioiden liian iso haaste. Päätin tehdä täyden ajan, mutta lyhensin etäisyyttä ja lisäksi kävin kerran palkkaamassa. Ramo pysyi koko liikkeen ajan tiiviisti maassa, vaikka vierellä ollutta koiraa käytiin palkkaamassa, mutta vaihtoi lonkkaa muutamaan otteeseen. Läheisestä koirapuistosta kuuluva äänekäs haukunta sai katseen hetkeksi harhautumaan, mutta asento pysyi muutoin rauhallisena. Omatoimisesti treenattiin seuruuta, jäävistä liikkeistä seisomista ja istumista sekä tehtiin luoksetuloja lyhyeltä matkalta. Seuruuta harjoittelin hieman virettä nostaen ja saatiin aikaiseksi muutama oikeasti seuruulta näyttävä pätkä. Jäävissä liikkeissä seisominen sujui tällä kertaa istumista paremmin. Istumiseen pitää jollain konstilla saada huomattavasti lisää nopeutta. Luoksetulon loppuasennon suhteen on tapahtunut edistymistä, mutta jos yhdistän loppuasennon hiukankin pitempään matkaa, tuloksena on naurava, vino orava, heh!

Agi-vääntöä ja etsintää

2009-05-03T15:03:00.004+03:00

Keskiviikkona palattiin reilu viikon harjoitustaon jälkeen agilityn pariin. Lämmittelyn jälkeen tein ikään kuin virittelynä muutamia omatoimisia kontakti- ja kosketusalustaharjoituksia. Ramo keskittyi hienosti, vaikka odotti selvästi lupaa päästä radalle. Päästiin heti ensimmäisessä rataharjoituksessa vääntämään oikein kunnolla. Lähetys putken kautta hyppyesteelle, välistävedolla toiselle hyppyesteelle, takaakierto hyppyesteelle, josta valssaten viimeiselle hyppyesteelle. Tein toistot ilman putkea lähettäen Ramon suoraan ensimmäiselle hyppyesteelle. Viiden toiston sarjaan saatiin jollain ihmeen kaupalla neljä onnistunutta suoritusta. Ohjaajalla oli kahdessa toistossa "palikat" niin hukassa, niin hukassa, mutta Ramo luki huitomiseni lomassa rataa todella hienosti. En voinut olla kysymättä itseltäni, kumpi tässä oikein vei kumpaa?

Toisessa harjoituksessa irroteltiin ja reviteltiin täyteen vauhtiin. Lähetys hyppyesteelle, josta vauhdilla kaarto suoraan putkeen, josta täyttä vauhtia eteenpäin toiseen suoraan putkeen ja täysillä hyppyesteelle. Lähetin Ramon hyppyesteelle, niin takaa kuin uskalsin, kaarto putkeen ja täysillä eteenpäin, käskytykset putkeen ja hyppy. Kahdessa ensimmäisessä toistossa Ramo sukelsi ensimmäisestä putkesta rinnalleni. Tuo saattoi johtua siitä, että olin huomaamattani hidastanut hetkeksi omaa vauhtiani, minkä seurauksena myös rintamasuuntani muuttui aavistuksen suorasta linjasta. Homma toimi, kun tykitin täysillä suoraa linjaa eteenpäin, enkä jäänyt putkien väliin "kurkkimaan" perro-pojan ampaisua ulos ensimmäisestä putkesta. Taas kerran hölmö veto minulta, koska tasa tarkkaan tiedän, että kyllä se sieltä ulos tulee ja vauhdilla!

Lauantaina meidän oli tarkoitus toteuttaa toisen koirakon kanssa ennakkoon tarkkaan ja huolella suunniteltu jälkiharjoitus. Kävin tekemässä molemmilla koirille jäljet kangasmaastoon ja palasin kotiin. Palasimme "harjoitusalueelle" reilu tunnin kuluttua täynnä treeni-intoa, joka kuitenkin vaihtui melko nopeasti hämmästykseen. Molemmat jäljet oli käyty sotkemassa (viety osa merkeistä ja siirretty merkkejä sekä jälkiesineinä olleita makupalarasioita). Inhottavinta oli se, että jäljen sotkemista ei havainnut millään tavalla jäljen alusta eli lähtömerkit ja sitä seuraavat merkit olivat niin kuin olin ne laittanut. Maasto oli paikoitellen hyvinkin sammaleista kangasmaastoa ja sammaleisimmissa paikoissa oli havittavissa melko tuoreita jalanjälkiä, joten emme oikein osanneet keksiä muuta selitystä kuin, että jollakulla on ilmeisesti ollut kova tekemisen puute ja pula pyykkipojista! Hetken tuumailun ja tauon jälkeen päätin päästää Ramon (ilman jälkivaljaita) etsimään alueelta vielä kadoksissa olevat jälkiesineet (namipalarasiat). Alueelle uudestaan saavuttuamme, annoin Ramon haistella yhtä löytämäämme rasiaa, jonka jälkeen pyysin Ramoa etsimään namin. Perro-poika ei tarvinnut toista kehoitusta, se lähti häntä viuhtoen kiertämään aluetta. Seurasin Ramon liikkumista etäältä, mutta samalla itse koko ajan alueella liikkuen. Otin omasta mielestäni ehkä vähän turhankin riskin, mutta toisaalta olin innoissani Ramon järjestelmällisestä ja itsenäisestä työskentelystä. Hetken etsinnän jälkeen Ramo pysähtyi ja otti tiiviin kontaktin, kysyin onko nami siellä ja pyysin tuomaan namin minulle. Innokas hännän vipatus ja perro-poika ryntäsi namirasia suussa luokseni. Että se on taitava tuossa nenän käytössä! Teimme saman toisella harjoitusalueella. Tempun viisautta voi tietysti miettiä, koska se ei varsinaisesti tähdännyt mihinkään. Ramo sai toki käyttää nenäänsä ja tuli palkituksi esineen löytymisestä. Lisäksi sain vahvistuksen erääseen Ramoon liittämästäni ominaisuudesta, nimittäin sen työkoiramaisuudesta. Treenikaverina olleen tyttökoiran kutsu keppileikkiin sai odottaa tasan tarkkaan niin kauan, kunnes hommat oli hoidettu.

"Hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa"

2009-04-25T22:16:00.007+03:00

"Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin varjo katoaa. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. " Tunnetun lastenlaulun ensimmäinen säkeistö sopii mielestäni kuvaamaan Ramon kuluneiden päivien mielentilaa niin hyvin, että päätin aloittaa vähien harjoituskuulumisten kertomisen sillä. Olemme erinäisistä syistä laiminlyöneet harjoittelun ja keskittyneet metsissä kuljeskeluun.

Perjantai-iltana tehtiin sentään jonkinlainen ryhtiliike, kun tarjoutui mahdollisuus jälkitreeniin. Varusteet autoon ja matkaan. Määränpäässä meitä odotti pari tuntia vanha jälki. Matkalla kyllä pohdin, että, onkohan sittenkään viisasta lähteä ajamaan vieraan henkilön tekemään jälkeä, kun talvikauden jälkeen on takana vasta kaksi harjoitusta. Päätin luottaa koiraan ja antaa mennä. Tein kuitenkin suunnitelman-B siltä varalta, että jokin menee pieleen.

Jäljellä oli suorien osuuksien lisäksi yksi kulma ja yksi loiva kaarros. Teimme lähtöalueella tutut rutiinit; rauhoittuminen liinan suoristuksen ajaksi, hetken keskittyminen ja lähetys etsi jälki käskyllä. Lähetin Ramon noin kolmesta metristä lähes kohtisuoraan jäljelle. Ramo nosti jäljen hienosti ja aloitti keskittyneen jäljestämisen matalalla nenällä. Kulmatyöskentelyssä ilahdutti eniten Ramon keskittynyt työskentely ja varmuus siitä, minne jälki jatkuu, ei pienintäkään epäröintiä. Oli lähellä, etten kiljaissut kovaa ja korkealta! Kulman jälkeen jatkettiin tasaisen varmasti eteenpäin. Jäljen loppumetreillä Ramo nosti hetkeksi kirsun ylös ja loikkasi sivummalle. Ihmettelin, että mitäs nyt oikein tapahtuu. Olin kuitenkin puuttumatta tilanteeseen. Perro-pojalla tuli jano! Lähellä oli tarjolla luonnon vesipiste, josta Ramo otti hörpyt ja palasi jäljelle. Saipahan ohjaajakin samalla muistutuksen siitä, että jäljellä voi kuljettaa vesipulloa mukana! Jälkiesineinä oli makupalarasioita. Niiden ilmaisu sujui yhtä lukuun ottamatta hyvin. Rasiat olivat tällä kertaa jäljellä piilossa sammaleiden ja risujen alla niin, että niitä ei voinut silmällä havaita. Kokonaisuutena harjoitus sujui hienosti ja olin niin "ylpiä" pienen kulkijan suorituksesta. Suuri kiitos harjoituksesta kuuluu jäljen tehneelle Sarille, muchas gracias!

Jäljestämistä ja vähän jotain muutakin

2009-04-16T16:31:00.005+03:00

Ramolla on ollut mun "talvilomasta" ja aurinkoisesta säästä johtuen varsin aktiivinen viikko. Tahvo-kissan hoidon (Tahvo loukkasi häntänsä) lomassa on ehditty treenata jäljestämistä, käydä agility-harkoissa ja tehdä pari omatoimista toko-harjoitusta.

Jälkitreeni oli noin 200 metriä pitkä jälki helpossa kangasmaastossa. Tein jäljen normaaliaskelin, lukuun ottamatta kohtaa, jossa jälki ylitti kovapohjaisen metsätien (hiekka). Jäljen alkamiskohta, noin 5 metriä, oli löysää hiekkamaata. Jälki alkoi noin 70 metriä pitkällä myötätuuleen tehdyllä suoralla osuudella, jossa kaksi makupalarasiaa (näkyvillä). Suoran jälkeen loivaa kaarrosta oikealle (noin 30 metriä), jonka jälkeen taas suoraa. Suoralla osuudella yksi makupalarasia (risujen ja sammaleen peitossa jäljellä) ja kovapohjaisen metsätien ylitys, jonka jälkeen noin 20 metriä sammalpohjaista suoraa loppupalkalle. Merkkasin lähdön, ensimmäisen makupalarasian, kaarroksen alun ja lopun sekä jäljen lopun (loppupalkan).

Annoin jäljen vanheta yhden tunnin, ennen kuin toin Ramon lähtöalueelle, noin 10 metrin etäisyydelle jäljestä. Rauhoittuminen lähtöalueelle liinan suoristuksen ajaksi, mikä on kierroksilla käyvästä perro-pojasta yhtä kuin ijäisyys. Malttoi kuitenkin piipaten ja muita erilaisia hassun hauskoja ääniä päästäen (eräs niistä kuulosti jotenkin kkkrrmaulta?) pysyä joten kuten aloillaan. Ilmaa sieraimiin ja lähetys melkein kohtisuoraan edessä kulkevalle jäljelle käskyllä etsi jälki. Ramo lähti vauhdikkaasti, mutta hidasti parin loikka-askeleen jälkeen vauhtia ja painon nenän lähelle maata. Nosti jäljen varmasti ja oikeaan suuntaan. Ramo ilmaisi makupalarasiat pysähtymällä ja katsomalla minua, kehuin kontaktista. Pyysin tuomaan tokan rasian, toi käteen. Vaikka Ramo ilmaisi makupalarasiat innokkaasti, sillä oli ilmaisun jälkeen kova hinku päästä takaisin jäljelle. Pidin kuitenkin pysähdykset rauhallisina. Lähetys jäljelle jälki -käskyllä. Lähti varmasti ja keskittyneesti. Ramo ajoi jäljen tasaisen varmasti metsätielle, jossa hetken pysähdys ja hieman sivuttaissuuntaista liikkumista sekä yksi paikallaan pyörähdys (nenä maassa koko ajan, eikä hakenut multa apuja), jonka jälkeen päättäväisesti tien yli ja metsään. Meinasin sotkeentua liinaan ja kanerviin, kun kompuroin innoissani hienosti sujuneesta tien ylityksestä. Keskittynyttä ja matalalla nenällä tapahtuvaa jäljestystä alusta loppuun asti. Loppupalkalla laitettiin kunnolla "ranttaliksi" ja syötiin herkut vasta sen jälkeen. Seuraaviin jälkitreeneihin otan kulmia ja erikseen treenataan keppien (esine) ilmaisua sekä jäljen ylösottoa. Tein vihdoinkin päätöksen jälkiesineen ilmaisutavasta. Se on esineen ohjaalle tuominen. Jäljen ylösottoa (jäljen suunnan määrittämistä) harjoitellaan ns. viuhka -menetelmää soveltaen.

Agility-harkat pidettiin ensimmäistä kertaa ulkokentällä. En tiedä, johtuiko ulkokentästä vai mistä, mutta Ramo oli todella hyvin "kuulolla". Edes pienen terhakkaan russelli-pojan syöksyminen "reisille" kesken takaakierto -harjoituksen ei saanut keskittymistä ja kontaktia katoamaan muutamaa sekuntia pidemmäksi ajaksi. Olin pudota hämmästyksestä peffalleni, koska kunnon kenttärähinät olisivat olleet enemmän kuin mahdolliset. En tehnyt episodista numeroa, kiitin Ramoa rivakasta luoksetullosta ja jatkettiin hommia. Russelli-poika ei tainnut tykätä meikäläisen kielenkäytöstä ja oikeassa olikin, joukkoon pääsi vahingossa muutama tuhti ärräpää. Harkkojen ohjausteemoina oli hyppyesteillä takaakiertoa ja valssausta sekä esteille irtoamisharjoitus. Vaikka Ramo meni esimerkiksi takaakierron ohjauksessa esteitä hipoa, se ei pyrkinyt käsille. Ohjattujen harjoitusten lisäksi tein omatoimisesti kaksi välistäveto ja sylikäännös -harjoitusta hyppyesteille sekä treenattiin kontaktialustaa. Yhteenvetona voi todeta, että suorituksista oli onnistuneita (koira + ohjaaja) noin 30 % ja jollain tavoin epäonnistuneita (tällä kertaa enimmäkseen ohjaajan mokia) noin 70 %. Karua, mutta totta. Jos tätä menoa jatkuu, niin alan hiljalleen uskoa, että minusta ei vaan yksikertaisesti ole agilitaajaksi.

Omatoimisia toko-harjoituksia on tehty kahdesti. Kangastuvan hiekkakentällä ja Pöytyän kunnan Kyrön kylän "torilla". Kangastuvan kentällä tehtiin 4 eripituista (10-40 askelta) seuruu harjoitusta. Kokeilin taas lelupalkkaa, mutta en saa sitä toimimaan ts. kierrokset nousee liikaa ja seuruusta tulee poikittaista pomppimista. Jäävistä liikkeistä tein 4 toistoa maahan menoa. Kaikissa nopea maahan meno, mutta kahdessa asento vino. Luoksetulon loppuasentoa "tahittiin" lyheltä matkalta. Tulee siitäkin vauhdilla, mutta on sitten tosi helposti se vino orava. Tein 6 toistoa, joista 2 vinoa oravaa, 1 muuten vaan vino ja kolme suoraa eteen tuloa. Lisäksi tein lelulla leikkien vauhdikkaita asennon vaihdoksia istu - stå - maa. Asenne ja into kohdallaan, tietty kun kerran vetoleikin mahdollisuus oli ilmassa. Maaseutukylän tori oli tänään tehdyn toko-harjoituksen paikkana. Tehtiin harjoitus auton renkaiden vaihdon valmistumista odotellessa. Tein seuruuta kytkettynä ja vapaana. Jostain syystä saatiin tällä kertaa hyvä tempo ja asento seuruuseen. Palkkasin viimeisen toiston vapaana seuruusta vetoleikillä, kun se oli aikas kiva suoritus. Seuruun lisäksi tein jäävistä liikkeistä stå ja istu - versiot, molemmista 6 toistoa. Jätin seisomisissa noin 30 askeleen päähän ja istumisissa 4x2:n, kerran 5:n ja kerran 10:n askeleen päähän. Seisomisista onnistui noin 80 % ja istumisista noin 50 % (kahdessa tarjosi seisomista istumisen sijaan). Loppuun tein luoksetulon loppuasennon harjoituksia, 3 lyhyeltä matkalta (5 askelta) ja yksi hivenen pidemmältä matkalta (20 askelta). Suoritukset eivät olleet seuruuta lukuun ottamatta mitään huippuja, mutta olin erityisen tyytyväinen Ramon keskittymiseen erilaisista häiriöistä huolimatta. Häiriöinä jalankulkijoita, polkupyöräilijöitä, rollaattoreita, henkilöautoja, traktori peräkärryineen, kuorma-auto ja lukuisa joukko variksia. Huomattakoon, että yhtään koiraa ei harjoituksemme aikana eksynyt paikalle:)

Kevään ensimmäinen jälkiharjoitus

2009-04-13T18:01:00.005+03:00

Maastolajikausi on avattu! Tein tänään talvitauon jälkeen ensimmäisen jälkiharjoituksen. Aloitin henkilöjäljen perusharjoituksella eli tavallaan palattiin talvitauon jälkeen siihen mistä viime kesänä aloitettiin. Poljin myötätuuleen helppoon kangasmaastoon (lyhyt aluskasvillisuus ja pehmeä pohja) kolme noin 20 - 30 metriä pitkää suoraa, siltä varalta, että talvitauon jälkeen ilmenee mahdollisesti jotain ongelmia. Niiden lisäksi tein noin 80 metriä pitkän jäljen, jossa ensin noin 40 metriä suoraa, sen jälkeen noin 20 metriä loivaa kaarrosta vasemmalle ja noin 20 metriä suoraa jäljen loppuun. Jälki alkoi metsätieltä ja päättyi toiselle metsätielle. Laitoin jäljelle loppupalkan lisäksi neljä makupalarasiaa. Merkkasin ainoastaan lähtölinjan, yhden piilossa olevan makupalarasian ja jäljen lopun (viimeisen makupalarasian).

Harjoituksen ensimmäinen jälki oli siis noin 20 metriä pitkä suora, jonka lopussa oli Ramon lempilelu (osittain piilossa kanervien ja risujen alla). Toiselle ja kolmannelle noin 20 -30 metriä pitkälle suoralle laitoin kummallekin neljä pientä makupalarasiaa, enkä mitään jäljen loppuun. Suunnitelmana oli ajaa jäljet nro 2 ja nro 3 vain siinä tapauksessa, että Ramolla on ensimmäisellä jäljellä liikaa vautia tai, jos Ramo ajaa jälkeä selvästi ilmavainulla. Muussa tapauksessa siirryttäisiin ensimmäiseltä (jälki nro 1) jäljeltä suoraan pidemmälle jäljelle (jälki nro 4). Toin Ramon lyhyen lenkin jälkeen jälkivaljaissa jäljen etsimisen aloituskohtaan. Ramon ääntelystä (kiljahduksia ja piippailua) päätellen, se oli hyvinkin tietoinen tulevasta tehtävästä. Lyhyt rauhoittuminen ja käsky etsi jälki. Ohjasin samalla käsimerkillä, mikä tosin oli aivan tarpeetonta. Jälki alkoi suoraan edestämme noin kahden metrin päästä, joten tehtävä oli helppo. Ramon eteni jäljen sopivaa vauhtia (perässä pysyy reippaalla kävelyvauhdilla) ja jäljesti varman oloisesti kertaakaan päätään jäljeltä nostamatta. Lelun löytymisen Ramo ilmaisi pysähtymällä lelulle. Wau! metsässä on mun lelu! Hieno suoritus! Palkkasin leikkimällä ja Ramo sai kantaa lelua jonkin matkaa jäljeltä poistuttaessa.

Koska kaikki mielestäni tärkeät asiasta (nosti jäljen helposta paikasta varmasti, jäljesti keskittyneesti ja maavainuisesti sekä eteni sopivaa vauhtia) olivat ensimmäisessä harjoituksessa talvitauosta huolimatta kohdallaan, siirryimme lyhyen lenkin ja autoilun jälkeen ajamaan jäljen nro. 4. Jäljen etsintäalueella rauhoittuminen ja käsky etsi jälki, ilman käsimerkkiä. Ramo nosti kohtisuoraan edestämme noin kahden metrin päästä alkavan jäljen varmasti. Jäljesti maavainuisesti, intensiivisesti ja häntä iloisesti viuhtoen. Ilmaisi makupalarasiat pysähtymällä. Kokeilin tuoko Ramo rasian, jos pyydän, toi käteen. Hienoa, antaa syyn miettiä esineen ilmaisun harjoittelua vielä kerran. Hengähdimme kunnolla makupalarasioilla ja kiinnitin erityistä huomiota rauhalliseen rasialta lähtöön sekä jäljen jatkamiseen. Tavoitteenani on, että Ramo lähtee rasioilta (esineiltä) keskittyneesti ja tarkasti. Lähdöt onnistuivat suunnitellusti ja Ramo palasi jäljelle yhtä keskittyneenä kuin rasialle tullessa. Jäljen loppupuolella liina jäi hetkeksi kiinni risukkoon, mistä aiheutui pieni nykäisy. Ramo pysähtyi ja katsoi taakseen, mutta jatkoi ilman eri käskyä jäljestämistä lähes välittömästi. Muistelen, että syksyllä pienet liinan nykäisyt eivät saaneet Ramoa keskeyttämään jäljestämistä saati pysähtymään. Toivottavasti pysähdykset jäävät harjoitusten myötä pois, koska risukkoisessa maastossa pieniä nykäyksiä on aika mahdotonta välttää. Harjoitus päättyi onnistuneeseen makupalarasiailmaisuun, jihuu mikä tunne!

Raviurheilua

2009-04-10T19:36:00.003+03:00

Ramo pääsi tänään mukaani pääsiäisraveihin Metsämäen raviradalle. Olin etukäteen uumoillut, että perro-poikaa eivät kaviouralla kiitävät hevoset jaksaisi pitkään kiinostaa, mutta toisin kävi. Ramo osoittautui varsinaiseksi raviurheilun ystäväksi. Jos jäin seuraamaan lähtöä, niin vieressäni istui radalle tarkaavaisesti tuijottava perro-poika, jonka katse pysyi hevosissa lähdöstä aina maaliin tuloon saakka. Pelivihjeitä koiruus ei harmikseni osannut antaa :)

Aurinkosen sään ja raviurheilusta nauttimisen lisäksi tein raviradan katsomoalueella toko-harjoituksen, kun oli kerran sopivasti häiriöitäkin tarjolla. Tein alkuun 4 eripituista (10-30 askelta) seuraamisaharjoitusta, kaksi kytkettynä ja kaksi vapaana. Seuruuseen tuli välillä, muutamaan askeleen ajaksi, hieman liikaa väljyyttä, mutta Ramo ei kuitenkaan edistänyt ja asento pysyi suorana. Kontakti oli kaikissa harjoitteissa erinomainen. Seuruun lisäksi tein jäävistä liikkeistä seisomaan jäämistä 3 x 5 sarjat. Ensimmäisessä harjoitteessa etenin vain yhden askeleen ja toisessa sekä kolmannessa vaihtelevasti kaksi tai viisi askelta. Noin 70 % pysähdyksistä oli mielestäni hieman hitaita, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa hiipinyt perääni pysähdyksen jälkeen. Harmitti, kun en tajunnut ottaa lelulla pysähdy nopeasti -leikkiä ennen harjoitusta. Olisikohan se tehnyt pysähdyksistä "täpäkämpiä"? Lähdön mittaisen tauon jälkeen tein vielä katsomon edessä kaksi paikallamakuun harjoitusta. Koska tilanne oli meidän tasoomme nähden aika vaativa, asetin kriteeriksi ainoastaan rauhallisen paikalla makaamiseen häiriöistä huolimatta. Häiriöinä olivat kaviouralla ravaavat hevoset, kuulutukset, ohi kulkevat ihmiset, lähellä seisoskelevat ihmiset ja noin 10 metrin päässä vieras koira. Ensimmäisessä harjoitteessa kesto 30 sekunttia ja toisessa uskalsin venyttää ajan välipalkkauksin kokonaiseen puoleentoista minuuttiin. Hienosti Ramo pysyi paikoillaan ja oli suurimmaksi osaksi myös levollisen sekä rauhallisen oloinen.

Harjoitustuokiomme aikana hoksasin, että raviyleisö tarjoaisi oivallisen tilaisuuden harjoitella suhtautumista henkilöryhmiin ja kontaktin pitämistä häiriöiden alla. Helpotin asioita siten, että en vaatinut seuraamista, vaan ainoastaan vierellä (hihna löysällä) kulkemista ja tiivistä kontaktin pitämistä häiriöistä huolimatta. Pujottelimme yhden lähdön ajan yksittäisten ihmisten ja erikokoisten ihmisryhmien lomitse niin läheltä kuin nyt vaan kehtasin kurvailla. Loistava suoritus Ramolta, kontakti pysyi paria lyhyttä katkoa (lapsi ilmapallon kanssa ja lapsi jäätelötuutin kanssa) lukuun ottamatta, ja meno oli muutoinkin perromaisen terhakasta. Ravien aikana käväisimme myös tutustumassa katsomotiloihin, kuljettiin katsomon melko jyrkkiä portaita ja penkkirivien välissä. Sujui ongelmitta, kuten odotinkin. Ramon käyttäyminen raviradalla yllätti minut sikäli, että olin odottanut jonkinlaista säheltämistä ja säntäilyä, mutta vieraat äänet ja ihmiset eivät tuntuneet koiruutta mitenkään ihmetyttävän tai stressaavan. Ravireissu kruunattiin seuraamalla päivän viimeinen lähtö aivan kaviouran reunalla. Jestas, mutta se oli jo vähän jänskää!

Agility-harjoitukset

2009-04-07T22:17:00.005+03:00

Tämän illan agility-harjoitusten ohjausteemana oli välistäveto ja esteille irtoaminen. Välistävedon harjoitus tehtiin lähettämällä koira mutkaputken kautta hyppyesteelle ja välistävedolla toiselle hyppyesteelle. Sarja tehtiin molempiin suuntiin. Ohjausharjoitteen lisäksi päätin olla tarkkana lähtöluvan kanssa ja toistojen välissä kierroksilla käyvä kiharapää oli tavoitteena saada pysymään radalla hiljaa paikoillaan. Ensimmäisessä harjoituksessa lähdöt toimivat todella hienosti, Ramo odotti hiljaa paikoillaan lähtölupaa ja lähti luvan saatuaan kuin "tikka pöntöstä". Lähetykset putkee onnistuivat siis yli odotusten. Enkä tunkenut saattamaan Ramo liian pitkälle putkeen, mistä olisi seurannut se, että olisin ajautunut tekemään hyppyesteelle ohjauksen liian lähelle estettä, jonka seurauksena olisin taas sotkenut välistävedon ohjauksen. Tein kolme toistoa putken kautta esteille, joista kaksi onnistui meidän tasoomme nähden loistavasti. Ramo sai kehuja nopeasta etenemisestä, kääntyi hypyesteen siivekettä hipoen ja eteni hyvässä linjassa toiselle hyppyesteelle. Edellä mainittujen lisäksi tehtiin vielä kaksi toistoa pelkästään hyppyesteillä välistävedon ohjausta harjoitellen.

Toisessa harjoituksessa ohjaaja palautuikin sitten maan pinnalle, niin että rytisi. Ohjaukseni oli jotenkin aivan hukassa. Huomasin omat virheeni ja tajusin kuinka ohjaus pitää tehdä, mutta jostain syystä en saanut korjattua suoritustani. Ramo teki ja yritti lukea onnetonta ohjaustani, mutta suorituksemme ei yltänyt lähellekään aikaisempaa. Tuossa meikäläisen säheltämisessä on se huono puoli, että se tarttuu myös Ramoon. Ramo muuttuu epävarmaksi ja tulee ohjauksessa helposti käsille sekä tekee ylimääräisiä liikkeitä.

Viimeisenä harjoituksena irroteltiin mutkaputkeen lähetyksellä, putkesta ulos ja kiihdytys kahdelle hyppyesteelle. Tässä harjoituksessa sai olla vauhtia, joten rallivaihde päälle ja mehän mentiin. Ohjattujen harjoitusten välissä tein kosketusalusta-harjoitusta ja en malttanut olla kokeilematta pientä pätkää seuruuta namipalkalla. Tämä harjoituskerta taisi noudattaa eräänlaista hampurilais-teoriaa; alkuun onnistuttiin hienosti, puolivälissä totaalinen epäonnistuminen ja loppuun suoritus, josta jäi kummallekin hyvä mieli. Tällaista se kait aloittelevan agilitaajan taipaleen pitääkin olla. Välillä tuntuu, että oma tekeminen on yhtä virheiden analysointia, mutta taidan olla sitä tyyppiä, joka oppii vain virheitä tekemällä. Niin ja kyllä meillä ihan oikeasti on kivaa, vaikka tästäkin kirjoituksesta taitaa välittyä hieman toisenlainen kuva.

Kadonneiden lihapullien arvoitus

2009-04-06T22:04:00.003+03:00

Pyörittelin tänään uunipellillisen pienen pieniä lihapullia vastajauhetusta jauhelihasta ja kypsensin ne uunissa. Herkuja oli tarkoitus käyttää palkkana lähipäivien harjoituksissa. Kun aikaansaannokseni olivat sopivasti kypsyneet, nostin uunipellin hellan päälle ja peittelin lihapullat leivinpaperilla. Koko komeuden päälle laitoin vielä keittiöpyyhkeen. Arkiseen aherrukseeni silmin nähden tyytyväisenä lähdin Ramon kanssa lenkille ja toteuttamaan lihapullien pyörittelyn lomassa suunnittelemaani toko-harjoitusta.

Omatoiminen toko-harjoitus tehtiin tällä kertaa läheisen koulun pihamaalla. Aloitin tekemällä pelkästään perusasentoa. Kriteerinä nopea perusasentoon tuleminen. Tein 2 x 6 sarjan. Ensimmäisessä 4 kohtalaisen suoraa ja 2 vinoa perusasentoa. Toisessa 5 kohtalaisen suoraa ja 1 vino perusasento. Perusasentoon tuleminen oli nopea ja kaikissa hyvä katsekontakti. Lyhyt tauko, jonka jälkeen jatkoin seuraamisen harjoitelemisella. Kriteerinä tiivis seuraaminen ja katsekontakti. Aloitin lyhyellä 20 askeleen suoralla seuruulla. Palkkasin joka toisella askeleella seuraamisen pysyessä tiiviinä. Kontakti herpaantui kaksi kertaa yhden askeleen ajaksi. Lyhyt tauko ja jatkoin 30 askeleen suoralla seuruulla, jossa yksi pysähdys 15 asekeleen jälkeen. Kriteerinä tiivis seuraaminen, katsekontakti ja pysähdyksessä perusasentoon meno. Palkkasin edelleen joka toisella askeleella. Seuraaminen oli tiivistä ja pysähdyksessä nopea perusasentoon meno. Pysähdyksen jälkeen hieman laahava seuraaminen, jonka Ramo tosin korjasi muutaman askeleen jälkeen. Kontakti pysyi nyt koko ajan. Onnistumisesta innostuneena päätin ottaa riskin ja kokeilla seuruuta lelupalkalla. Lyhyt 10 asekeleen seuruu ja vapaustu lelun perään. Tiivis ja innokas seuraaminen, tosin hieman vinossa. Ramo vauhdista takaisin luokse, lelu piiloon ja uudestaan. Tuloksena kahdella jalalla seuraava perro-poika. Pysähdyin, pyysin perusasentoon ja jatkoin seuruulla kolme askelta edistävää seuruuta ja kontakti jossakin taskuun kadonneessa lelussa, argh! Harmitti aivan vietävästi. Lyhyt tuumaustauko, jonka jälkeen tein vielä namipalkalla kaksi lyhyttä 10 askeleen seuruuta, jotka edellisiä huomattavasti keskittyneenpiä ja hyvällä kontaktilla.

Väliin tehtiin pieni kierros koulun ympäri ja jatkettiin paikalla makuun harjoituksella. Jätin Ramon noin 20 askeleen päähän ja palasin vapauttamaan perusasennon kautta noin 30 sekunnin kuluttua. Häiriöt nollassa ja pysyi rauhallisesti paikalla. Seuraavaksi jätin Ramon noin 20 askeleen päähän, tarkoituksena oli pidentää aika yhteen minuuttiin. Kun ajasta oli kulunut suunnilleen puolet, läheiselle tielle ilmestyi kävelijä koiransa kanssa. Ramo pysyi paikallaan, mutta kaula venyi, venyi ja venyi. Katsoin parhaaksi palata Ramon luokse, etenkin kun vieras koira ilmoitti olemassa olostaan äänekkäästi haukkuen ja Ramoa tuijottaen. Palkkasin paikalla makuussa pysymisestä. Hieno suoritus Ramolta. Vapautin perusasennon kautta lelulle. Kun Ramo vielä palautti oma-aloitteisesti lelun nopeasti takaisin, päätin palkita oikein kunnon revittelyllä (jahtaa ohjaajaa ja taistellaan lelusta).

Leikin jälkeen lyhyt jaloittelutauko, jonka jälkeen tein jäävistä liikkeistä seisomaan jäämisen. Tein 3 x 4 sarjat. Kriteerinä pysähdys käskystä ja paikallaan pysyminen. Seuraamisen suhteen laskin kriteeriä ja tavoittelin jotain sinne päin olevaa seuraamista. Ensimmäisessä harjoitteessa etenin stå-käskyn jälkeen vain 2 askelta. Toisessa harjoitteessa pidensin matkan 5 askeleeseen ja kolmannessa 10 askeleeseen. Kahta lukuun ottamatta onnistuneita seisomaan jäämisiä. Seisomaan jääminen on ollut meidän jäävistä liikkeistä ehdottomasti parhaimmalla tolalla oleva liike, mutta jostain syystä siinä on tapahtunut jonkinlainen taantuma. Pitänee tehdä jatkossa enemmän hauskoja nopeita pysähdy nopeasti seisomaan -harjoituksia. Harjoitusten loppuun otin lelulla maahan - istu - seiso leikkiä. Että voikin mennä perro-poika nopeasti maahan, kun tiedossa on lentävä lelu!

Sitten vielä takaisin niihin lihapulliin. Saavuttuamme takaisin kotiin nappasin pakastepussit esiin tarkoituksenani laittaa lihapullat pusseihin ja pakastimeen tulevaa käyttöä odottamaan. Puolet uunipellillä olleista lihapullista oli kadonnut! Kerrottakoon vielä, että lihapullien päälle lähtiessäni laittamat leivinpaperi ja keittiöpyyhe olivat paikoillaan. Olen varma, että Ramo ei ole käynyt pistelemässä lihapullia suuhunsa ennen lähtöämme. Hetken mietinnän jälkeen jäljellä jää vain yksi vaihtoehto, Tahvo! Kissa löytyi lampaantaljan päältä, missä se köllötteli silmin nähden tyytyväisen näköisenä. Yritin haistella, olisiko sen suupieliin jäänyt lihapullan tuoksua. Uuninpäällistä tarkasti tutkittuani olin löytävinäni pari hieman rasvaista anturan jälkeä.

Krrouu ... krrmauu!

2009-04-01T21:21:00.003+03:00

Otsikko on tällä kertaa omistettu Tahvo-kissalle, jonka keväiset serenadit soivat niin sisällä kuin ulkonakin kilpaa keväisen auringon kanssa. Kastrointi ja penisamputaatio eivät ilmeisesti ole vieneet viriilin kissa-herran uskoa suvun jatkamiseen. Ensimmäisten "sointujen" kajahtaessa eetterin Ramo oli todella huolestuneen näköinen. Nyt Tahvoa sattuu ja pahasti, mammaa, täällä tarvitaan apua! Muutaman serenadin kuuntelun jälkeen, niistä on tullut Ramolle hauskaa ja jännittävää hupia. Tahvon "joikatessa" perro-poika tapailee hiljaa omia "sointuja". Jos tätä jatkuu vielä muutaman päivän, niin Tahvolla on taustalaulaja omasta porukasta.

Agilityn ohjatussa harjoituksessa tehtiin vauhdikkaita ohjausharjoitteita kolmella hyppyesteellä ja putkella sekä sylikäänöstä kahdella hyppyesteellä ja putkella. Ohjausharjoitteet sujuivat tällä kertaa hienosti ja saatiin onnistuneita toistoja. Vaikka Ramo irtoaa hyvin esteille, se kuitenkin lukee tarkasti ohjaustani ja siten myös poimii tarkkaan kaikki tekemäni virheet, kuten kummalliset hidastukset. En käsitä, miten voinkin välillä olla todellinen tumpelo. Pieni ääni jossain pään sisällä kyllä sanoo, että liiku, mutta silti tuntuu, että lähes "leiriydyn" johonkin kummalliseen kohtaan. Sylikäännöksen harjoitteessa hidasteluni kostautui välitömästi Ramon ylimäärisinä liikkeinä tai jopa pysähdyksenä. Harjoite onnistui heti, kun sain liikettä omiin niveliin. Omatoimisissa harjoituksissa olemme treenanneet sekä opittuja ohjaustekniikoita että esteille etenemistä ja irtoamista. Harjoituspaikkana meillä on ollut itse lumesta tuunailtu "esterata" (6 lumesta muotoiltua noin 20 cm korkeaa muuria).

Toko-harjoituksissa pidettiin pieni totaali-tauko ja nyt on reilu viikon ajan jatkettu satunnaisesti omatoimisia harjoituksia. Tauon aikana pohdiskelin seuruun syvintä olemusta ja samaa taisi tehdä Ramokin. En meinannut pysyä tuulihousuissani, kun uskaltauduin tauon jälkeen ensimmäisen kerran kokeilemaan seuraamisliikettä. Olin henkisesti varautunut siihen, että etenemme korkeintaan neljä askelta seuruussa ja sen jälkeen seuruu vaihtuu vierellä kulkemiseen. Vielä mitä, Ramo tarjosi oma-aloitteisesti tiivistä, tosin hieman jalkani ympäri kiertyvää, seuruuta katsekontaktin kera. Onneksi mulla oli sen verran älliä, että en jatkanut kulkuani älyttömyyksiin, vaan palkkasin "takkutukan" ruhtinaallisella vetoleikillä. Yllätys oli valmis, kun sain Ramolta vielä toisen ja kolmannenkin vastaavan suorituksen. Tänään kokeilimme seuruuta liikkeenä hieman oudommassa ympäristössä ja peijakas se toimi edelleen. Toivottavasti tuossa ei ole kysymys mistään hetkellisestä onnen kantamoisesta, vaan ihan oikeasta edistymisestä. Seuruun lisäksi olen tehnyt jääviä liikkeitä ja paikallaan makuuta sekä luoksetulon loppuasentoa lyhyillä välimatkoilla. Jäävistä liikkeistä parhaiten toimii maahan meno ja istuminen, jostain syystä seisomiseen on ollut epävarmuutta ja pientä liikehdintää. Paikallaan makuu sujuu häiriöttömässä ympäristössä hienosti. Häiriöiden alla (autoja, ihmisiä ja erilaisia ääniä) olen uskaltaunut pariin otteeseen kokeilemaan 30 sek. ja kerran minuutin, kaikki onnistuneita suorituksia.

Rautakangen niellyt ohjaaja ja orava

2009-03-14T15:36:00.018+02:00

Ennen kuin menen rautakangen nielleeseen ohjaajaan ja oravaan, muutama sana agility-harjoituksista. Agilityn omatoimisissa harjoituksissa on kerrattu tähän mennessä opittuja ohjaustekniikoita ja lähtökäskyn odottamista. Tämän viikon ohjatun agilityharjoituksen teemana oli poispäin käännös. Aluksi harjoiteltiin poispäin kääntymisen tekniikkaa. Teimme poispäin kääntymisiä molempiin suuntiin. Ne toimivat muutaman toiston jälkeen hienosti. Olin muutoinkin tyytyväinen Ramon keskittymiseen ja tekemiseen, vaikka tuo selvästi odotti lupaa päästä radalla odottaville hyppyesteille ja putkeen.

Kaksi ensimmäistä poispäin kääntymisen harjoitetta tehtiin kahdella hyppyesteellä. Kolmas harjoite putkella ja kahdella hyppyesteellä. Saimme kaikissa harjoitteissa onnistuneita toistoja enemmän kuin epäonnistuneita eli osaamistasoomme nähden hyvin sujuneet harjoitukset. Kolmannessa harjoitteessa (lähetys putkeen, putkelta hyppyesteelle, poispäin käännös toiselle hyppyesteelle) Ramo luki erityisen tarkasti ohjaustani ja suoritus oli sen johdosta juuri niin hyvä kuin ohjaukseni oli looginen ja rauhallinen. Jostain syystä kiirehdin ja hätäilin aivan turhaan muutamissa poispäin käännöksissä, vaikka tässä kohdin ei todellakaan olisi ollut mitään tarvetta moiseen hoppuiluun. Noora muistuttikin minua taas kerran ohjauksen loogisuuden tärkeydestä Ramon kanssa. Harjoitteiden tauoilla tehtiin kaksi kestoltaan noin puolen minuutin paikalla makuuta välipalkkauksella ja lyhyellä etäisyydellä. Molemmat onnistuneita suorituksia. Muutoin keskityimme tauoilla rauhoittumisen harjoitteluun. Olin tyytyväinen, että Ramo malttoi makoilla vieressäni rentona edes muutaman minuutin ajan. Radalla oltiin edelleen tarkkoina ääntelyn ja esteille tai putkeen irtomisen suhteen. Ramolta on jo jonkin aikaa kielletty kaikenlainen omatoiminen esteille tai putkeen singahtelu ja kovaääninen riekkuminen. Ainakin toistaiseksi olemme saavuttaneet yhteisymmärryksen asiasta ja kierroksilla käyvä perro-poika malttaa käskystä odottaa hiljaa, kun toistojen välillä kuuntelen Nooran kommentteja. Nyt olemme alkaneet vaatia myös lähtökäskyn odottamista ääntelemättä ts. lupa lähteä tulee vasta, kun suu pysyy kiinni. Työtä tehdessä saa sitten kailottaa sielunsa kyllyydestä, jos siltä tuntuu ja mielellään Ramo ääntään käyttääkin :)

Sitten siihen rautakangen nielleeseen ohjaajaan ja oravaan. Mahdetaankohan jossain päin Suomea järjestää tulevan kesänä jonkinlaisia jäykkänä kävelyn mestaruuskisoja? Huomasin nimittäin eilisissä toko-harjoituksissa olevani tässä todella lahjakas. Ramo puolestaan tähtää johonkin talent-kisaan esittämällä erästä jyrsijöiden lahkoon kuuluvaa eläintä. Luoksetuloliikkeen lopussa Rumpsukka muistutti aikoinaan erään pankin tunnuksen tyyliteltyä orava-hahmoa.

Toko-harjoitukset tehtiin kokeenomaisesti, mutta kuitenkin kunkin koirakon yksilöllisen suunnitelman ja tason mukaan. Myös välipalkkauksen käyttö oli sallittua. Harmikseni myöhästyimme ryhmäliikkeistä, joten luoksepäästävyys ja paikallamakuu osuudet jäivät meiltä suorittamatta. Tein omatoimisesti kaksi paikalla makuun harjoitetta omaa suoritusvuoroa odotellessa. Molemmat olivat kestoltaan lyhyitä ja toisessa jätin Ramon ainoastaan kuuden askeleen päähän. Ramo oli kummassakin harjoitteessa hieman "täpönä", mutta pysyi kuitenkin makuulla perusasento-käskyyn saakka. Harjoitussuunnitelmamme sekä Kaisan kommentteja ja arvosanat suorituksistamme.

Kokeenomaisesti 13.3.2009 tehdyn toko-harjoituksen suunnitelma ja suorituksen arviointi

Luoksepäästävyys. Tuomari toimii kokeenomaisesti, mutta suoritamme liikkeen välipalkkauksin.

Paikalla makaaminen. Suoritamme kokeenomaisesti, mutta kestoltaan lyhyempänä. Jättö enintään yhdeksi minuutiksi, minkä jälkeen paluu koiran luokse. Välipalkkauksia rauhallisesta paikallaan makaamisesta siihen asti kunnes aika tulee täyteen. Jos pysyy koko ajan rauhallisesti maukuulla perusasentoon käskyyn saakka, niin perusasenosta vapaksen jälkeen kunnon vetoleikki-palkka.

Ryhmäliikeet jäivät meiltä suorittamatta, joten ei kommetteja niistä.

Seuraaminen taluttimessa ja seuraaminen vapaana. Suoritamme molemmat liikkeet harjoituksena ei kokeenomaisesti, koska seuruu ei ole lähelläkään alokasluokassa vaadittavalla tasolla. Harjoituksissa teemme lyhyitä seuruupätkiä välipalkkauksin sekä suunnanmuutokset ja täyskäännöksen liikkeenohjaajan käskyttäessä.

Oma arvio: Seuruu oli ehkä noin sekunnin ajan alokasluokassa vaadittavalla tasolla, mutta en odottanutkaan sen sitä olevan. Harjoituksen välipalkattu seuraaminen oli liian väljää tai poikittaista. Lisäki katsekontakti ja keskittyminen herpaantuivat vapaana seuraamisessa kolme kertaa totaalisesti. Kaisan kommentit ja arvosana olivat omasta mielestäni näistä liikkeistä aivan liian hyvät suoritukseemme nähden. Tarkoitus lienee hänellä ollutkin lähinnä kannustaa meitä tai minua jatkamaan harjoittelua.
Kaisan kommentit ja arvosanat: Hyvä! Harjoitusta vaan lisää ja suunnanmuutokset varmoiksi ohjaajalle. Arvosanat: taluttimessa 9 ja vapaana 8.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä. Suoritetaan kokeenomaisesti, mutta koesuoritusta huomattavasti lyhyemmällä seuraamisella (seuraamisessa välipalkkaus) ja palkkauksella perusasennon jälkeen.

Oma arvio: Seuraamisesta en viitsi sanoa mitään, mutta maahanmeno oli nopea ja jäi rauhallisesti katsomaan, kun meikäläinen töpötteli rautakanki-kävelyä matka riittää käskyyn ja takaisin. Palkkasin perusasennon jälkeen, ennen kuin purskahdimme Kaisan kanssa nauramaan todella omintakeista liikehdintääni.
Kaisan kommentit ja arvosana: Nopean reagointi maahan-käskyyn. Seuraamisasennon vinoudesta johtuen makuuasento vinoon. Pysyi rauhallisesti paikallaan. Arvosana 9.

Luoksetulo. Suoritamme kokeenomaisesti, mutta koesuoritusta huomattavasti lyhyemmällä välimatkalla (enintään 10 askelta) ja palkkauksella eteen istumisesta.

Oma arvio: Perusasentoon jääminen oli ok. Luoksetulo nopea, kuten odotinkin. Eteen istuminen hieman vino ja kiipesi, mutta kuitenkin vireeseen nähden kohtalainen suoritus, eikä törmännyt kovasta vauhdista huolimatta.
Kaisan kommentit: Jäi hyvin paikalleen. Hyvä ja nopea luoksetulo. Edessä hiukan vino orava :)

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Suoritamme kokeenomaisesti, mutta koesuoritusta huomattavasti lyhyemmällä seuraamisella (seuraamisessa välipalkkaus) ja palkkauksella perusasennon jälkeen.

Oma arvio: Seuraamisesta en viitsi tässäkään kohtaa sanoa yhtikäs mitään. Seisominenkin onnistui vasta toisella yrittämällä. Ramo pysähtyi kyllä stå-käskyn jälkeen nopeasti, mutta meni istumaan. Palasin takaisin ja jatkoimme seuruuta muutaman askeleen, jonka jälkeen jäi stå-käskystä seisomaan. Odotti rauhallisesti paluutani. Epäonnistuminen johtui omasta mielestäni osittain tuossa meidän vaiheessa olevassa seuraamisesta. Olemme tehneet lyhyitä seuruupätkiä perusasennosta perusasentoon, joten ...
Kaisan kommentti: Toinen yritys hyvä!

Estehyppy. Suoritamme hypyn kokeenomaisesti, mutta käskytys seisomaan jäämisen ei kokeenomaisesti harjoituksena. Käytetään namipalkkaa alustalla esteen takana varmistamassa pysähtyminen ja palkkaan esteen yli, jos pysyy esteen takana seisomassa.

Oma arvio: Ramo ehti tarkkaavaisuudestani huolimatta käydä ennen liikkeen suorittamista kerran hyppäämässä esteen omatoimisesti. Jotain tällaista osasin koko ajan odottaa. Tarkoitus oli olla hereillä ja estää moinen sooloilu, mutta myöhästyin. Harjoituksessa Ramo otti hyvin perusasennon ja hyppy esteen yli oli hyvä. Jäi vahingossa esteen taakse seisomaan, josta palkkasin.
Kaisan kommentit ja arvosana: Hyppy hyvä, mutta ohjaaja tarkkana käsien kanssa. Ohjaajan oikea käsi teki aivan turhaan pienen eteenpäin suuntaavan liikeen, jota Ramo ei tosin edes huomioinut. Arvosana 9. Seisomista lisää.

Kokonaisvaikutelma. Tavoitteena on saada säilytettyä koko harjoituksen ajan Ramolla hyvä vire ja kontakti sekä itselläni keskittynyt tekeminen ja iloinen mieli. Jos ja kun yksittäisissä liikkeissä tulee virheellinen suoritus, uusin liikkeen välittömästi ilman taukoa.

Oma arvio: Harjoitus sujui kokonaisuutena osaamistasoomme nähden normaalisti ja paljolti ennakko-odotusteni mukaisesti. Ramo keskittyi tekemiseen hieman ennakoimaani paremmin, eikä käynyt niin kierroksilla, kuin ennakkoon odotin. Oma tekemiseni oli paikoitellen todella kummallista ja jäykkää. Maahanmenon yhteydessä esittämäni rautakanki-kävely oli todellinen pohjanoteeraus, vaikka siitä makeat naurut saimmekin.
Kaisan kommentit ja arvosana: Iloinen, hyvä kontakti! Arvosana 9. Harjoitusta lisää, niin hyvä tulee.

Kokeenomaisesta harjoituksessa jäi kokonaisuutena itselleni hyvä mieli, vaikka ryhmäliikkeistä myöhästyminen aluksi harmittikin. Tokon alokasluokan koevalmiuden saavuttamiseen miellä on kuitenkin vielä pitkä matka kuljettavana ja monta harjoitustuntia tehtävänä. Molemmilla on kuitenkin hitaasta etenemisestä huolimatta harjoittelumotivaatio tallella. Kanki ja orava jatkavat edelleen myös toko-harjoituksia ja osallistuvat ehkä tokon alokasluokan kokeeseen joskus viiden vuoden päästä :)

Toko-harjoituksia ja agiliitoa

2009-03-08T19:45:00.003+02:00

Tokon osalta kotiharjoituksissa on tehty perusasentoa, uutta perusasentoa liikkeen jälkeen, lyhyitä pätkiä seuraamisliikettä, paikallaan makuuta, liikkeestä seisomista, liikkeestä maahanmenoa, luoksetulon eteenistumista ja noutokapulaan tarttumista, pitoa ja luovutusta. Perusasento-harjoituksissa tavoitteena on ollut vahvistaa sivu-käskyn ja oikean perusasentopaikan välistä yhteyttä. Ramo hakeutuu yleensä innokkaasti sivulle, mutta ei varmasti oikeaan sivullaistumispaikkaan. Olen yrittänyt kiinnittää harjoituksissa erityistä huomiota oikean sivullaistumispaikan varmaan hahmottamiseen. Perusasennon harjoittelu pidetään jatkossa osana päivärutiineja, koska se on osoittaunut erinomaiseksi keinoksi harjaannuttaa omaa ohjaamistyöskentelyä. Tämä kaikki olisi tietysti pitänyt ymmärtää jo aikoja sitten. Aktiivinen seuraamisliike on meillä edelleen se suuri mysteeri. Harjoittelua on tehty lyhyissä pätkissä; perusasennosta aktiivista seuraamisliikettä enintään kuusi askelta ja päätös perusasentoon. Tällä hetkellä tuntuu, että seuraamisen saaminen tokon alokasluokassa vaadittavalle tasolle häämöttää jossain valovuosien päässä. Tilannetta ei yhtään helpota se, että tiedostan sössineeni seuraamisen alkeisharjoittelussa.

Jos seuraamisen harjoittelussa junnataan paikallaan, niin paikallaan makuussa ja liikkeestä seisomisessa sekä maahan menemisessä on tapahtunut edistymistä. Paikkamakuun osalta toki tarvitaan vielä todella paljon häiriöharjoittelua, mutta häiriöttömässä ympäristössä olemme päässeet kasvattamaan ajallista kestoa yhteen minuuttiin virheettömästi. Liikkeestä seisomisen ja maahan menemisen harjoituksissa on saatu lisää suoritusvarmuutta. Viime perjantain tokoharjoitusten teemoina olivat paikkamakuu häiriön alla, liikkeestä maahan meno ja luoksetulo. Teimme kaikkiaan kolme paikkamakuun harjoitusta. Pidin harjoitukset helppoina ja kävin välipalkkaamassa rauhallisesta paikallaan makuusta. Liikkeestä maahanmenon harjoituksissa teimme 4 x 5 toistosarjoja, joista kahdessa sarjassa yksi väärä liike (jäi seisomaan) ja yksi hiipivä maahan meno. Hienoa työtä meiltä. Luoksetulon harjoituksessa kokeilin ensimmäisen kerran luoksetuloa ehjänä kokonaisuutena, noin viiden metrin matkalta. Hyvä, että kokeilin, koska se osoitti selvästi, että eteen istuminen vaatii vielä lisää hiomista. Ramo odotti rauhallisesti paikoillaan poistuessani ja eteni tänne-käskystä todella nopeasti luokseni, mutta oli vähällä törmätä minuun ja eteen istuminen oli vino. Tein loput toistot eteen istumista pienillä liikkeillä taaksepäin ja harjoituksen loppuun kaksi luoksetuloa noin viiden metrin matkalla, palkaten nopeudesta kunnon vetoleikillä.

Agiliidon osalta tämänpäiväinen ohjattu harjoitus osoitti, että omatoimisesta metsäharjoittelustakin voi olla jotain hyötyä. Ohjatun harjoituksen teemoina olivat välistäveto ja valssi. Välistävedot sujuivat tällä kertaa hienosti ja saatiin onnistuneita toistoja enemmän kuin epäonnistuneita. Onnistumiseen vaikutti erityisesti se, että ohjaamiseni oli huomattavasti parempaa kuin aikaisemmin ohjatuissa harjoituksissa ja Ramo taas luki heti selvästi tarkemmin parempaa ohjaamistani. Valssin osalta olikin sitten takkuisempaan. Olin lähes joka kerta valssiin tullessa myöhässä ja harjoitus näyttikin taas sen tosiasian, että nopean koiran kanssa ohjaajan on vaan yksikertaisesti oltava nopea ja ohjattava selkeästi sekä loogisesti. Perron kanssa on turha yrittää juosta kilpaa :)

Tokoilua ja hankirallia

2009-02-28T23:36:00.004+02:00

Perjantain toko-harjoitusten teema oli paikallamakuu, liikkeestä istuminen ja kiipeämisnouto. Ramo oli harjoitusten alussa täpinöissään viereisellä kentällä agility-harjoitusta tekevästä koirakosta. Katse hakeutui tämän tästä viereiselle kentälle ja ilme oli odottava, että joko me mennään. Teimme alkuun muutaman kerran perusasentoa ja katsekontaktiharjoituksen, jotta päästiin hyvään vireeseen ja sain keskittymisen omaan tekemiseen. Harjoitukset aloitettiin paikkamakuulla ryhmässä. Koirat olivat noin kolmen metrin päässä toisistaan ja Ramo sai reunapaikan, joten toisen koirakon aiheuttamaa häiriöefektiä ei ollut molemmilla puolilla. Harjoitus tehtiin kilpailunomaisesti Kaisan toimiessa liikkeenohjaajana. Koirat perusasennosta paikkamakuuseen. Jouduimme ottamaan perusasennon pariin kertaan, koska viereisen kentän tapahtumat tuntuivat edelleen kiinnostavan Ramoa sen verran paljon, että perusasennossa pysyminen tuotti vaikeuksia. Palkkasin muutaman kerran pelkästään hyvästä perusasennosta. Ramo reagoi maahanmenokäskyyn nopeasti, joskin asennosta tuli hieman vino. Jätin Ramon ensin vain noin parin metrin päähän, koska emme olleet tätä ennen tehneet paikkamakuun häiriöharjoittelua muiden koirakoiden kanssa kuin kerran ja halusin Ramon säilyttävän rauhallisen mielialan. Kävin välillä palkkaamassa vierellä. Pidin katseeni tiukasti Ramossa, jotta huomaisin mahdolliset pienetkin levottomuuden merkit riittävän ajoissa. Ramo oli suurimman osan ajasta rauhallinen ja tarkkavainen. Takana olevan kentän agility-harjoitus kiinnosti edelleen sen verran, että sinne piti muutamaan otteeseen vilkuilla ja kerran jopa nousta seisomaan. Ehdin onneksi Ramon viereen juuri ennen seisomaan nousemista ja käskin rauhallisella käskyllä takaisin maahan, palkkasin ja jätin vielä hetkeksi ennen harjoituksen päättymistä. Harjoitus osoitti kuinka häiriöherkkä liike on kysymyksessä. Teimme lisäksi paikkamakuun häiriöharjoituksen pareittain. Ramo oli tässä harjoituksessa huomattavasti rauhallisempi ja tarkkavaisempi.

Seuraavaksi oli vuorossa liikkeestä istuminen, jota olemme harjoitelleet huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi liikkeestä seisomista. Jos etenin vähänkään nopeammin niin Ramo pysähtyi istumisen sijaan seisomaan. Etenin siis todella hitaasti ja saimme tehtyä neljä onnistunutta toistoa, joissa tosin kahdessa pylly ei liikkeen aikana edes noussut kunnolla maasta :) Tällä hetkellä liikkeestä seisominen ja maahan meneminen toimivat huomattavasti paremmin kuin istuminen. Harjoituksen jälkeen jäin taas pohtimaan, että onko käskysanojen erottelu sittenkään vielä riittävän sujuvaa vai, onko kysymys vain siitä, että emme ole harjoitelleet liikettä riittävästi?

Viimeisessä harjoituksessa meillä oli mahdollisuus tutustua A-esteeseen. Uusi tuttavuus hieman hirvitti, mutta ajattelin, että käytetään tilaisuus hyväksi, kun kerran on mahdollisuus tutustua moiseen kapistukseen ohjatusti. Ramokin vaikutti ensin epäröivän A-esteelle kiipeämistä ja ehdin jo miettiä, oliko siihen tutustuminen sittenkään hyvä juttu. Ensimmäisen kerran epäröinnin jälkeen perro-poika kuitenkin kiipesi päättäväisesti A-esteelle ja alas. Kolmannella kerralla tultiin esteelle jo sellaisella vauhdilla, että mammaa hirvitti. Ramolle suoritus oli selvästi kova juttu ja saihan siitä palkaksi vielä kunnon vetoleikit. Noudon tilannekatsauksessa Kaisa oli sitä mieltä, että voisimme aloittaa luovutusasentoon tulemisen harjoitteleun. Olin kotona tehdyissä harjoituksissa tuskaillut rauhallisen otteen kanssa, mutta harjoituksissa homma yllättäin toimikin hienosti. Ramo tarttui kapulaan innokkaasti, hyvällä otteella ja piti sitä rauhallisesti suussaan. Samoin luovutus oli rauhallinen, eikä sellainen sylkäisy kuin kotona. Harjoittelimme 4 x 4 luovutusasentoa, siten, että otin Ramon ensin 3 kertaa peräkkäin ilman kapulaa eteen luoksetulopaikalle ja neljännellä kerralla laitoin kapulan suuhun. Ramo tuli tiivistii eteen ja vire oli muutoinkin A-esteelle kiipeämisen jäljiltä korkealla.

Lauantaina oltiin tekemättä mitään ja nautittiin aurinkoisesta talvisäästä. Päivän kruunasi kunnon hankiralli Ytyn kanssa. Kaverusten riemua ja vauhdikasta menoa olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Harmi, ettei ollut minkäälaista kuvausvälinettä mukana, jolla ikuistaa valkoisella hangella kiitävä kaksikko.

Metsäagilitya ja tokoilua

2009-02-26T22:44:00.005+02:00

Metsäagility, uusin aluevaltauksemme. Olen joutunut käyttämään jonkinlaista luovuutta agility-harjoitteiden tekemisessä, koska meillä ei ole mahdollisuutta omatoimiseen halliharjoitteluun. Niinpä olen hyödyntänyt lähellä olevaa metsäpalstaa agilityn ohjausharjoitusten tekemisessä. Sainpa pienellä tuunauksella tehtyä yhden esteenkin, grandioso! Ohjausharjoitteet ovat olleet seuraavanlaisia:

Yhden puun kierto. Lähetys viereltä puun kierton ja toistoja molempiin suuntiin. Nämä toimivat jo melko hyvin. Etäisyys on vaihdellut noin kahdesta metristä viiteen metriin. Kriteerinä on ollut irtoaminen käskystä ja ohjaajan osoittamaan kiertosuuntaan.
Kahdeksikko. Kahden toisistaan noin kolmen metrin etäisyydellä olevan puun avulla. Toistoja molempiin suuntiin ja kriteerinä tässäkin irtoaminen ohjaajan käskystä sekä ohjaajan osoittamaan kiertosuuntaan. Nämä sujuvat jo mallikkaasti ja vauhti on välillä todella kova.
Välistävedon harjoittelu neljän lähekkäin olevan puun avulla. Lähetys kahden puun väliin, jonka jälkeen välistäveto ja ohjaus taas kahden puun väliin. Palkka lentää takaa Ramon etenemissuuntaan. Älysin onneksi tehdä harjoitteen ensimmäisen kerralla hitaasti läheltä ohjaten ja namilla palkaten, koska mistäpä tuo perropoika olisi voinut tietää, että haluankin sen noiden kaikkien puiden kiertämisten jälkeen menevän kahden männyn välistä:) Tätä on kokeiltu vasta pariin otteeseen 2 x 3 ja 2 x 5 toistoina. Toisella harjoituskerralla sain mielestäni välistävedon liikkeenä sellaisena kuin sen todennäköisesti pitäisi olla radallakin.
Tuunaamallani luonnonesteellä olemme harjoitelleet ainoastaan esteelle irtoamista.
Sylikäännöksen osalta olemme harjoitelleet ainoastaan tekniikkaa. Ramo tulee yleensä lähelle vauhdilla ja kääntyy tällöin helposti ohjaajaan päin. Kääntyminen ohjaajaan päin lienee koiralle luontevampi vaihtoehto, mutta saattaa syytä olla myös ohjauksessani. Todennäköisintä kuitenkin on, että emme ole tätä vaan yksinkertaisesti vielä tarpeeksi harjoitelleet.

On tuo jotenkin säälittävää, mutta hauskaa meillä on ja se on pääasia. Saattaa siinä satunnainen kulkija hetken ihmetellä, että jo on huvit, koira kiertelee puita ja pipopää hihkuu välillä riemusta. Seuraava ohjattu agility-harjoitus meillä on vasta reilu viikon päästä, joten metsä toimii tulevalla viikollakin harjoituskenttänä. Pitää vaan varmaan vaihtaa puita välillä, koska viimeksi Ramo näppäränä perrona suunnisti omatoimisesti meidän kahdeksikko mäntyjen viereen odottamaan, että eiköhän aloiteta vispaaminen taas.

Tokoilun osalta olemme jatkaneet seuruun harjoittelua. Edetään tuskallisen hitaasti, mutta edetään kuitenkin. Sen lisäksi ohjelmassa on ollut liikkeestä seisomisen ja istumisen harjoittelua sekä paikallamakuun ja noudon harjoittelua. Liikkestä seisominen toimii hyvässä vireessä mielestäni todella hyvin eli Ramo pysähtyy nopeasti ja jää odottamaan paikoilleen. Liikkestä istumisessa liikevarmuus on edellistä selvästi huonompi. Ramo saattaa tarjota istumisen sijaan seisomista tai maahan menoa. Olen miettinyt, että onko käskysanojen erottelu sittenkään vielä riittävällä tasolla? Harjoittelimme jokin aika sitten asennon vaihtoja, mutta nyt emme ole vähään aikaan harjoitusta tehneet eli otetaan ohjelmaan, josko se parantaisi asiaa. Paikallamakuu sujuu hyvin häiriöttömässä ympäristössä eli kotona sisällä. Tahvo-kissa tosin toimii välillä häiriönä eli kulkee lattialla makaavan Ramon edestä todella hitaasti. Sisällä tehdyissä paikallamakuun harjoitteissa olemme harjoitelleet lähinnä liikkeen kestoa. Noudon osalta olemme vaiheessa, jossa Ramo nostaa noutokapulan ja antaa sen minulle. Ramo tarttuu kapulaan mielellään, mutta se myös annetaan minulle vauhdilla. Jos hidastelen kapulan ottamisessa, aloittaa Ramo kapulalla "mälläämisen". Olen yrittänyt saada rauhallisuutta kapulan pitämiseen tekemällä pelkästään pito-harjoituksia. Jokseenkin haastavaa, Ramo tarttuu voimalla ja innokkaasti kapulaan ja minä "väijyn" pääsyä palkkaamaan siitä hetkestä, jona kapula on mielestäni oikeassa paikassa ja ote rauhallinen. Taidamme kummatkin olla yhtä täpinöissä, joten lienee parasta vaihtaa noutokapulan johonkin muuhun esineeseen ja yrittää saada sitä kautta harjoitteesta rauhallisempi.

Tokoilua ja tuoksujen huumaa

2009-02-22T14:03:00.005+02:00

Tokoilua. Perjantain toko-harjoituksen teemoina olivat pienet siirtymiset ja käännökset seuraamisessa sekä liikkeestä seisominen. Seuraamisessa opettelussa olimme/olemme jumiutuneet vaiheeseen, jossa Ramo perusasennon jälkeen siirtyy 2-5 askelta seuraamispaikassa eteenpäin uuteen perusasentoon. Olemme harjoitelleet seuraamista sisällä perusasento, siirtyminen eteenpäin, perusasento -toistoilla ja ulkona siten, että kuljen takaperin ja annan Ramon ensin seurata minua vapaasti vasemmalla puolellani. Palkkaan katsekontaktista, iloisesta asenteesta, seuraamisen kannalta mielestäni oikeasta paikasta. Perjantain seuraamisharjoitteissa teimme seuraamisen käännökset oikealle ja vasemmalle lyhyen, 4-6 askelta, seuruun jälkeen. Ramo kääntyi hyvin, jos itse suoritin käännökset oikealla tavalla. Käännökset ovat sen verran vaativa liike, että niitä minun on syytä harjoitella myös ilman Ramoa, jotta oma askeltekniikka painuu edes jollain tavalla selkäytimeen.

Kokeilimme ensimmäistä kertaa pieniä sivuttaissuuntaisia siirtymisiä. Ramo tarjosi oikeanlaisen suorituksen, jos maltoin pitää omat liikkeeni riittävän pieninä ja hitaina. Eteen ja taakse siirtymisiä olimme aikaisemmin muutamia kertoja harjoitelleet. Eteen siirtyminen menee ongelmitta, mutta taakse siirtymisessä tulee helposti hätäilyä, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että takaosan hallinta ei ole vielä riittävän hyvää ja olen yrittänyt tehdä liikkeen liian nopeasti. Pieniä siirtymisiä harjoittelemme jatkossakin silloin tällöin, harjoitusten pääpaino on kuitenkin seuraamisessa ja sen jälkeen kulmatyöskentelyssä. Joissa molemmissa totisesti riittää työtä. Perjantaina kohtuudella sujuneet harjoitukset antoivat kuitenkin uskoa tekemiseen, joten vielä ei heitetä pyyhettä kehään.

Perjantaina viimeisenä harjoitteena oli liikkeestä seisominen. Tässä harjoitteessa haettiin nopeaa pysähtymistä vihjeestä. Teimme harjoitteen siten, että kävellä tepsuttelin hitaasti eteen, taakse ja sivusuunnassa Ramon seuratessa vapaasti vierellä, stå-käsky, jos Ramo pysähtyi kuin seinää, lensi palkaksi lihapulla. Ahne perro-poika oli tietysti heti juonessa mukana, jos pysähdyn lihapullat lentää ... eli muutaman toiston jälkeen minulla oli myös itsestään pysähtyvä perro:)

Tuoksujen huumaa. Lauantaina saimme lenkkiseuraa kolmesta koiraneideistä. Ramon iloiseksi yllätyksesi joukosta löytyi yksi aivan valtavan hyvältä tuoksuva nuori koiraneito. Ramolla oli todella vaikeuksia ajatella jotain muuta kuin sitä yhtä ... En tiedä, miten Ramon personal trainer eli Tahvo-kissa on käsitellyt nuorukaisen kanssa noita seksuaaliasioita, mutta ehkä jotain voisi vielä täsmentää. Ramon käytös tuoksuneitiä kohtaan lähenteli ahdistelua, joten katsoin parhaaksi puuttua moiseen käytökseen. Osa matkasta mentiin sitten mamman vieressä tylsästi hihnassa. Tosin tehtiin me siinä samalla juoksu-harjoitusta, mikä onneksi sujuikin oikein mallikkaasti. Seurueeseen kuului myös aikuiseen ikään ehtinyt chihuahua-neiti, joka oli sitä mieltä, että tuollaiset karvaiset pojanklopit saavat pysyä hänestä säädyllisen etäisyyden päässä. Ramolta löytyi sen verran käytöstapoja, että neidin napakat poistumiskehoitukset otettiin vakavasti. Muutamaan otteeseen piti käydä pyytämässä lähestymislupaa perro-lambadan kera, mutta kun lupaa ei tullut, asia tuli selväksi.

"Mut mul on komian pojan henki. Ja mulle maailma on renki."

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu yhtyeen kappaleesta Maailma on renki

Välistäveto ja perro meni jo!

2009-02-19T18:41:00.005+02:00

Keskiviikkoillan agility-harjoituksen teemana oli välistäveto. Ensimmäinen mielikuva termin kuulutuani oli, että tässä on nyt luvassa jotain "hämärää", kun kerran välistä vedetään. Ennen välistäveto-tekniikkaan uppoutumista koirakoilla oli kuitenkin mahdollisuus tutustua itsenäisesti renkaaseen. Me jätimme renkaaseen tutustumisen väliin ja aloitimme kertaamalla kentän laidalla edellisellä kerralla opeteltua sylikäännöstä. Tein ohjausharjoitteena 5 kertaa molemmilta puolilta sylikäännöksen. Palkkana ohjaajasta poispäin lentävä nami. Kaikki suoritukset varmoja ja innokkaita, vaikka Ramo harjoitteen alussa vilkuilikin esteille sen oloisena, tuonnehan meidän pitäisi mennä.

Välistäveto osoittautui sitten juuri niin "hämäräksi" kuin olin alkuun uumoillutkin ja ohjausteknisesti todella haastavaksi. Ymmärsin välistävedon seuraavasti: kaksi estettä rinnakkain ja koiran tulee suorittaa molemmat esteet samasta suunnasta siten, että ensimmäisen hypyn jälkeen koira vedetään ohjaajan puolelle, josta se ohjataan toiselle esteelle. Auki kirjoitettuna ja Nooran havainnollistamana välistäveto tuntuu/tuntui, jos ei nyt ihan helpolta, niin ainakin ymmärrettävältä, mutta sitä se ei ollut enää siinä vaiheessa, kun harjoittelimme ohjaustekniikkaa ilman koiraa.

Teimme välistäveto -ohjausharjoitteen niin, että koira lähetettiin mutkaputkeen, josta se ohjattiin ensimmäiselle rinnakkain olevista esteistä ja välistävedolla toiselle esteelle. Tein yhteensä viisi toistoa, joista tuurilla kaksi oikein. Ensimmäinen ongelma oli siinä, että en luottanut siihen, että Ramo tulee putkesta oikeaan suuntaan, vaan menin sitä liikaa putkelle vastaan, joilloin jäin välittömästi jälkeen, mikä taas teki välistävedon onnistumisen mahdottomaksi. Toinen ongelmakohta oli välistävedosta ohjaaminen toiselle esteelle. Kulkusuuntani ja ohjaukseni oli välillä aivan jotain käsittämätöntä tai ainakin jotain, mistä Ramon oli käytännössä mahdotonta edes yrittää ymmärtää minne mennä. Kun korjasin omaa suoritustani Nooran antamien ohjeiden mukaan, saimme puristettua kaksi onnistunutta suoritusta. Ne tuntuivat työvoitoilta, vaikka tosiasiassa olivatkin onnenkantamoisia.

Toisessa ohjausharjoitteessa jatkettiin välistäveto -teemalla eli edellisen ohjausharjoitteen toisinto, mutta peilikuvana. Jos oma suoritukseni oli ollut ensimmäisessä harjoitteessa rimaa juuri ja juuri hipova, niin tässä toisessa se oli todella karmeaa katseltavaa. Nyt en roikkunut putken päässä Ramo odottelemassa, mutta välistävedon ohjaustekniikka oli vielä pahemmin hukassa. Teimme ainoastaan kaksi suoritusta putken kautta ja muut siten, että lähetin Ramon putken päästä ensimmäiselle esteelle, välistäveto ja toiselle esteelle. Toistoja yhteensä kahdeksan ja ainoastaan kaksi onnistunutta suoritusta. Väliin otin lisäksi Nooran ohjauksessa muutaman ohjausharjoitteen ilman koiraa, mutta en saanut ohjaustekniikkani siitä huolimatta sellaiseksi kuin sen olisi pitänyt olla.

Yhteenvetona täytyy todeta, että kaikesta edellä kerrotusta huolimatta meillä oli mukavaa ja agilityhan on haasteiden voittamista. Ramon suoritukseen olin oikein tyytyväinen, mutta omastani en voi sanoa samaa. Erityisen tyytyväinen olin Ramon käyttäymiseen kentällä. Huomattava parannus edelliseen kertaan verrattuna. Sain tällä kertaa vaihtaa Nooran kanssa mielipiteitä harjoituksen aikana ilman, että ympärillämme pyörii pomppiva ja kovaäänisesti haukkuva perro-nuorukainen. Jäähdyttelylenkillä tosin mietin, että johtuiko moinen edistysaskel mahdollisesti siitä, että olimme iltapäivällä olleet pitkällä lenkillä (väsymys) vai olisiko tiukka puuttumiseni äänekkääsiin mielipiteiden ilmaisuihin kahdenkeskisissä harjoitustuokioissa tuottanut tulosta? Toivon jälkimmäistä. Olen nimittäin ollut viime aikoina todella "herkkänahkainen" kaikenlaiselle mielestäni turhalle ja pomottavalle äänenkäytölle kotioloissa tehdyissä agilityharjoitteissa tai oikeammin lähimetsässä tekemissäni ohjausharjoitteissa. Mielestäni äänen käyttö kuuluu agilityyn ja tekemisen pitää olla hauskaa, mutta se on kokonaan eri asia kuin ohjaajan vieressä "säätäminen". Innotonta Ramon tekeminen kentällä ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut ja vaikka unohdin välillä palkata suorituksen, se ei syntymäpäiväsankarin tahtia haitannut, lupa uuteen suoritukseen tuntui olevan paras palkka edellisestä suorituksesta.

Fyysisesti aikuisen kirjoissa

2009-02-18T17:02:00.008+02:00

Tuntuu hassulta ajatella, että vieressäni nukkuva, minulle edelleen se pieni perropoika, on ainakin fyysisesti aikuisten kirjoissa. Ramo ja sen pentuesisarrukset saavuttivat tänään maagisen yhden vuoden iän. Aamutoimia tehdessäni pysähdyin miettimään, missä kaikessa olenkaan tehnyt väärin, ja mitä kaikkea olenkaan jättänyt tekemättä, kun koirani saavuttaa tänään yhden vuoden iän, eikä se osaa puoltakaan siitä, mitä sen monet ikätoverit osaavat. Ramohan voisi ikänsä puolesta osallistua esimerkiksi tottelevaisuuskokeisiin. Voi hyvänen aika, olen onnistunut töppäämään arvokkaan tilaisuuden täydellisesti! Siinä vaiheessa tunsin märän kirsun pohkeessa ja kun käännyin takanani seisoi iloisesti häntää vippaava perropoika suussaan villasukkani, kuin sanoen: "Hei, sinä unohdit nämä!". Aivan, villasukat! Fiksu perro! Olemme juhlistaneet syntymäpäivää aurinkoisesta talvisäästä nauttien. Iltapäivän lenkille saimme seuraa Ytystä ja Eevasta. Mikä voisikaan olla Suomessa elävästä perropojasta mukavampaa, kuin aurinkoinen sää, luminen peltoaukea ja kelpie-tyttö seurana, Hola! Illan ohjelmassa on vielä agility-harjoitukset, joista tarinaa tuonnempana. Ohessa kuva päivänsankarista ja hänen idolistaan, Tahvo-kissasta. Toivotamme Onnea muille Tulimaan O-pentueen kasvateille! Sinille, Frida-mammalle ja Sarille lähetämme erikoisterveiset ja blogin kirjoittaja kiittää Siniä sekä Saria, kun uskoitte tuon pienen perropojan käsiini, kiitos!

Ramo 18.2.2009, ikää yksi vuosi.

Ramon idoli ja personal trainer Tahvo-kissa, ikää 8,5 vuotta.

Keskiviikon agility-harjoitus - sylikäännös

2009-02-11T23:18:00.007+02:00

Keskiviikkoillan agility-harjoitusten teemoina irtoamisen lisäksi lähelle tulo ja sylikäännös. Oli siis luvassa jotain uutta. Minulla oli harjoituksiin matkatessa jokin hämärä aavistus siitä, mitä termillä sylikäännös eli sylkkäri tarkoitetaan, mutta aivan varma en asiasta ollut. Tätä kirjoittaessani jo tiedän, että sillä ei tarkoiteta koiran kääntämistä sylissä :) Ramolta ja minulta tuokin tulkinta olisi todennäköisesti onnistunut. Ymmärrän termin sylikäännös eli sylkkäri niin, että koira tulee kohti ohjaajaa, joka ottaa sen tavallaan vastaan/syliin ja ohjaa takaisin samaan suuntaan mistä se tuli. Harjoitusten aluksi Noora siis havainnollisti meille, mitä termillä sylikäännös tarkoitetaan, minkä jälkeen harjoittelimme sylikäännöksiä. Ensin ilman koiraa ja sen jälkeen koiran kanssa. Ramolle tuotti alkuun vaikuksia kääntyä ulospäin ohjaajasta, mutta kun ymmärsin tehdä muutaman todella hidastempoisen toiston ja olla tarkkana käden liikeradan kanssa, pääsimme tavoitteeseen. Sain kumpaankin suuntaan onnistuneita toistoja ja vauhdin lisääminenkään ei tuottanut vaikeuksia. Harjoitustuokion jälkeen Ramo pääsi tauolle ja minä tulevan ohjausharjoitteen kuvioita suunnittelemaan.

Ensimmäisessä ohjausharjoitteessa oli tarkoitus lähettää Ramo putkeen, ottaa lähelle, tehdä sylikäännös esteellä ja lähettää takaisin putkeen. Ohjauksen harjoittelu ilman Ramoa ja omaa vuoroa odottelemaan. Tällä kertaa annoin Ramon katsella muiden suorituksia ja se kuumeni selvästi, mutta pysyi kuitenkin hiljaa ja aloillaan. Radalle mentiinkin sitten vauhdilla. Teimme neljä toistoa, joista kolme, Ramon kovasta vauhdista ja minun ohjausvirheistä huolimatta, kelvollisia suorituksia. Toisessa ohjausharjoitteessa sama kuvio, mutta peilikuvana. Olin hienosti menneestä ensimmäisestä harjoituksesta niin tohkeissani, että annoin Ramon edelleen katsoa ja kuumeta muiden suorittaessa toista ohjausharjoitusta. Niin ei olisi pitänyt tehdä!

Toiseen ohjausharjoitteeseen Ramo lähti kuin ferrari, ja kun Nooran piti antaa minulle vielä lisäohjeita, saimme viereemme pomppivan ja haukkuvan perropojan. Ääni nousi sen verran kovaksi, että asiaan piti puuttua. Ramon kovaäänisessä säätämisessä on selvästi myös pomottelun elkeitä. Tuo on asia, joka vaatii minulta todella viisaita ja harkittuja toimenpiteitä. Ramon liika kuumeneminen huonontaa keskittymistä ja saa aikaan päätöntä säntäilyä sinne ja tänne - putkeen, hyppy, putkeen, putkeeen eli ei hyvä! Arhg! Haaste piilee kuitenkin siinä, kuinka estän tilanteen syntymisen tai, jos niin käy, kuinka mitoitan ilmoituksen "tuo ei vetele" oikein. Saimme homman pienen neuvonpidon jälkeen kuosiin. Otin alkuun pelkästään lähelle tulon ja sylkkärin. Niiden toimittua, teimme koko ohjausharjoitteen kolmeen kertaan. Nyt sylkkäri toimi paremmin, mutta putkeen irtoamiseen tulikin yllättäen epävarmuutta.

Toisen ja kolmannen ohjausharjoitteen välisen tauon Ramo vietti pienen näköesteen suojissa ja pystyi rauhoittumaan. Kolmas ohjausharjoite hyppy, hyppy, putki, lähelle tulo, sylkkäri, putki, hyppy ja hyppy. Teimme kolme toistoa, joissa kaikissa huomattavasti parempi keskittyminen ja kohtalaisesti onnistuneet sylkkärit. Hyppyjen jälkeen Ramo epäröi taas putkeen irtoamista, mutta irtosi putkesta hyvin hypyille. Viimeisenä harjoitteena teimme jokainen vielä kahteen kertaan esteille lähetyksen. Ramo ferrari irtosi esteille täysillä. Harjoituksista jäi hyvä mieli ja sain taas paljon ajattelemisen aihetta, todennäköisesti myös opin jotain uutta agilitysta ja Ramosta.

Luoksetuloa, noutoa ja juoksua lumipyryssä

2009-02-07T11:33:00.012+02:00

Perjantain ryhmäharjoituksen teemoina olivat luoksetulot ja noudot. Kaisan valvovan silmän alla ja ohjauksessa tarkistettiin, missä vaiheessa meillä ovat luoksetuloliikkeen olennaiset osasuoritukset, kuten eteen istuminen ja sitä tarkoittavan käskysanan ehdollistuminen sekä ohjaajan poistuessa rauhassa paikoillaan odottaminen. Tarkistus paljasti, että olen kokonaan unohtanut oikeaan paikkaan hakeutumista avustavien käsimerkin häivyttämisen tärkeyden. Ramo tuli lyhyeltä matkalta nopeasti törmäämättä luokse, mutta oli selvästi epävarma oikeasta paikasta ja hakeutui helposti käsiin. Kokeilimme oikean paikan etukäteen "merkkaamista" kädellä, kädet selän taakse, käskysana ja perro-poika syliin! Toisen luoksetuloliikkeen kannalta tärkeän osasuorituksen kohdalla pääosissa olivat jälleen yllätys, yllätys, meikäläisen kädet, ihme huitomista. Ramon luota poistuessani, tein vasemmalla kädellä täysin turhan liikkeen. Pysyihän se siinä perusasennossa ilman tuota minun "huitomakielistä" käskyäkin eli kädet sivulle ja turhat huitomiset pois. Harjoitustuokioissa esille tulleiden seikkojen pohjalta päätinkin hieman muuttaa eteen istumisen ja sitä tarkoittavan käskysanan ehdollistumisen harjoittelua. Taitaa olla viisainta teipata kädetkin selän taakse.

Noutojen teemana oli erilaisista materiaaleista valmistettuihin esineisiin tutustuminen ja niiden maasta poimiminen. Kaisa oli tuonut meille erilaisia esineitä tutustuttavaksi. Tarjolla olivat rukkanen, lasten kenkä, lusikka, lelu ja puinen kapula. Tuon harjoitustuokion aikana ehdimme Ramon kanssa tutustua ja poimia maasta rukkasen, lasten kengän, lusikan ja lelun. Lasten kenkä oli muuten aivan ihana, sniiifff snnuuuff! Ramo kosketti jokaista eteensä saanutta esinettä rohkeasti ja nopeasti sekä poimi ne maasta hyvällä otteella. Ainoastaan lusikka piti ennen nostamista kiepsauttaa tassulla toisin päin. Jokaisen nostetun esineen kohdalla Ramon ote oli rauhallinen, joten se antoi ajattelemisen aihetta noudon harjoitteluun. Tuon esineiden nostoharjoituksen innoittamana meillä olikin tänään aamulla poimi esine ja tuo se mammalle leikki. Kivaa, kunnes Ramo tohkeissaan meinaisi nostaa lattialla makoilevan Tahvo kissan! Tahvo teki kyllä sekunnin murto-osassa selväksi, että sillä on omat jalat ja niillä pystyy vielä kävelemään, tsääh!

Kaisan ohjauksessa tehtyjen harjoitustuokioiden välissä teimme omatoimisesti useita kertoja perusasentoa, 6 x perusasentoon jäämistä ja 4 x luoksetulon eteentuloa sekä 2 x paikalla makuuta, lyhyeltä matkalta. Loppuun vielä lempilelun lötkönaru kanssa irti - kiinni harjoitus ja kunnon jahtaa mammaa lelulla ja taistelu -leikit. Harjoitukset eivät kuitenkaan päätyttyneet tällä kertaa hallissa pidettäviin toko-harjoituksiin, vaan jatkettiin suoraa päätä lenkille, jossa tehtiin juoksuharjoituksia. Haluan, että Ramo oppii vihjeestä juoksemaan hihnassa ilman pomppimista ja pysähtelyä. Vilkasta perro-poikaa ei toden totta tarvitse opettaa juoksemaan, mutta itselleni on eri asia juosta koira vierellä kuin koira sylissä, joten ... harjoittelua.

Harjoittelua ja talven riemuja

2009-02-05T14:22:00.010+02:00

Helmikuun alun talvinen sää on tarjonnut mahdollisuuksia nauttia talven riemuista, mutta rajoittanut ulkona tapahtuvaa harjoittelua. Pihamaalla kasvavien puiden ja pensaiden ympärillä on sen verran paljon lunta, että en ole enää yrittänytkään hyödyntää niitä irtoamisharjoituksissa. Ulkona on treenailtu satunnaisesti katsekontaktia ja jonkin verran liikkestä seisomaan jäämistä. Sisätiloissa tehdyt harjoitukset ovat olleet tokopainotteisia. Ohjelmassa ovat olleet luoksetulon lähelläolemisharjoitukset, perusasento, uuteen perusasentoon liikkeen jälkeen, noudon harjoittelu ja paikallamakuu. Viime lauantaina ja sunnuntaina tuli tehtyä myös istumisen, seisomisen ja maahanmenon perusharjoittelua. Harjoitustuokiot on päätetty lähes joka kerta pallo- tai naruleikkiin, jotka nekin ovat tavallaan osa harjoitteluohjelmaa.

Luoksetulon lähelläolemisharjoittelun avulla oli tavoitteena saada lähellä oleminen luontevaksi ja paineettomaksi sekä ehdollistaa luoksetulon käskysanaa. Ramo tulee mielellään tiiviisti lähelle, mutta suoritukseen tulee helposti rauhattomuutta ja "pumppaamista". Viime päivinä, tai oikeastaan iltoina, harjoitustuokioissa on keskitytty nimenomaan rauhallisen mielialan ja asennon aikaansaamiseen, joten harjoitustuokiot ovat ajoittuneet myöhäiseen iltaan:) hoh, hoijaa! Ramoa myöhäinen ajankohta tosin ei ainakaan alkuun hämännyt. Jos tarjolla oli jotain vähänkin toimintaan viittaavaa, oli Ramo sekunnissa valppaana, vaikka hetki sitten olisi käpertynyt yöunille. Tulemme ainakin jonkin aikaa jatkamaan näitä mukavia yhteisiä iltahetkiä.

Perusasennon harjoituksissa on edetty vaiheeseen; uusi perusasento liikkeen jälkeen. Aktiivista seuraamista en ole edes yrittänyt. Tosin näiden sisällä tehtyjen harjoitusten lisäksi olen tehnyt ulkona seuraamisen harjoittelua kulkemalla itse edelleen takaperin. Saapa nähdä minkälainen liike tästä joskus tulee vai tuleeko mitään?

Noudon harjoittelussa on ollut kaksi erilaista harjoitteluteemaa. Olemme jatkaneet noudon harjoittelua ja sen rinnalla tasaisen otteen harjoittelu. Onkohan tuo sittenkään ollut kovin hyvä ratkaisu? Ramo kyllä poimii kapulan lattialta ja antaa sen käteeni, mutta ote on helposti kaikkea muuta kuin rauhallinen. Tulee olemaan melkoinen haaste saada ote rauhalliseksi. Ramon mielestä puukapulat on luotu ainastaan joko meikäläisen käteen annettavaksi tai purtavaksi! Istumisen, seisomisen ja maahanmenon perusharjoitukset sekä asennonvaihdokset ovat asia, joita intouduin viime perjantain toko-harjoitusten jälkeen pohtimaan oikein ajan kanssa. Eevalle, taas kerran, suuri kiitos aiheeseen liittyvistä kommenteista.

Keskiviikkoiltana oli vuorossa agility-harjoitukset ja teemana esteille irtoaminen ja ohjaaminen. Ensimmäisen harjoitustuokion alku oli taas meille niin tyypillistä sähellystä. Ohjaaja seisoo hoona tupsupipo päässä keskellä kenttää ja ruskea ferrari-perro vetää täysillä putkeeeeen! No, saatiin homma onneksi kohtalaisesti kuosiin ja ensimmäiseenkin harjoitustuokion loppuun sentään pari kohtalaista irtoamista esteille. Ohjaaja oli niin pihalla, niin pihalla. Ei muuta kuin kentän reunalle viiltävää syväanalyysia tekemään. Liekö se ja Nooran hyvät kommentit auttaneet, koska kahdessa seuraavassa harjoitustuokiossa saimme molemmat paremmin juonesta kiinni. Irtoaminen oli jo lähellä sitä, mitä sen pitäisikin olla ja ohjaamiseni edes jotenkin sinne päin.

Ramo on nopea koira ja vaatii todellakin ohjaajalta nopeaa liikkumista sekä hereillä olemista. Ohjaamisessani on myös helposti sellaista huitomisen makua ja se saa Ramon epävarmaksi, jolloin se hakeutuu lähelle, ikään kuin kysymään, että "mitä, minne? no päätä nyt herranen aika tämänpäivän puolella". Viimeisenä harjoituksena kokeilimme valssia ja olin silmät onnesta ympyräisinä, kun saimme neljästä suorituksesta aikaan kolme ihan kelvollista suoritusta. Ymmärrän, että kokeneet agilitaajat, tuntevat tässä kohdin aivan varmasti suurta myötähäpeää, vai että oikein kelvollista suoritusta. Agility-harjoituksista jäi hyvä mieli, joten eikun eteenpäin vaan.

Tänään torstaina oli harjoitusrintamalla melko hiljaista. Noudon harjoittelua lukuun ottamatta ei juuri muuta mainittavaa tehty. Päivään sattui iloinen yllätys, kun saimme Eevasta ja Ytystä lenkkiseuraa. Reippaan ja vauhdikkaan ulkoilun jälkeen ilta onkin mukava päättää totuttuun tapaan lähelläolemisharjoitukseen.

Tokoilua

2009-01-31T18:50:00.009+02:00

Perjantaina matkattiin tokoryhmän harjoituksiin ATT:n hallille. Harjoitusten teemoina olivat tutustuminen neliökiertoon ja jäävät liikkeet sekä kaukokäskyt. Kaisa selvitti aluksi "idarin" suoritustavan ja ihannesuorituksen.

Tein alkuun muutaman pysähdyksen hitaasti kävellen, ainoastaan yhdellä askeleella irroten ja palkkasin namilla. Suoritukset eivät olleet varmoja ja Ramo tarjosi pari kertaa istumista. Ilmassa oli taas kerran meille tyypillistä sähellyksen makua, jonka seurauksena Ramosta tulee helposti epävarma, tätäkö haluat vai tätä, no päätä jo?

Siirryimme neliölle, jossa otettiin apuohjaajan avustuksella liikkeestä seisominen. Lähtö kulmasta, sivun puolessa välissä stå -käsky, pari askelta, palkka (pallo) maahan, paluu koiran luokse ja vapautus palkalle. Apuohjaaja oli tarpeen, koska ainakin kahdella ensimmäsellä kerralla Ramo olisi aivan varmasti karannut palkalle siinä vaiheessa, kun laskin pallon maahan. Kun palkka oli maassa, niin Ramo odotti rauhallisesti, mutta laskuvaihe oli selvästi kriittinen kohta. Tässäkin harjoitutuokiossa tarjosi pariin otteeseen istumista. Syynä on se, että käskysanojen erottelu ei ole vielä luotettavaa.

Seuraavaksi työstettiin istumista. Taas apuohjaajan kanssa ja lelupalka (pallo) eteen. Nyt tarjosi pariin otteeseen maahan menoa, mutta malttoi paremmin palkan laskutilanteessa. Uskaltauduin kahdella viimeisellä kerralla jopa kiertämään pienen lenkin Ramon takaa. Lyhyt tauko ja liikkeestä maahanmeno. Tässä liikkeessä Ramo reagoi ehdottomasti parhaiten käskyyn ja odotti rauhallisesti palkalle vapautusta, vaikka kiersin takaa. Joten, oli sitten ihan pakko kokeilla, että pysyykö, jos kierrän koko neliön? Malttoi odottaa kiertämiseni ajan rauhallisesti maassa, mutta pomppasi "vieterinä" seisomaan, kun pääsin vierelle. Tein vielä pari kertaa kiertäen pienen lenkin takaa. Nyt malttoi odottaa maassa vapautusta palkalle.

Yhteenvetona jäävistä liikkeistä voi todeta, että asennot ja käskysanojen erottelun saaminen luotettavaksi vaativat vielä paljon työtä. Pitää muistaa jatkossa kiinnittää huomiota myös käskykieleen, äänensävyillä on varmasti vaikutusta käskysanojen erottamiseen toisistaan.

Kaukokäskyjä teema tarkoitti meidän osalta asennonvaihdosten työstämistä lähellä. Aloitettiin sarjavaihdoksella maasta seisomaan ja seisomisesta maahan. Etujalat pysyivät hienosti maassa, mutta takajaloilla välillä pieniä tasapainoa korjaavia liikkeitä. Keskittynyt suoritus ja nopeat asennon vaihdokset. Tein 2 x 6 sarjan. Loppuun kokelin maasta seisomaan nousemista noin puolen metrin etäisyydellä ja vaihdoin palkkaustavan takapalkkaan (namit alustalla). Jätin perusasennosta maahan, irtosin noin puoli metriä ja vapautin palkalle. Maasta seisomaan nousu puhtaasti, mutta ennen takapalkalle irtoamista etujaloilla pieni liike minuun päin. Hyvä harjoitus siinä mielessä, että oivalsin taas jotain uutta liikkeistä. Harjoituksista jäi hyvä mieli ja päätetiin hommat palloleikkiin. Ennen kotimatkaa Ramo pääsi vielä lenkillä irrottelemaan kelpie-tyttö Kiistan kanssa. Kotipihalla autosta nousi uninen perropoika, "täh, ollaaks me jo kotona?"